3. luukku: Jouluiloa kaneille

Meillä eläimet saavat aina paljon joululahjoja (ovat olleet vuoden niin kilttejä;). Välillä niille sattuu myös niin hyvä tuuri, että saavat paketteja muulloinkin!
Ideana on siis, että laitan "pakettiin" herkkuja, tai vain aina niin maittavaa ruokaa:)

Tällä kertaa onni suosi Karkkia ja Vintiötä. Ruokayllätys koostui näin ollen pelleteistä, auringonkukansiemenistä ja koirankekseistä (olisi toki varmasti maistunut koirillekin;)

Ekologisuuden nimissä herkut voi pakata kananmunakennoon, paperipusseihin tai vaikkapa sanomalehteen:)

Paketin saajat olivat selvästi mielissään paketistaan ja aloittivat kennon repimisen välittömästi:)

Vaikka itse toteutin paketin kaneille, samalla idealla voi yllätyksen tehdä mille tahansa lemmikille, sisällön tietysti eläimelle mukauttaen!

Pirkanmaan nakertajat

Lauantaina teimme koko perheen voimin pienen reissun Tampereelle. Ohjelmaan kuului tietysti isovanhempien tapaaminen, citymarketin, intersportin sekä faunattaren kiertäminen. Oikeastaan asia, jonka vuoksi Tampereelle lähdimme ei ollut kaupoissa kiertely, vaan näyttely. Kyseessä ei ollut edes koiranäyttely -vaan jyrsijänäyttely!! Pirkanmaan nakertelijoiden Lempäälässä järjestämään näyttelyyn olimme siis menossa.

Näyttelytila oli iso huone, jossa oli myös myyntipisteitä. Pitkillä pöydillä oli riveittäin kuljetusbokseja, joissa kilpailevat eläimet odottelivat arvosteluvuoroaan.
Sisäänpääsyliput olivat järkevästi keksityt. Lippujen hinnat olivat todella halvat; 2 e aikuiset ja 1 e lapset. Koiranäyttelyissä kun saa pulittaa itsensä kipeäksi... Lisäksi ostettu lippu oikeutti yhteen ilmaiseen juomaan kioskista. Koiranäyttelyihinkin samanlainen systeemi?
Kilpailevat eläimet olivat marsuja, kaneja, hamstereita, hiiriä ja gerbiileitä. Ne oli jaettu lajeittain kahteen luokkaan: PET -ja ulkomuotoluokkiin. PET -luokka on sarja, jossa virheellisetkin eläimet voivat kilpailla (kuten värivirheelliset).

Palkintopöydällä oli hirmuinen kasa ruusukkeita. Kasasta löytyi ainakin koirien SERT -ja ROP-ruusukkeiden värisiä, mitä lie jyrsijöillä tarkoittaakaan..:)

Näyttelyssä oli myös ilmoituksia myytävistä eläimistä. Oli huvittavaa katsella vaikkapa marsujen tittelirivejä: Tämä on Suomen ja Ruotsin muotovalio...
 
Ei tuollaisissa näyttelyissä pitäisi kyllä käydä! Nimittäin aivan järjetön kani -ja marsukuume jäi... Näin paikalla yhden todella pitkäkarvaisen marsun. Sanoin äidille, että "tommosen lhasa apso -marsun mä haluan!" Sitten näin kopeissaan jotain tosi pieniä kaneja. Rakastuin niihin täysin! Olivatko ne sitten hermeliinejä vai kääpiöjäniksiä, en tiedä, mutta aivan mielettömän suloisia ne kuitenkin olivat...

Jäi aivan hillitön näyttelykuume, mutta voi ikävä kyllä olla, ettei meidän lortteja saa siihen touhuun koulutettua... Ensinnäkin kynsienleikkuu on meillä aika taiteenlaji. Onneksi nuo jumalattoman ahneet pupujussit saa lahjottua ruoalla! Kiitoksena kynsien leikkuusta eilen, Vintiö jätti käsivarsiini pitkät raapaleet...

 Vintiö tutustuu uuden kalkkikiven pahvirasiaan (sisällä herkkuja)...

"Ahneella on kakkainen loppu", sanon Vinskille, kun sen pää juuttuu rasiaan.
Sama juttu aina; kanit saavat pienen herkkurasian. Ne haistelevat sitä, tajuavat herkut ja alkavat hommiin. Siinä on sitten aina jonkun pää purkissa;D


Loppuun vielä kuvia pienistä sydänkäpysistä♥

Kotikulman kuulumisia

Viime päivityksestä onkin taas kulunut tovi, joten eiköhän olisi jo aika kertoa kotikulman kuulumisia (nyt kun kokeilta ja muulta touhulta ehtii...)!
Karkki ja Vintiö asuvat yläkerrassa itsetehdyssä koiranaidoista väsätyssä häkissä. Tytöt ovat yrittäneet pakoa häkistä aina silloin tällöin: kun aidan paloja yhteen liittäviä tikkuja tarpeeksi kauan renkuttaa, kyllähän ne pois paikoiltaan saa! Onneksi karkausyritykset on havaittu ajoissa ja kanit ovat jääneet häkkiinsä... Ruoka kelpaa erityisen hyvin. Heinät, pelletit ja porkkanat katoavat alta aikayksikön. Kun tytöt pääsevät juoksemaan vapaana, sohvan päälle kiipeäminen ja sängyn alle karkaaminen ovat kaksi kanien mielestä hauskaa juttua:)

 Vähän vanhaa materiaalia, mutta tässä siis minä ja Ellen lähdössä valmennukseen

 Puppelin komea hymy

 Ruuti Rapulammella

 Minä ja Ellen

 Ruuti ottaa rennosti

Gerbut ovat myös hyvässä voinnissa. Pikkusiskoni kaksi lilac-tyttöä Lila ja Lahja ovat parhaita kavereita ja tekevät kaiken yhdessä (kuten Vinski ja Karkkikin!). Vanha herra Laikku, joka täyttää kuukauden kuluttua neljä vuotta, jaksaa entiseen malliin tehdä "arkipuuhia". Se juoksentelee, loikkii, kaivelee tunneleita, rakentaa pesää ja pureskelee pahvirasioita. Black pied -väri alkaa kyllä hävitä harmaiden karvojen alle...
Koirille ei mitään erityistä ole tapahtunut, jos ei sitä lasketa, että Ellenin takkukausi on helpottanut ja turkki on täysin takuton. Se on myöskin oppinut pari uutta temppua; takajaloilla istuminen (orava) ja molemmilla tassuilla koskettaminen yhtä aikaa (läpy). Otsatukka ja korvakarvat ovat niin pitkät, että karvaa saa niputtaa pompuloilla ihan kunnolla! 5-vuotias pikkusiskoni on ihanasti trimmannut Inkan kyljestä karvoja. Kyljessä on nyt kiva pikku "reikä"... No, onneksi turkki on kasvava luonnonvara. Meillä on käynyt muutamia kertoja koirahierojaksi opiskeleva nainen hieromassa koiriamme. Ruutilla ei ole lihasjumeja tai muita, mutta oli hyvä, että sekin pääsi hierontaan. Elleniäkin vain hieman totuteltiin hierontaan. Otolle, jolla paikat ovat välillä vähän jumissa, hieronta teki hyvää. Inka otti hetkestä kaiken ilon irti ja osasi oikein nauttia siitä.
Sunnuntaina minä, äiti ja pikkusiskoni olimme yhteislenkillä kaikkien koirien kanssa. Hyvin meni ja koiratkin tykkäsivät!
Hauskaa marraskuuta kaikille karvakorville ja niiden omistajille!!

Syksy saapuu

Koulu on lähtenyt käyntiin, paluu arkeen on alkanut ja syksykin tekee tulojaan. Olihan se ihan mukavaa mennä viime viikolla taas kouluun, vaikka toisaalta sitä olisi voinut laiskotella vielä pari päivää... Olympialaisten päättäjäisiä tuli eilen katsottua ja huomasihan sen tänä aamuna, kun herätyskellon soittoon ei olisi kuinkaan jaksanut nousta..:)
Olen hieman haaveillut, että voisin lähteä Ellenin kanssa syksyllä järjestettävään junior hanler -valmennusviikonloppuun. Ikääkin alkaa olla tarpeeksi virallisiin kilpailuihin, jos vaikka jo tänä syksynä pääsisimme yhdessä johonkin kehään.
Mukavaa syksyn jatkoa!!

.

 Minä kouluaamuna

 Ellen pupuja katsomassa

Ellen vauhdissa

Viimeinen kesälomapäivä

 Viimeinen kesälomapäivä... Ellen makaa rauhassa sylissäni, tuskin on tietoinen siitä, että arki alkaa huomenna. Pitkiin aikoihin ei ole emäntä enää kotona koko päivää rapsuttelemassa ja leikkimässä. Elämä muuttuukin pelkästä laiskottelusta totiseen aherrukseen. Onneksi raskaiden koulupäivien jälkeen kotona odottaa monta iloista karvaturria, jotka nostattavat huonoinakin päivinä mielialan. Ne kun aina vain jaksavat heiluttaa häntäänsä, hyppiä innostuksesta ja nuolla naamaa. Sitä paitsi kunnon metsälenkin jälkeen on usein paljon paremmalla tuulella, mitä lähtiessä oli.

Onhan sitä paljon kesälomalla ehditty tehdäkin! Särkänniemi koettiin pariin kertaan, Robinin keikalla oltiin, Tampereella käytiin useampi kerta. Tietysti parissa näyttelyssäkin on käyty:

- Kettuterrierien erikoisnäyttely Jämsä 6.7 (Raija Tammelin) JH 3, Ruutin kanssa

Lisäksi pääsin auttamaan rotukehissä.

- Mäntsälä kr 21.-22.7 (Zsuzsanna Petik) JH 5, Ruutin kanssa

- Pori kv 28.-29.7 (Kirsti Louhi) ei sijoitusta, Ruutin kanssa

- Mikkeli kv 28.-29.7 (Auli Vitikainen) ei sijoitusta, Oton kanssa

- Kuopio kv 3.-5.8 (Marko Salmela) JH 9 parhaan joukossa, Nemo-bisoni

  Sain kilpailukoiraksi ihanan Nemon. Tuomarina meillä oli Marko Salmela, joka osoittauitui hyväksi tuomariksi. Vanhempia junnuja oli 38 ja me selviydyimme 9 joukkoon. Kaikki sujui loistavasti, olen itse erittäin tyytyväinen. Viimeisenä liikkeenä oli kolmio. Tein kulmista liian pyöreät; niin pienestä oli todennäköisesti sijoittumisemme kiinni. Ensi kerralla täytyy olla tarkempi...

 Ellenillä oli kesällä myös pentutreffit. Näimme Ellenin siskon sekä veli -ja siskopuolia. Kasvattaja oli todellakin panostanut tapaamiseen! Meillä oli tosi mukavaa ja Elleniä sai katsoa suurella ylpeydellä:)

 Noin kolme viikkoa sitten meille muutti kaksi pienisaksanscheck-rotuista kania, Mira`s Olympia "Karkki" ja Mira`s Odessa "Vintiö".

 Vintiö ja Karkki

Kenneltreffeillä:Evona`s Dreamcatcher "Siru", Haydee`s Fame "Diiva", Evona`s Dream come true "Ellen" ja Evona's Beautiful Hope "Ilona"

 Kävimme yhdessä äidin serkulla, joka asuu maalla. Ellen pääsi tutustumaan kanoihin, hevosiin, poneihin ja lampaasiin, eikä yhtään pelännyt!!

 Yksi päivä lähdin Ellenin kanssa keskustaan lenkille. Kävimme koululla ja urheilukentällä. Katselimme lintuja, joita oli valtavasti. Ellen kyllä mieluummin jahtasi niitä:) Kotimatkalla söin vadelmia ja metsämansikoita - ja Ellen tahtoi tietysti osansa.

 Ellenistä on kesällä tullut oikea vesipeto. Se rakastaa vedessä kahlaamista, eikä millään haluaisi tulla pois. Toisaalta ihan hyvä, ettei se pelkää vettä:)
 Taidan lähteä vielä rantasaunalle uimaan ja saunomaan; viimeisenä lomailtana!!!