Siitä kaikki alkoi. Pianonsoitosta. Näin koiratyttönä olin jo monta vuotta haaveillut omasta koirasta, ja ahkerasti olin jaksanut ehdotella tällaisesta vanhemmillenikin.
Mutta sitten, muuan päivänä, äitini keksi erinomaisen idean. Ennen, kun antaisi minulle isäni kanssa luvan omaan koiraan, minun olisi suoritettava musiikkiopistossa pianolla 2/3-tasokoe. 4-luokan keväällä olin suorittanut 1/3-kokeen, ja odotettavissa oli ollut, että suorittaisin toisen kokeen vasta 7-luokalla. Minäpä päätin pistää töpinäksi. Jo 6-luokan syksyllä olin valmis suorittamaan 2/3-kokeen. Sormet notkeiksi - ja hermot paineita kestäviksi treenattuna saavuin Jämsän musiikkiopistolle 16. joulukuuta. Ja voi sitä jännityksen määrää... Toisaalta olin täynnä intoa ja voimaa, mutta toisaalta tällä kertaa kappaleiden tulkinnat ja soiton onnistumiset vaikuttaisivat aika paljon tulevaan.
No... soittamaanhan en tullut aivan turhaan. Nimittäin 16. joulukuuta suoritin 2/3-tasokokeen, ja sain luvan ikiomaan koiraan!! Aluksi en osannut edes sisäistää tätä suurta ilosanomaa.
Sitten alkoikin ankara rodun valitseminen. Monien vaihtuneiden rotuehdotuksieni jälkeen päätin, että minä haluan kääpiövillakoiran. Meillä oli muutamia vuosia sitten ollut keskikokoinen villakoira, ja eihän kyseiseen rotuun muuta voi kuin rakastua. Äitini ei aluksi ollut yhtä innostunut tällaisen "turkkirodun" ottamisesta, sillä omat muistonsa villakoiran turkin hoitamisesta eivät mielestänsä olleet mukavimmasta päästä. Minä pidin kuitenkin pääni, ja sanoin, että opettelen ihan itse tekemään trimmaukset.
Aloimme äitini kanssa etsimään hyvää villakoirakasvattajaa. Löydettyämme kennel Evona´s:in, olimme aivan myytyjä. Vielä soiteltuamme kennelin omistaja Liisa Ahosen kanssa, olimme aivan varmoja, että jos meille villakoira muuttaisi, ottaisimme sen tästä kennelistä.:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti