Koiranäyttely

 

- Emppu, koska leikittäis taas koiranäyttelyä?
Mä en ehdi edes miettimään asiaa, kun mun eteen tuodaan jo kasa hienoja rotukoiria näyttelyremmeissään.

- Niin, voisiksä olla tuomari? kysely jatkuu ja kieltäytyminen ei tietenkään tule kuuloonkaan.

- Joo, no okei! mä myönnyn, vaikka tiedän mikä urakka mulla on edessä.

Aloitamme ilmoittautumisesta. Mä hoidan sihteerin työt ja suunnittelen kehien kulun. Me katsotaan roturyhmä kerrallaan kaikki ilmoittautujat. Voi jestas, lopulta osallistujia onkin 63 kappaletta!

- No niin. Aloitetaanpa FCI ykkösestä. Eli australianpaimenkoirat numero 1 Aussi, numero 2 Tassu, numero 3 Miisa...
Handleri tuo koirat kehään ja esittää kunkin vuorollaan. Kaunista käsittelyä, tähtiainesta.
Lopulta valitsen Aussin rotunsa parhaaksi. Se jää odottamaan ryhmäkehää.

Pyöritän kehiä rutiinilla. Seisomaan, ympäri, pöydälle, edestakaisin, seisomaan, kiitos. Olen huolellinen, mutta lempeä. ERI1, SA, PU1, SERT, ROP.

Kun kaikki koirat on arvosteltu, aloitan isot kehät. Valitsen näyttelyn parhaan juniorin sekä veteraanin. Jatkan parhaan parin ja kasvattajaryhmän valinnalla. Näyttelyn huipentaa Best In Show.

HYL, EVA, T, H, EH, ERI, SA

Yksi jos toinen pääsi nauttimaan kisakoirien hellästä huomasta...

 

Sain apulaisekseni Ruutin. Kehäsihteeri kuulemma. Jakeli nauhoja kilpailijoille ja katseli innoissaan kehän kulkua (=käveli osallistujien päältä ja yritti kidnapata pikkukoiria tilaisuuden tullen :D).

 

Sihteeri ottaa omia vapauksiaan. Kun väsyttää, silloin nukutaan. Ei paikalla niin väliä :D



Koiranäyttelyleikki on ihan jees. Oikeista näyttelyistä vaivalla kerätyt värinauhat pääsevät hyötykäyttöön, tulee vietettyä sisarusten kanssa ja samalla harjoitettua aivopesua koiramaailmaan jo pienestä pitäen. Niin, ja hillittyä koiranäyttelykuumetta ;D

Yhdenvanha yskänpastilli

 Moi!:) Eilen vietimme Aapon ja Kukan 1-vuotissynttäreitä. Nopeasti on vuosi vierähtänytkin:) Aamupäivällä teimme pitkän lenkin koirien kanssa uskomattoman kauniissa pakkasilmassa. Kamerakin pääsi ulkoilemaan ja aika hauskoja kuvia saatiin:D

 Biltemasti muutamalla eurolla ostettu "retku" sai kovaa kyytiä :D Lenkin loppupuolella taisi olla jo kolmessa kappaleessa, kiitos Ruutin...

Kuvassa näkyvät takit ostettiin viime kesänä M&M:stä aivan pilkkahinnoilla. Ovat olleet tosi toimivia, vaikka voisivat suojata vähän laajemmaltakin alueelta :) Ja Aapo-hölmöläinen on jo rikkonut Inkan takista kuminauhan..

Kuten kuvistakin huomaa, Ruuti lähtee leikkimään ja riehumaan erittäin mielellään:D Aapo on treenannut niin kovasti, että pystyy hyvin leikkimään vetoleikkejä Ruun kanssa jäämättä koko ajan alakynteen. Kukka antaa vähän vahvistusta :)

Ellen esittelemässä kaunista hymyään. Koirien maailmassa tämä hymy tulkitaan usein kuitenkin joksikin muuksi kuin iloisuudeksi :D

 "No mutta minähän varoitin!"
Joojoo Ellen -mutta nyt jäit kyllä kiinni Ruutin turkin harventamisesta!

Tähän muorikoira ei kyllä usein lähde. Ehkä sillä höpsöllä on kevättä rinnassa, kun leikkimään alkoi;)

Aapokin tahtoo!! Tuleva mondioring-koira? Ehkäpä. Tai tuleva agikoira, jota on helppo palkata saalisvietin kautta;D

Mummokoira♥♥

Ja loppuun vielä Kukan söpistelykuva:)

Toukokuu -vuoden 31 kiireisintä päivää

Heipparallaa lomalaiset ja ei-vielä-lomalaiset!:) Omalta osaltani toukokuu on vierähtänyt ohi vauhdilla ja ihan hurjan paljon on tapahtunut -ehkä teillä myös? No, yritänpä sitten kertoa asiat alusta loppuun:)
Toukokuu käynnistyi kahdella vapaapäivällä. Viikonloppu kului Tampere kv:n merkeissä. Kisasin junnu handlerissa kk. kettis Pionerilla molempina päivinä (lauantaina sm-osakilpailu, sunnuntaina PMV-karsinta). Pääsin jatkoon kumpanakin päivänä, mutta sijoituksia ei kuitenkaan sadellut.
Sunnuntaina ehdin nopeasti trimmaamaan myös Aatos-bolognesea ja toimitus sujui jo paljon paremmin kuin viime kerralla;)

Seuraava viikko sujui visusti koulukirjojen parissa. Kokeita, kokeita, kokeita... Keskiviikko toi hieman katkoa aherrukseen, kun pääsin valtakunnallisen taloustietokilpailun palkintojenjakoon. Tuloksena oman koulun ykkössija!!:) Perjantaina koulussa oli yhdeksäsluokkalaisten juhlalounas. Ruoka oli todella hyvää ja tilaisuus toi kyynelet silmiin sekä liikutuksesta, että ilosta;) Siinä illalla laitoin myös vähän Ellenin turkkia. Äitienpäivänä sain kuvataidekoulussa tekemäni työt kotiin:)

Toukokuun kolmannella viikolla soitin musiikkiopiston päätösmatineassa Hellerin Etydin. Jännitin esiintymistä taas aivan hirveästi, mutta meni silti ihan hyvin:) Ja sain lisäksi päättöstipendin kera ruusun!!

Toisiksi viimeisellä viikolla olin TETissä. Pääsin jälleen eläinlääkäriin ja voi, kuinka ihana viikko mulla oli! Sain ja näin huimasti työtehtäviä ja opin jälleen uutta. Rokotuskorttien täyttäminen ja "rokotteiden käsitteleminen" olivat tosi yleinen homma, mutta pääsin seuraamaan myös leikkauksia, hammaskivenpoistoa ja vaikka mitä operaatioita;D Vaitiolovelvollisena en edelleenkään voi kertoa päivistäni yksityiskohtaisesti, mutta voitte vain kuvitella, miten mahti viikko mulla oli♥

Lauantaina Jämsässä oli yhdistysmessut, joilla esiinnyin agilitynäytöksessä Inkan ja Ellenin kanssa. Inka, vanha konkari, teki kaikki esteet ongelmitta, irtosi hyvin ja kepit menee edelleen lähes pelkästä käskytyksestä. Ellen ujosteli keinua ja mustaa mutkaputkea, eli ne on unohtunut viime kesältä. Pussia en edes yrittänyt, sillä eräissä toukokuun aksatreeneissä Ellen ei sitä muistanut...

Viimeisen viikon maanantaina muistin kouluni henkilökuntaa itse tekemälläni täytekakulla ja jälkikäteen sain paljon kiitosta:)

Tiistaina lähdimme luokkaretkelle Helsinkiin. Kävin SeaLifessa ja lintsillä muutamien kavereitteni kanssa. Ja oli hauskaa!:D

 - Ville, haluutsä tulla mun kaa veteen?
 - Ööö no... Joo!

***
 - Ja tässä olisi teidän häränpil...pihvi!
 - Kiitos...

Toukokuun aikana teimme tyttöjen reissun Jyväskylään. Kuva kertoo enemmän kuin..;D

Torstaina vein Inkan ja Ellenin aksailemaan JSPKH:n möllikisoihin. Inkan virheet tuli kontakteilta -olisi vain pitänyt ohjata alastulot paremmin... Ellenillä ei ajasta päätellen ollut mitään kiirettä radalla;) Musta mutkaputki vähän kummitteli meille, mutta voi sitä riemua, kun lopulta senkin suoritimme! Spurttiradalle (aika ratkaisee) ilmoitin vain Inkan, mutta meidän vauhdit eivät kovin korkealle riittäneet:D Vietimme kivan, vaikkakin sateisen, päivän. Palkinnot oli hyvät ja kotona meitä vesisateen jäädyttämiä odotti ihana kuuma sauna..:)

Eilen päätin peruskoulun kevätjuhlaan. Esiinnyin soittamalla Etydin ja säestämällä Suvivirren. Tukioppilaana sain ruusun. Lukuaineiden keskiarvoksi tuli 9,6 ja sain jopa viisi stipendiä! Venäjän opiskelusta, palkinto Venäjän tähti -videokilpailun jaetusta ykkössijasta, luokan priimus, aktiivisuudesta tukioppilastoiminnassa sekä Jämsekin stipendi (taisi olla ainakin yritteliäisyydestä yms.). Iltapäivällä pääsin vähän ravintolaan herkuttelemaan ja kartutin mekkokokoelmaani taas yhdellä kaunokaisella;)

Aurinkoista kesää kaikille!:)

Inka♥

♥♥

22. luukku: Hetkiä menneestä vuodesta

Tammikuuhuni kuului Kajaanin näyttelyreissu.
Helmikuussa Ellen pääsi kehäilemään viralliseen näyttelyyn ensimmäistä kertaa.
Maaliskuussa suoritin Kasvattajan peruskurssin.

Huhtikuussa olin eläinlääkärillä TETissä. Tekemäni patsasnainen pääsi näytteille.

Toukokuu oli täynnä touhua. Mätsärituomarointi, luokkaretki, riparin ennakkoviikonloppu, leipomista, kouluhommia, eläintouhuja...

Kesäkuussa reissasin paljon. Olin myös kehäilemässä ja musisoimassa:)

Heinäkuussa pääsin ripille ja vietin rippijuhliani.

Koulu alkoi elokuussa. Syksyllä ahersin koulussa. Koulun ohelle mahtui lemmikkien kanssa touhuamista, leipomista ja kehäilyäkin;)

Marraskuussa vietettiin minun ja Ellenin syntymäpäiviä. Voitin Keski-Suomen kennelpiirin piirinmestaruuden.
Joulukuussa valmistauduin jouluun ja jouluna -no mitäs muuta kuin juhlistettiin!:)

HERE WE COME

Kävin eilen OSKKn järjestämässä agilitymöllikisassa Inkan kanssa. Osallistua sai joko mölleihin tai kisaaviin, me osallistuimme mölleihin. Ensikertalaisina minua jännitti hieman... Tuomarimme oli onneksi mukava ja leppoisa, kuten koko muukin kisaporukka, joka toi tilanteeseen "epävirallisuutta". Ratamme oli 16sta esteen pituinen, lähinnä aidoista ja putkista koostuva pätkä. Lisäksi välissä oli A, pituus ja muuri. Rata oli paljon vaikeampi, mitä treeneissä olemme harjoitelleet; monet hankalat mutkat ja esteeltä siirtymiset toivat todellakin miettimistä. Rataan tutustumisessa ja muiden suorituksia katsellessa saattoi tietysti katsoa mallia muilta, mutta omat ja koiran tottumukset määrittelivät lopulta oman "sotasuunnitelman". Minejä oli yhteensä 7 ja Inka pääsi radalle viimeisenä.
Ensimmäisellä kierroksella olimme molemmat hieman epävarmoja. Oman ohjausvirheen vuoksi Inka hyppäsi muurin kahteen suuntaan, josta tuli hylkäys. Lopullinen aika oli 41n sekunnin paikkeilla. Uusintakierroksella olin paljon rennompi ja Inkakin oli varmempi. Turhat lenkurat jäivät pois ja muurinkin suoritimme puhtaasti. Aika parani 33 sekuntiin ja teimme samalla puhtaan radan!! Sijoituimme lopulta hopealle. Ykkössija jäi vajaasta parista sekunnista kiinni, mutta pronssimitalistilla oli meihin jo parikymmentä sekuntia väliä:))
Kisakärpänen puraisi pahasti minua, eli;  KISAKENTÄT, HERE WE COME!! Ties vaikka vanhuksen kanssa vielä virallisiin kisoihinkin pyrkisimme! Varmuutta täytyy vielä hakea mölleistä ja paineensietokykyä on parannettava sekä koiralla että omistajalla..:D

Kenelläs on synttärit?

Tänään Inkalle tuli täyteen 7 vuotta. Se on sitten veteraaniluokkaan siirtyminen ensi vuonna:) Vaikka ikää on jo tuon verran, ei koirasta varsinaisesti huomaa sen vanhenneen. Se on vielä niin virkeä ja eloisa:) Ihmiset aina kyselevät: "Onko toi pentu?"... Onneksi parsoni on suht terve rotu, eli Inka voi hyvällä lykyllä olla ilonani vielä toiset seitsemän vuotta!!
Hyvä juhlapäivä Inkalla on ainakin ollut: sai pari pakettia (no, kirjekuoriin pakattuja herkkuja) ja maittavia makupaloja (ulkona tuoreita vattuja suoraan puskasta ja kotona lihapaloja ynnä muuta ruoanlaitosta ylijäänyttä:).
Nyt lähdemme sankarin ja Ellenin kanssa vielä pihalle ennen nukkumaanmenoa! Huomenna synttärisankarina onkin sitten meidän Otto:DD

Tampere

Loman alkupuolella minä ja Samppa lähdimme Tampereelle lomailemaan. Tietysti myös Inka ja Ellen pääsivät mukaan...

Tampereelle päin matkustimme junalla. Inka oli boksissa ja Ellen laukussa.

Vietimme perillä viisi mukavaa päivää. Yhtenä päivänä kiersimme Ideaparkin: shoppailimme yhteensä 6,5 tuntia! Tasapuolisuuden nimissä kävimme välillä kalastuskaupoissa ja välillä vaatekaupoissa:) Löysimme kaupoista vaikka mitä ja minäkin sain ostettua muutamat pitkään metsästetyt kesähousut.
Toisena päivänä kävimme sitten IKEAssa (Ideapark -päivänä ehdottamani Ideapark-IKEA -maraton ei saanutkaan kannatusta...). Sieltäkin jotain pientä tuli ostettua.
Päivien aikana ehdimme myös käydä pikaisesti keskustassa, ulkoilla koirien kanssa, syödä paljon jätskiä, pitää hauskaa, leipoa ja olla "kesätöissä" isovanhemmilla.

Muumipeli;)

Maalaiset kaupungissa

Loppuun vielä tunnelmia luokkaretkeltä. Eihän kasiluokka ole enää ajankohtainen, mutta Tampereella sekin oli:)

Kävimme Pyynikin näkötornilla, sekä Vapriikissa. Vapaa-aikana shoppailimme. Hauskaa oli -kiitos hyvän seuran:D

"Ristus, mikä reissu!"

Aamupala syödään aina kotona. Vaan eipä syödäkään! Aamulla, tai oikeastaan jo eilen illalla päätin, että tänä aamuna patikoin koirien kanssa Rasuanniemeen aamunuotiolle. No, pakkasin sitten eväät ja nuotiotarpeita reppuun. Samppa ilmoitti, että hänkin lähtee mukaan retkelle ja haki pihalta polttopuita mukaamme. Otimme koirat ja lähdimme kävelemään. Välillä mentiin polkuja pitkin, välillä uitiin umpihangessa. Lopulta löysimme itsemme nuotion luota ja laitoimme tulen roihuamaan. Mahdottoman tuulen takia sytyttäminen kävi hieman haasteelliseksi, mutta yhdessä sekin onnistui. Pitkän talsimisen jälkeen kaikille maistui paistettu makkara -sekä meille että koirille. Ruokailun jälkeen alkoi kotimatka. Jossain vaiheessa Samppa katsoi vastarannalle ja ilmoitti, että nyt ei olla kyllä siellä missä pitäisi. Vaihdoimme suuntaa ja pian meille valkeni, ettei kumpikaan oikeastaan tiennyt missä olimme.
- Tää meidän vaellus on niin kuin Robinson Crusoesta!
- Niin, tai kuin Hucleberry Finnin seikkailuista!
Jonkin aikaa siinä sitten kävelimme ja Samppa totesi, että "kierrettiin sitten koko Rasuanniemi". Jostain syystä (vaikka umpihankikahluuta oli jatkunut jo aivan liian kauan) molemmat repesivät nauruun ja matka jatkui hieman kevyemmin tunnelmin.
Retki venyi lähes neljän tunnin pituiseksi, mutta oli ainakin vaihtelua "tavallisille aamuille". Tuon umpihankivaelluksen ja harhailun jälkeen ei voi muuta, kuin todeta Kristofer Taxfreen sanoin: "Ristus, mikä reissu!!"

Yhtä hymyä

Tänään oli meidän Talentshow. Esitin siis Inkan kanssa koiratanssia Michael Jacksonin biisillä "Bad". Koulun käytävillä oppilaat katselivat meitä ihmeissään, kysellen kavereiltaan "Onko toi oikee koira?" tai "Onko se sittenkin feikkikoira?". Kuljin hymyillen hämmästyneiden katseiden ohi ja olin samalla todella ylpeä, että sain omistaa koiran jonka kanssa osallistuin nyt kykykilpailuun.
Ennen esitystä Inkaa jännitti, mutta kun pääsimme lavalle, se unohti pelkonsa ja toimi hienosti. Pieniä virheitä tuli, ei mitään elämää suurempaa kuitenkaan. Esitys meni ihan yllättävän hyvin; olisi hyvin ollut mahdollista, ettei Inka olisi suostunut tekemään yhtään mitään. Tanssi loppui liikkeeseen, jossa kaadumme kyljelleen. Yleisöstä kuului huokauksia. "SÖPÖÄ!".
Tuomaristossa oli rehtori ja kaksi oppilaskunnan edustajaa. Odotimme pienellä jännityksellä verhon takana, kun rehtori selosti: "Kaikki esiintyjät olivat hyviä. Päädyimme kuitenkin yksimieliseen päätökseen...(--)
Nina sanoi odotellessamme että "Te voitatte!", mutta en uskaltanut ajatella vielä niin. Rehtori julisti voittajan: "Voittajaksi tulee sellainen esitys, jota ei ole ennen koululla nähty..." Tässä vaiheessa olimme jo ihan innoissamme verhojen takana. Pian rehtori pyysikin meitä jo lavalle. Voitimme Talent-kilpailun!! Sain palkinnoksi 50:n euron lahjakortin Vehkalaan. Lisäksi kaikki osallistujat palkittiin elokuvalipuilla.
Mahtavaa! Varsinkin, kun ajatuksena oli vain osallistua koulun yhteiseen ohjelmaan, vielä tulikin voitto! Olen todella ylpeä omasta superkoirastani Inkasta:)
Kiitos kaikille apua antaneille! Hienoa, että koulun henkilökunta salli koiran tulon kouluun. Erityiskiitos loistavalle Ninalle, jota ilman esitys ei todennäköisesti olisi onnistunut:)
Taitava koiratanssija Tiina sanoi minulle ja Inkalle kesällä jotakuinkin näin: "Tulette varmasti pärjäämään mitä ikinä teettekään!"
Inkalla on mahdollisuudet mihin vain. Voin olla rehellinen ja todeta näin♥

Valmentautumista

Nina oli meillä tänään suunnittelemassa kanssani koiratanssiesitystä. Avasimme youtuben ja kuuntelimme eri biisejä. Myös äiti sekä veljeni olivat sanomassa ehdotuksia ja kaikilla oli tietysti omat suosikkinsa... Päätimme kokeilla Michael Jacksonin Bad:ia. Kävelimme aukealle kentälle vähän asutusalueen ulkopuolelle ja aloimme kokeilla liikkeitä. Mukanamme oli kaksi koiraa, Inka ja Ellen. Inka teki innoissaan temppuja ja liikesarjoja. Ellen juoksenteli vapaana ympärillämme. Sekin olisi halunnut tehdä temppuja ja oli vähän väliä Inkan vieressä tarkistamassa, saisiko herkkuja:)
Esitys valmistuu nyt hyvää vauhtia ja Inka näyttää olevan täysillä mukana. Ainoana epävarmuutta aiheuttavana tekijänä on, suostuuko Inka "tanssimaan" yleisön edessä. No, kokemushan sekin on ja kyse on kuitenkin vain koulun yhteisestä tapahtumasta. Tärkeintähän on, että osallistuu!:)

Talenttiin tanssimaan

Koulussani järjestetään ensi viikolla oma Talent-show, eli mukaan saivat ilmoittautua kaikki halukkaat. Esitys voi olla lähes mikä vain, eli laulua, tanssia, soittoa, stand up:ia... Kaverini keksikin että "Emppu hei, sähän voisit esittää koiratanssia!". Mainio idea Nina! Niinpä sitten kysyimme opettajalta, että voisiko koiran tuoda koululle esitystä varten. Vastaus oli myöntävä ja olimme innoissamme. Aloitimme suunnittelun. Mikä biisi? Mitä liikkeitä? Mitkä asut? Ideoita kyllä löytyi; erilaset elokuvamusiikit ja Michael Jacksonin "Bad" olivat ainakin ehdokkaina, lisäksi mietin jotain jouluista. Niin, nyt tulee eteen valinnanvaikeus. Aikaa ei ole loputtomiin, pitäisi saada esitys kokoon jo ensi viikon perjantaiksi... Kiire voi tulla, mutta oli hyvä idea ilmoittautua mukaan. Voi ainakin olla varma, ettei muilla ole samanlaista esitystä!:) Inkan kanssa aion esityksen tehdä, vaikka se saattaakin jännittää esiintymistä, sillä isot koirat eivät osaa kierimistä kummempaa temppua ja Elleninkin ohjelmisto on vielä aika pieni. Mestaritemppuilija Inka pääsee siis ensi kertaa noin ison yleisön eteen näyttämään osaamistaan!

Sunnuntailenkki

Eilen kävimme Inkan ja Ellenin kanssa koirakoulu Onnin järjestämällä yhteislenkillä. Ellen otti tilaisuudesta kaiken irti. Se juoksi hullun lailla, tutustui lähes kaikkiin koiriin ja lopuksi löysi mahtavan leikkikaverin: bokserin pennun. Äänitehosteita se ei säästellyt, varsinkaan kun oli häviämässä painimatsin..:) Inka sen sijaan sai lenkkeillä hihnassa, sillä lenkki oli lammen luona. Inka ei nimittäin pysty hillitsemään itseään, kun näkee jonkun vesilutakon, vaan juoksee suoraan sinne uimaan! Jokatapauksessa oli mukavaa käydä yhdessä muiden koirien ja ihmisten kanssa lenkillä. Meillä ja erityisesti Ellenillä oli hauskaa!

Tulin juuri koirien kanssa lenkiltä. Ulkona oli oikea koiranilma ja näkeehän sen koiristakin. Äsken kajahti ilmoille kysymys: "Kuka on havunneulastanut lattian?" No, enhän se minä ollut, vaan minun koirani... Ellen on kuin uitettu rotta. Siinä meidän näyttelykoira: havunneulasia ja lehtiä täynnä oleva vettä valuva koira. Hieman masentava näky, mutta täytyyhän toki muistaa, että villakoirankin pitää saada elää normaalia koiran elämää, kävellä vesilätäköistä ja seikkailla metsässä!