22. luukku: Hetkiä menneestä vuodesta

Tammikuuhuni kuului Kajaanin näyttelyreissu.
Helmikuussa Ellen pääsi kehäilemään viralliseen näyttelyyn ensimmäistä kertaa.
Maaliskuussa suoritin Kasvattajan peruskurssin.

Huhtikuussa olin eläinlääkärillä TETissä. Tekemäni patsasnainen pääsi näytteille.

Toukokuu oli täynnä touhua. Mätsärituomarointi, luokkaretki, riparin ennakkoviikonloppu, leipomista, kouluhommia, eläintouhuja...

Kesäkuussa reissasin paljon. Olin myös kehäilemässä ja musisoimassa:)

Heinäkuussa pääsin ripille ja vietin rippijuhliani.

Koulu alkoi elokuussa. Syksyllä ahersin koulussa. Koulun ohelle mahtui lemmikkien kanssa touhuamista, leipomista ja kehäilyäkin;)

Marraskuussa vietettiin minun ja Ellenin syntymäpäiviä. Voitin Keski-Suomen kennelpiirin piirinmestaruuden.
Joulukuussa valmistauduin jouluun ja jouluna -no mitäs muuta kuin juhlistettiin!:)

10. luukku: Musiikillista

Jos soittaa soitinta musiikkiopistossa, voi suorittaa tutkintoja omasta soittimestaan. Peruskurssitutkintoja ovat tasosuoritukset 1/3, 2/3 sekä 3/3. "Ylempään asteeseen" kuuluu tolppa 1. Koetuksiin kuuluu tasosta riippuen hieman erilaisia soitto-osuuksia, mutta yleisesti ottaen osat ovat huolellisesti valmisteltu ohjelmisto, muutama asteikko sekä prima vista (täysin vieraasta nuotista yhtäkkiä soittaminen; mittaa soittajan nuotinlukutaitoa). Koetuksia arvioi muutamasta musiikkiopiston henkilöstä koostuva raati. Suoritusta arvioidaan sekä sanallisesti että pistein.

 

Moni varmasti tietää, että koiraharrastuksen ohella minulle rakas harrastus on pianonsoitto. Piano on ehkä todella tavallinen ja yleinen soitin, mutta erittäin monikäyttöinen ja hyödyllinen osata. Minulle tärkein musiikkityyli pianolla on klassinen musiikki. Välillä soitan tietysti kevyempääkin musiikkia (ihan suomipoppia, joulun alla joululauluja, lastenlauluja jne.), mutta enemmän tykkään siitä klassisesta:)

Syy, miksi kirjoitan kyseisetä aiheesta, on itse 3/3 -tutkinto. Suoritin kokeen 10. joulukuuta. Esiintymisjännitys ei ollut liian suurta ja kappaleetkin onnistuivat hyvin:) Tuomariston kommentit olivat tosi rakentavia ja tuomarit eivät sanoneet mitään, mistä olisin heidän kanssaan ollut eri mieltä.

On tämä aika helpottavaa, ei enää stressiä mokomasta kokeesta!!:)

Jos haluatte kuunnella koekappaleitani, hakekaa YouTubesta (ei välttämättä löydy, ainakaan oikeaa;):
 - Virvatuli, Albert Jungman
 - Sonatiini, Fr. Kuhlau
 - Sonaatti, Domenico Scarlatti
 - Buenos Airesin talvi, Astor Piazzola

"Love is like playing the piano. First you must learn to play by the rules, then you must forget the rules and play from your heart."

Loma!

Nyt on kasiluokka takana (on ollut jo yli viikon...)! Koulun kevätjuhlat olivat aika pienimuotoiset ja perinteiset. Vaikka KA ei riittänytkään stipendiin tänä keväänä (jäi suurinpiirtein 0,1:stä kiinni:), olin tyytyväinen lappuuni ja keskiarvokin nousi. Juhlien jälkeen loppupäivä olikin aika hulinaa...
Siiryimme kotoa pian naapuriin naapurin tytön ylppäreitä viettämään.

Minulla oli oma pieni hommani -eli toimia muusikkona. Pienin väliajoin soitin muutamat kappaleet pianolla, tässä muutama esimerkki:
Prinsessa Ruususen häämarssi osat 1 ja 2
Tarantella
Kehruulaulu
Mazurka F-dur

 

Juhlissa oli aivan ihanat ruoat! Tunnelma oli kiva ja vieraat olivat mukavia:)

Illalla olin yksin kotona. Ajattelin ottavani kaiken ilon irti yksin olosta. Jossain vaiheessa sain päähäni mennä touhuamaan vähäksi aikaa pihalle. No, minähän lähdin. Paiskasin ulko-oven kiinni -ja niin. Ovi pamahti lukkoon. Se tunne, kun tajusin olevani oven takana ilman avaimia. Aluksi tietysti usutin kotona olevia koiria avaamaan ovea, mutta ne vain haukkuivat. Yritin kuluttaa aikaa pelaamalla jalkapalloa, voimistelemalla ja ruokkimalla kaneja. Aika pian kyllästyin. Olin rättipoikki ja halusin nukkumaan. Tuumasta toimeen! Keräilin kotipihastamme puutarhakalusteiden pehmusteita ja sattumalta ulkona olleita koirien makuualustoja. Ensin linnoittauduin leikkimökkiimme, mutta häivyin pian hämähäkkien ahdistelemana. Siirrin leirini terassille. Vedin vielä pressun ylleni; suojaksi hyttysten pistoilta. Petini oli todella hiekkainen, mutta lopultakin aika mukava. Kaksi tuntia jouduin ulkona odottelemaan perhettäni; välillä torkuin ja välillä vain odotin. Vihdoin he saapuivat pelastamaan minut ja pääsin omaan puhtaaseen sänkyyni nukkumaan! Mahtoi kotiväki olla ihmeissään, kun saapuvan auton ääneen havahtuneena kömmin luolastani ulos...

Minä kesämekossani yöllä terassilla pressun alla pehmusteiden välissä päivittelemässä tilannetta...

Että tällainen aloitus kesälomalle:)

Pianistin pikkudiivan odotus alkoi

Siitä kaikki alkoi. Pianonsoitosta. Näin koiratyttönä olin jo monta vuotta haaveillut omasta koirasta, ja ahkerasti olin jaksanut ehdotella tällaisesta vanhemmillenikin.
Mutta sitten, muuan päivänä, äitini keksi erinomaisen idean. Ennen, kun antaisi minulle isäni kanssa luvan omaan koiraan, minun olisi suoritettava musiikkiopistossa pianolla 2/3-tasokoe. 4-luokan keväällä olin suorittanut 1/3-kokeen, ja odotettavissa oli ollut, että suorittaisin toisen kokeen vasta 7-luokalla. Minäpä päätin pistää töpinäksi. Jo 6-luokan syksyllä olin valmis suorittamaan 2/3-kokeen. Sormet notkeiksi - ja hermot paineita kestäviksi treenattuna saavuin Jämsän musiikkiopistolle 16. joulukuuta. Ja voi sitä jännityksen määrää... Toisaalta olin täynnä intoa ja voimaa, mutta toisaalta tällä kertaa kappaleiden tulkinnat ja soiton onnistumiset vaikuttaisivat aika paljon tulevaan.
No... soittamaanhan en tullut aivan turhaan. Nimittäin 16. joulukuuta suoritin 2/3-tasokokeen, ja sain luvan ikiomaan koiraan!! Aluksi en osannut edes sisäistää tätä suurta ilosanomaa.
Sitten alkoikin ankara rodun valitseminen. Monien vaihtuneiden rotuehdotuksieni jälkeen päätin, että minä haluan kääpiövillakoiran. Meillä oli muutamia vuosia sitten ollut keskikokoinen villakoira, ja eihän kyseiseen rotuun muuta voi kuin rakastua. Äitini ei aluksi ollut yhtä innostunut tällaisen "turkkirodun" ottamisesta, sillä omat muistonsa villakoiran turkin hoitamisesta eivät mielestänsä olleet mukavimmasta päästä. Minä pidin kuitenkin pääni, ja sanoin, että opettelen ihan itse tekemään trimmaukset.
Aloimme äitini kanssa etsimään hyvää villakoirakasvattajaa. Löydettyämme kennel Evona´s:in, olimme aivan myytyjä. Vielä soiteltuamme kennelin omistaja Liisa Ahosen kanssa, olimme aivan varmoja, että jos meille villakoira muuttaisi, ottaisimme sen tästä kennelistä.:)