Se vaa lähti, eikä edes ikävöi meitä;)

Eilen Ruutimuorin Kuka Muu Muka, kutsumanimeltään Nuka, sai uuden aivan ihanan kodin Kuopiosta. Koko eilisin päivän ajatukset olivat vähän sekaisin, olihan se suurien muutosten päivä kuitenkin. Kyyneliltä ei voitu välttyä. Pennun luovuttaminen oli tietysti hirmu vaikeaa, koska pieneen suloiseen poikaan oli ehtinyt kiintyä lujasti viimeisten viikkojen ja kuukausien aikana. Samalla tavallaan sain myös huokaista helpotuksesta, sillä oli varmaa, että pentu saisi ihanan tulevaisuuden ja kodin. Äiti muistutti minua, kuinka onnellinen olin ollut pitäessäni Elleniä, omaa koiranpentuani, sylissäni saadessani sen. Ja kasvattaja oli itkenyt samasta syystä, kun minä nyt luovuttaessani Nukaa. Minun täytyi olla myös onnellinen uuden omistajan puolesta.
Myös Ellen oli selvästi hämillään ja stressaantunut tilanteesta -koko päivän se oli ollut epävarma ja illalla se etsi "kadonnutta" pentuaan. Nyt meillä ei enää kuitenkaan itketä -Nuka on sopeutunut mahtavasti uuteen kotiinsa, eikä yhtään ikävöi meitä!!:) Ellen leikkii jäljelle jääneiden kahden pennun kanssa edelleen, se sitten ei väsymyksen merkkejä näytä;) Äitiys on vaikuttanut Elleniin mukavasti. Hienoa on se, että luonne ei ole muuttunut (ainakaan huonoon suuntaan) ja Ellen on saanut  laihaan kroppaansa lisää massaa. Sitkeä äiti alistuu välillä vieläkin pentujen tahtoon ja imettää niitä...
Tämän kaiken hulinan ohella saimme kuulla erään kasvattajan kennelistä erittäin ikäviä uutisia, liittyen kennelin pentuihin. Meillä kaikki meni paremmin kuin hyvin -astutuksessa, synnytyksessä, pentujen kasvamisessa, luovutuksessa... Aina se ei vaan mene niin. Vastoinkäymisistä kuuleminen on ikävää, mutta palauttaa takaisin maanpinnalle ja elävään elämään, jossa asiat menevät epätäydellisesti ja täydellisen epätäydellisesti.

Eilen sain leipomisvimman ja tein pari suolaista piirakkaa, juustokakun sekä lättyjä. Ryhmärämä oli viimeistä kertaa koolla. Illalla vähän sitten irroiteltiin;D

Ennen Nukan lähtöä, taisin kuvata kännykän muistin täyteen kuvia ja videoita... Harvinaisen monta videota meni kuitenkin piloille -äiti, eikä niitä asioita voisi sanoa videoinnin jälkeenkin?;D Parhaat palat eivät ikinä osu videoon, mutta eiköhän näistä jotain todisteaineistoa jää!:)

Kuka muu muka?!

Moikka!:) Huomenna pesä alkaa tyhjetä, nyyh... Ikää vekaroilla nyt jo vajaa yhdeksän viikkoa. Eilen kävimme eläinlääkärillä pentutarkastuksessa ja sirutuksessa. Pennut olivat hirmu reippaita, eikä mitään ihmeellistä ilmennyt. Eläinlääkäri totesi pennuilta löytyvän aika paljon luonnetta ja kovapäisyyttä -ai miten niin äitiinsä tulleita?!;)

Olemme käyneet välillä ulkoilemassa ja pennut todellakin nauttivat nurmikolla kiitämisestä! Sammalet ja kävyt on maisteltu moneen otteeseen ja eräskin poika teki terassin alle löytäretken;)

Pennut ovat ainakin saaneet paaaljon sosiaalistumista, kokemuksia ja toimintaa. Ne ovat nähneet ihmisiä, sekä aikuisia, että lapsia, koiria (vain omiamme, tautivaaran pelossa), jopa kaneja (kaltereiden läpi;) ja niin edelleen. Lapsiperheessä tietysti kolisee, on menoa ja melskettä sekä meidän tapauksessa musisointia, eli ääniä ei pentujemme pitäisi säikkyä. Kolmikko riehuu paljon keskenään, mutta ihana Ellen jaksaa päivästä päivään leikittää lapsukaisiaan.

Ei meillä sentään pelkkiä käpyjä syötetä -nappulat, liha ym. ruoat kelpaavat vallan hyvin kasvaville pentusille;) Painot kohoavat koko ajan -ja hyvin ovat kohonneetkin! Isoveli painaa reilu 1600 grammaa (se olis hinta semmoset euro per gramma;), tyttö rikkoi kilon vähän aikaa sitten ja "pikku"poika vajaa puolitoista kiloa.

Täältä löytyy Ruutimuorin kennel KoiraNetistä. Pentujen nimiksi tulivat siis Timantit on ikuisia (A-poika), Syypää sun hymyyn (B-tyttö) ja Kuka muu muka (C-poika). Vaikka meidän kotona ei Cheekin musiikkia kuunnellakaan, olivat hänen kappaleidensa nimet aika osuvia pennuillemme;)

 

Loppukevennykseksi musiikkia aiheeseen liittyen!;)

Ja ne kasvaa ja kasvaa...

Moikka! Pentusten luovutusikä lähenee, tänä lauantaina ovat tosiaan jo sen seitsemän viikkoa... Pennuille kuuluu kaikkea hyvää. Ne ovat saaneet pentunappuloita, piimää, kermaviiliä, jauhelihaa, naudan mahaa ja erästä pennuille tarkoitettua purkkiruokaa. Kyseessä on siis Royal Caninin neljä euroa maksava pikkupurnukka, ilmeisesti mahtavaa pentueruokaa... tai sitten mahtavaa rahastusta;) Ihan miten vain, hyvin on ruokailijoille maistunut!
Vaikka pennut ovat ihania pikkusöpösuloisiasydäntenmurskaajia, arki on silti välillä hieman raskasta; ääntään säästämättä vintiöt kyllä ilmoittavat, että nyt kiukuttaa, nyt ei huvita, MULLEHETIKAIKKINYT! Sotkuakin ne saavat aikaan, nimittäin kaikki lätäköt eivät ikävä kyllä ilmesty sanomalehdille ja vaikka sattuneesta syystä kuuraankin lattioita yötä päivää, aina on uusi lätäkkö lattialla ja siitä lähtevät pienet tassunjäljet pitkin keittiötä..;) Eikä siinä vielä kaikki, sillä kun joku hyväuskoinen hupsu erehtyy poikkeamaan keittiössä (jossa pennuille on rakennettu aitaus), ei hän mitenkään voi säästyä pikkunaskaleiden tuskallisen teräviltä iskuilta.
Olen myös opettanut näyttelyseisotusta, "kopeloitavuutta" (=tottuvat tutkimiseen, hoitotoimenpiteisiin jne.) sekä kynsienleikkausta.
Kuusiviikkoisina pennut pääsivät ulkoilemaan ihanan lämpimään kevätilmaan (olin juuri aikeissa kirjoittaa jotain kaunista `kesä`ilmasta, mutta sitten mietinkin, että vielä on tyydyttävä hehkuttamaan ´kevät´ilmaa..;). Rohkeina, kun muskettisoturit, pikkuiset juoksivat pää viidentenä jalkana (:D) pitkin keltaista nurmikkoa. Maasta löytyi kaikkea maistettavaa -ruohoa, havunneulasia...

Joitain kuviakin yritimme napsia, mutta esimerkiksi kimppakuvista ei ollut toivoakaan. Tsekatkaa vaikka yllä oleva "behind scenes" -kuva. Koittaa nyt noitakin kuvata, kun yhden saa paikalle, niin toinen karkaa ja kolmas käyttää purukalustoaan minkä ehtii:D

Lisää näitä "kulissien takana" -kuvia... Poskipusu ymmärretään nähtävästi erilailla junioreiden keskuudessa:)

Sweetheart♥♥

Vaikka mun ja Ellenin hermot on aika ajoin koetuksella, niin kyllä tuntuu silti haikealta, että kohta pennut on luovutettu. On tämä aika ollut kuitenkin TOOSI antoisaa. Ainakin itse olen saanut kokea hirmu paljon kaikkea, koiran synnytys, pikkupennut, vähän isommat pikkupennut, pentujen hoitaminen, koiran äitiys ja vaikka mitä. Ellen on ollut aivan mahtava äiti ja tuntuu, että kaikki hoituu niin luonnostaan siltä. Eihän kukaan ole edes neuvonut sille, kuinka hoitaa lapsia!!
Tosin ruusuiset kuvitelmat koirankasvattamisesta on haihtunut multa, kuin tuhka tuuleen näiden pentujen myötä. Ei sillä, että se olisi ollenkaan huono juttu, mutta niin hassulta kuin se kuulostaakin -en ole vain tiennyt, minkälaista kenneltoiminta oikeasti on. Pentujen ensimmäiset elinpäivät veivät yöunet sekä äitiltä, että minulta ja kaikki asiat olivat niin tarkkoja. Kun kiinteä ruoka tuli kuvioihin, alkoi sanomalehti-lattianpesurumba. Sitten se kaikki sotku, meteli, rahanmeno, vaiva, aika... Joo, aika tosi kova homma, mutta kyllä elämys on ollut sen arvoistakin!:)♥

P.S Takanani juoksee kolme rähisevää vintiötä, jotka ovat juuri virkistyneet. Tähän väliin voisi heittää kysymyksen, että arvaatteko ketkä?;)

Me söpöläiset

Onko jotain suloisempaa, kuin pienet koiranpennut? Ei nyt ihan heti tule mieleen.

Se tunne, kun ne puree sormia niillä ainokaisilla kulmahampaillaan. Kun ne nuolee leuan ja nenän läpimäriksi pienillä hiirenkielillään. Kun niiltä pääsee vahingossa lätäkkö housuille sylissä.

"Me osataan jo tapella, haukkua, juosta ja ravita itseä muullakin kuin maidolla. Ja leikkiä."

"Ollaan me tavattu talon toisetkin koirat. Ruuti oli uskollinen leikkitäti, mutta Otto ja Inka olivat peloissaan. Ne on ehkä vähän vanhanaikaisia, kun ei edes leikkineet."

 "Me ollaan saatu maistella erilaisia ruokia, mutta ne maistuvat vähän oudoilta. Siksi me syöty varovaisesti."

"Ympäröivä maailma on tooosi kiinnostava! Ei meitä huvittaisi pentulaatikossa enää kökkiä, koska maailma on täynnä kaikkea jännittävää."

"Eiks äitis opettanu, ettei pienempiä kiusata?! Mä puren sua!"

"Me osataan oikeesti tapella ja leikkiä tosi kovasti. Ette varmaan uskoisi, mutta tarpeen tullen haukumme ja murisemme, niin kuin isotkin koirat."

"Me ollaan kyllä tosi suloisia. Ihmiset vain huokailee, kun ne näkee meidät. Ja pussailee ja halii. Toisaalta -mikäs siinä huomion keskipisteenä ollessa."

 "Puuhailu on kuitenkin niin rankkaa, että yhtäkkiä me vaan nukahdetaan. Sitten ollaan taas uutta puhtia täynnä!"

Voi jestas noita söpöläisiä. Tulkaa itse toteamaan, jos ette usko. *Monen monta sydäntä*

Kohta kolme viikkoa

Huomenna pienokaisilla tuleepi täyteen kolme viikkoa. Silmät ovat auenneet ja kovasti pullukat yrittävät hyljemönkimisestä vaihtaa liikkumisstailiaan kävelemiseen. Pikkuveli ja sisko ovat selvästi tulisieluja -MULLEKAIKKIHETINYT! Isoveikka on rauhallisempi. Painot on kehittyneet kaikilla hyvin -vaikkakin tyttö on selvästi poikia pienempi. Pennut kehittyvät nyt nopeasti ja kehitystä on kiva seurata:) Maailma on nyt hieman avartunut, kun sitä voi katselle jo ihan omin silmin. Seuraavaksi pitäisi nousta lopullisesti omille jaloilleen ja alkaa todenteolla tutkia kaikkea ihmeellistä!

Tuntuu ihan kummalliselta, että ensi kuussa noista pitäisi muka luopua... Ei -mä en luovu niistä!;)

 15 päivän ikäiset

Kolme pientä ihmettä

Nyt on sekin koettu, nimittäin koiran synnytys.
Toissa yönä nukuin Ellenin kanssa, sillä synnytys näytti selvästi olevan lähellä. Yön aikana Ellen läähätti kovasti ja tilanne jotenkin sai minut vakuuttuneeksi, että jotain on tapahtumassa. Yö kuitenkin kului, eikä sen kummempia sitten tapahtunut.

Sitten tuli aamu ja aamupäivä. Ellen haki minusta turvaa, kuten yölläkin oli tehnyt. Kun Ellen alkoi tehdä "ulostamisliikettä" (en sitä paremminkaan osaa kuvailla), eli kyykisteli ja yritti selvästi työntää jotain, mutta mitään ei näkynyt, olin aivan varma, että nyt ne syntyy.
Minua jännitti aivan kamalasti -ei itse synnytys, vaan se, että se tapahtuu juuri minun koiralleni. Kädet tärisivät ja sydän jyskytti.

Kello 11:15 lattialle tuli lapsivedet. Ja melkein samalla hetkellä Ellenin jalkojen juuren ilmestyi pieni musta möykky. Se oli pentu -Ellenin pentu! Tuntui jotenkin ihan epätodelliselta, että se oikeasti oli minun koirani pentu! Hetken päästä maailmaan saapui toinen ihme -kuin liukumäkeä olisi alas laskenut. Siinä emon hoivatessa pienokaisiaan, kätilöiden tehdessä muistiinpanoja ja muuten vain ihmetellessä syntymän ihmettä -saapui maailmaan vielä kolmas pieni ihme. Odottamaton, tavattoman iloinen yllätyspentu.

Synnytyksestä minulle jäi hyvä mieli. Edellisenä yönä olin varma, että tämä jää kyllä viimeiseksi kerraksi. En vain kestänyt katsella Ellenin surusilmiä ja mahdollisia kipuja, jotka sillä oli. Tai ehkä vain liioittelin ja kauhistutin itseäni. Mutta tuo ihmeellinen aamupäivä sai mieleni täysin muuttumaan -synnytys oli todella nopea ja sujuva toimitus. Ei pienimpiäkään ongelmia tai pulmia. Ellen otti lapsensa heti omikseen ja emonvaistot käynnistyivät samantein.

On se syntymä aina vain niin ihmeellinen. Muuttaa niin paljon, antaa niin paljon, ihmetyttää niin paljon.

Ennenkaikkea olen ylpeä Ellenistä. Todella hyvä synnyttäjä -lapset saapuivat maailmaan juuri niin nopeasti, eikä emo valittanut, kun muutaman kerran ennen koko synnytyssession alkua. Ja aivan mahtava äiti -koko ajan huoli pikkuisistaan, peittää heidät allensa lämpimään, nuolee heidät puhtaaksi, hätääntyy, jos joutuu eroon heistä. Ellen todella antaa kaikkensa lastensa hyväksi.

Odottavan aika on pitkä

Niinpä. Voin melkeinpä samaistua äiteihin, jotka ovat aivan viimeisillään! Laskettu aika lähestyy nimittäin meilläkin -Ellenillä on tänään 62:nen vuorokausi ensimmäisestä astutuksesta. Jännitys ja ennenkaikkea malttamattomuus vain kasvavat:)
Pentujen liikkeet ovat tuntuneet aivan selkeästi ja emokoiran mahakin on melkoisen kokoinen. Vaihdoin hiljattain Ellenin ruoan Royal Canin Ministä samaisen merkin Starteriin (Mother & Babydog) ja yllätys yllätys -pentuenappulat eivät sitten mitenkään kelpaa meidän Mis Nirppanokalle. Isojen koirien Jahtivahti sen sijaan maistuu erinomaisesti... Olen muutenkin suunnitellut vaihtavani toiseen ruokamerkkiin, kunhan saan Royal Caninit syötettyä. Yksi vaihtoehto olisi Canagan. Onko kenelläkään kokemuksia tai mielipiteitä kyseisestä ruoasta?

Ellenin ruumiinlämpö on ollut tavallista alhaisempi ja koira on ollut ehkä normaalia rauhallisempi.
Hermostunut se ei ole ollut, eikä petiä ole vielä kaiveltu tai revitty.

Kotosalla valmistaudumme nyt synnytykseen. Ellen on saanut tutustua pentulaatikkoon jo hyvän tovin ja muutkin asiat alkavat olla hoituneet. Kätilöt (eli minä ja äiti) ovat kerranneet kasvattajakurssin sisältöä ja mahdollisia "entä jos..."- pulmatilanteita. Jännittävää..:)

Pentujen määrästä voisi laittaa pienen vedonlyönnin käyntiin. Itse veikkaan kahta pentua, mutta saa nyt nähdä mitä tulee;) Ei ole mikään yllätys, jos kääpiövillakoiralle syntyy vain yksi pentu. Emon ja pennun kannalta toivon kuitenkin, että vähintään se kaksi pentua meille tulisi.

Olisihan se aika hienoa, jos vauvat syntyisivät tänään, kun on kerran Ystävänpäivä:)
HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ SIIS!♥

Ja P.S. Pitäkää peukkuja meille:)

*Kolme alinta kuvaa We Heart It

Winter is here!

Meillä on ollut tällainen DIY -koiratakkiprojekti pystyssä. Tai oikeastaan äitillä -itse en niin hyvä käsitöissä ole;) Ideahan oli tietysti kierrätys -vanhasta uutta!

Aikas magee tuli. Puudeliheijastimet ja kaikki:)

On tässä kaiken hulinan keskellä leipomaankin ehditty -eilen valmistui ihanat browniet ja satsi terveellisempiäkin herkkuja:)

Aaa! Epätyypillisen muotoisia nuo suklaaunelmat tällä kertaa, mutta se maku... Kyllä kannatti kokeilla!

Perus sämpylätaikinasta tehtyjä...sämpyläsarvia! Sisällä kinkkujuusto-täyte:)

Seuraateko te Putousta? Lempihahmoja? Minä olen katsonut ja samalla huomasin, että meillä taitaa asustella joku Jäbä Leissonin sukulainen, katsokaa vaikka:

☺☺☺☺

*SLURPS*

"Joku syönyt kaikki rahkat? Ikinä kuulutkaan! Jaa että minä vai? Ja MILLÄ PERUSTEELLA?!"


Olipas nyt kategoriattomat ja sekavat kuulumiset, mutta elämä on;) Ellenin maha kasvaa kovasti ja niin myös vauvakuume♥ Kouluhommia ihan riittämiin, tekemistä kaiken muunkin saralla mahtavan paljon... Eilen käytiin heittämässä talven ensimmäiset luistelut ja oli yllättävän hyvä järven jää. Pikkusiskon opastamana opettelin vähän taitoluisteluliikkeitä, olin kyllä aika amatööri, mutta ainakin kannusteeksi sain traineriltani kiitosta:) Tänään tein myös talven ensimmäisen jäälenkin Inkan ja Ruutin kanssa ja kyllä likat nautti!
Tällaista tänään, yritän ehtiä tehdä jonkun kivan postauksen tässä lähiaikoina♥

24. luukku: Vihdoinkin!!

Anteeksi tämä kauhea viivästys, nyt se sitten tuli -nimittäin myöhäinen joululahja!
Ellen käytettiin viikolla ultrassa ja saimme kuulla ilouutisen: meille on tulossa vauvoja♥ Odotukset olivat tosin korkealla jo ennen tuota ultraa, kun tiineyden merkit näkyivät ihan selvästi Ellenistä, mutta voi, kuinka ihanaa oli saada varmistus!
Tämä oli siis se myöhäinen joululahja itselleen pikku äidille ja tietysti omistajalle. Mikäs sen parempi lahja, kun tieto siitä, että vauvoja on tulossa:)

P.S. Meidän lauman kennelnimi löytyi viime Koiramme -lehden Haetut kennelnimet-palstalta;)