Toukokuu -vuoden 31 kiireisintä päivää

Heipparallaa lomalaiset ja ei-vielä-lomalaiset!:) Omalta osaltani toukokuu on vierähtänyt ohi vauhdilla ja ihan hurjan paljon on tapahtunut -ehkä teillä myös? No, yritänpä sitten kertoa asiat alusta loppuun:)
Toukokuu käynnistyi kahdella vapaapäivällä. Viikonloppu kului Tampere kv:n merkeissä. Kisasin junnu handlerissa kk. kettis Pionerilla molempina päivinä (lauantaina sm-osakilpailu, sunnuntaina PMV-karsinta). Pääsin jatkoon kumpanakin päivänä, mutta sijoituksia ei kuitenkaan sadellut.
Sunnuntaina ehdin nopeasti trimmaamaan myös Aatos-bolognesea ja toimitus sujui jo paljon paremmin kuin viime kerralla;)

Seuraava viikko sujui visusti koulukirjojen parissa. Kokeita, kokeita, kokeita... Keskiviikko toi hieman katkoa aherrukseen, kun pääsin valtakunnallisen taloustietokilpailun palkintojenjakoon. Tuloksena oman koulun ykkössija!!:) Perjantaina koulussa oli yhdeksäsluokkalaisten juhlalounas. Ruoka oli todella hyvää ja tilaisuus toi kyynelet silmiin sekä liikutuksesta, että ilosta;) Siinä illalla laitoin myös vähän Ellenin turkkia. Äitienpäivänä sain kuvataidekoulussa tekemäni työt kotiin:)

Toukokuun kolmannella viikolla soitin musiikkiopiston päätösmatineassa Hellerin Etydin. Jännitin esiintymistä taas aivan hirveästi, mutta meni silti ihan hyvin:) Ja sain lisäksi päättöstipendin kera ruusun!!

Toisiksi viimeisellä viikolla olin TETissä. Pääsin jälleen eläinlääkäriin ja voi, kuinka ihana viikko mulla oli! Sain ja näin huimasti työtehtäviä ja opin jälleen uutta. Rokotuskorttien täyttäminen ja "rokotteiden käsitteleminen" olivat tosi yleinen homma, mutta pääsin seuraamaan myös leikkauksia, hammaskivenpoistoa ja vaikka mitä operaatioita;D Vaitiolovelvollisena en edelleenkään voi kertoa päivistäni yksityiskohtaisesti, mutta voitte vain kuvitella, miten mahti viikko mulla oli♥

Lauantaina Jämsässä oli yhdistysmessut, joilla esiinnyin agilitynäytöksessä Inkan ja Ellenin kanssa. Inka, vanha konkari, teki kaikki esteet ongelmitta, irtosi hyvin ja kepit menee edelleen lähes pelkästä käskytyksestä. Ellen ujosteli keinua ja mustaa mutkaputkea, eli ne on unohtunut viime kesältä. Pussia en edes yrittänyt, sillä eräissä toukokuun aksatreeneissä Ellen ei sitä muistanut...

Viimeisen viikon maanantaina muistin kouluni henkilökuntaa itse tekemälläni täytekakulla ja jälkikäteen sain paljon kiitosta:)

Tiistaina lähdimme luokkaretkelle Helsinkiin. Kävin SeaLifessa ja lintsillä muutamien kavereitteni kanssa. Ja oli hauskaa!:D

 - Ville, haluutsä tulla mun kaa veteen?
 - Ööö no... Joo!

***
 - Ja tässä olisi teidän häränpil...pihvi!
 - Kiitos...

Toukokuun aikana teimme tyttöjen reissun Jyväskylään. Kuva kertoo enemmän kuin..;D

Torstaina vein Inkan ja Ellenin aksailemaan JSPKH:n möllikisoihin. Inkan virheet tuli kontakteilta -olisi vain pitänyt ohjata alastulot paremmin... Ellenillä ei ajasta päätellen ollut mitään kiirettä radalla;) Musta mutkaputki vähän kummitteli meille, mutta voi sitä riemua, kun lopulta senkin suoritimme! Spurttiradalle (aika ratkaisee) ilmoitin vain Inkan, mutta meidän vauhdit eivät kovin korkealle riittäneet:D Vietimme kivan, vaikkakin sateisen, päivän. Palkinnot oli hyvät ja kotona meitä vesisateen jäädyttämiä odotti ihana kuuma sauna..:)

Eilen päätin peruskoulun kevätjuhlaan. Esiinnyin soittamalla Etydin ja säestämällä Suvivirren. Tukioppilaana sain ruusun. Lukuaineiden keskiarvoksi tuli 9,6 ja sain jopa viisi stipendiä! Venäjän opiskelusta, palkinto Venäjän tähti -videokilpailun jaetusta ykkössijasta, luokan priimus, aktiivisuudesta tukioppilastoiminnassa sekä Jämsekin stipendi (taisi olla ainakin yritteliäisyydestä yms.). Iltapäivällä pääsin vähän ravintolaan herkuttelemaan ja kartutin mekkokokoelmaani taas yhdellä kaunokaisella;)

Aurinkoista kesää kaikille!:)

HERE WE COME

Kävin eilen OSKKn järjestämässä agilitymöllikisassa Inkan kanssa. Osallistua sai joko mölleihin tai kisaaviin, me osallistuimme mölleihin. Ensikertalaisina minua jännitti hieman... Tuomarimme oli onneksi mukava ja leppoisa, kuten koko muukin kisaporukka, joka toi tilanteeseen "epävirallisuutta". Ratamme oli 16sta esteen pituinen, lähinnä aidoista ja putkista koostuva pätkä. Lisäksi välissä oli A, pituus ja muuri. Rata oli paljon vaikeampi, mitä treeneissä olemme harjoitelleet; monet hankalat mutkat ja esteeltä siirtymiset toivat todellakin miettimistä. Rataan tutustumisessa ja muiden suorituksia katsellessa saattoi tietysti katsoa mallia muilta, mutta omat ja koiran tottumukset määrittelivät lopulta oman "sotasuunnitelman". Minejä oli yhteensä 7 ja Inka pääsi radalle viimeisenä.
Ensimmäisellä kierroksella olimme molemmat hieman epävarmoja. Oman ohjausvirheen vuoksi Inka hyppäsi muurin kahteen suuntaan, josta tuli hylkäys. Lopullinen aika oli 41n sekunnin paikkeilla. Uusintakierroksella olin paljon rennompi ja Inkakin oli varmempi. Turhat lenkurat jäivät pois ja muurinkin suoritimme puhtaasti. Aika parani 33 sekuntiin ja teimme samalla puhtaan radan!! Sijoituimme lopulta hopealle. Ykkössija jäi vajaasta parista sekunnista kiinni, mutta pronssimitalistilla oli meihin jo parikymmentä sekuntia väliä:))
Kisakärpänen puraisi pahasti minua, eli;  KISAKENTÄT, HERE WE COME!! Ties vaikka vanhuksen kanssa vielä virallisiin kisoihinkin pyrkisimme! Varmuutta täytyy vielä hakea mölleistä ja paineensietokykyä on parannettava sekä koiralla että omistajalla..:D

Pikainen isku...

...tänne blogin puolelle. Eli video viimeisimmistä JAT-treeneistä!

Apukouluttaja ei tälläkään kerralla päässyt reeneihin, joten omatoimista harjoittelua oli aika paljon. Videossa näkyy siis toinen ohjauskuvio-pätkä, jotka molemmat tehtiin valmentajan avustuksella (kuvioissa esiintyvät aita, rengas ja putki). Omatoimiseen alueeseen kuului pujottelu 4:llä ja 6:lla kepillä (menin Ruutin kanssa jo kuudella erittäin onnistuneesti:))), pöytä, aita (harjoituksena "kasikierto"), sekä aita penturenkaan kanssa.

Olen katsonut nyt möllikisoja Inkalle (ehkä vihdoinkin pitäisi uskaltautua kokeilemaan...). Elokuun lopulla olisi möllit Keuruulla, johon voisin mennä jopa Ruutin kanssa. Sarjat ovat tällaiset:
- Möllien möllit (radalla ei kontaktiesteitä, pujottelua tai rengasta)
- Möllit (radalla ei keinua, pujottelua tai rengasta)
- Kisaavat (radalla voi olla kaikki esteet)

Agiruu ja Agiellu

Maanantain JAT-treeneissä harjoiteltiin takaaleikkausta ja persjättöä. Lisäksi menimme A:ta ja keppejä kuudella kepillä.
Alla video takaaleikkausesta. Piti ottaa muutama video ennen täydellistä suoritusta...
Persjättöä harjoiteltiin samalla pätkällä, mutta toisinpäin. En aluksi oikeasti tajunnut, kuinka kovaa minun pitää juosta Ruutin kanssa:D

Menimme keppejä ilman kouluttajaa, mutta onnistui ihan hyvin. Aluksi menin tiukasti Ruuti kytkettynä, mutta parin kerran aikana sain mentyä jo hihna kiinni, mutta maassa laahaten. Vapaaksi en arvannut Ruutia päästää, koska on parempi saada onnistuneita suorituksia, kun edetä liian nopeasti.
A onnistui tällä kertaa todella hienosti; Ruuti pysähtyi kontaktille (namialustalle), eikä takajalat tulleet alas ennen vapautusta. Olen ylpeä Ruutista:)


JSPHK-treeneissä harjoittelimme pientä pätkää, keppejä, pituutta ja keinua.
Menimme keppejä kuudella kepillä. Ellen tuntuu tajuavan kepit esteenä, koska se ei yritä mennä niitä väärin vaan pujottelee oikeasta välistä (toki opastan kädellä kovasti, mutta kuitenkin).

Pituus tuotti hieman tekemistä; Ellen yritti hypätä pituuden tolppien välistä ja kiivetä palkkien yli... Kun kokeilimme yhden palkin pituisella pituudella, este onneksi onnistui:)
Keinua harjoiteltiin ensimmäistä kertaa, eli käytännössä yksi toimi keinun laskijana, jottei koirat vielä joutuneet kolauttamaan itse sitä alas. Ellen-hurjapäätä ei pelottanut ollenkaan!
Pätkälle kuului hyppy, A ja mutkaputki. Ensimmäisellä kokeilukerralla Ellen juoksi A:n ohi (oma ohjausvirhe), mutta toisella kerralla tuli jo "puhdas rata".
Oli taas mukavaa päästä ohjaamaan Ellua, nimittäin viime treenien aikaan olin lomailemassa, jolloin iskä ohjasi Elleniä:)

Kuvat ovat meidän ensimmäisimpiä treenejä. Keppejä menemme siis jo ilman hihnaa...

Nimensä veroinen kaveri

Tänä kesänä olen ennen kaikkea treenannut agilityä mahtavan paljon. Ruuti on edistynyt todella paljon ja toivon, että pääsemme johonkin jatkoryhmään alkeiskurssin jälkeen.
Yleensä meidän treenit menee todella hyvin, eli Ruuti keskittyy, ymmärtää ja vielä tekeekin. Poikkeus on tietysti vahvistus sääntöön, sillä viime treenit menivät vähän "penkin alle". Ei mitään supermokia, mutta koira oli liian innoissaan ja välillä heitti vähän läskiksi. Pölli kaverin hihnan, ei suostunut menemään mustaan putkeen... Kepit menivät mielettömän hyvin ja pöytään tutustumisessa ei ollut probleemaa, mutta ehkä kuuma ilma vei hieman keskittymistä.

Ellenistä ja Inkasta ei ole ollenkaan kuvia, mutta onneksi Ruutista löytyy pari videota.
Järkkäri ei aina pääse treeneihin mukaan, mutta onneksi on keksitty puhelimet. Laatu ei tietenkään ole sama, mutta tärkeintä on saada edes jonkinlaista materiaalia.

Putki-hyppy -pätkää, jota meillä on lähes jokaisella kerralle eri muunnelmina ja ohjauskuvioden kera. Huomioikaa koiran vauhti, kun omistaja edes yrittää pysyä perässä..:)

Nykyään puomi onnistuu jo paremmin (peppu pysyy kontaktilla) kuin alussa, mutta välillä tullaan ryminällä alas...

Tämmöistä nyt tällä kertaa. Yritän kehitellä joskus parempaa "reenireportaasia":) Ja minä kun ajattelin, että on koko kesä aikaa panostaa blogiin, mutta menoja vaan kehittyy...

Agilityä

Nyt meidän kaikki koirat harrastavat agilityä. Luvassa on siis pientä kerrontaa kaikista:)

Ruuti käy treenaamassa kerran viikossa JAT:illa Jyväskylässä Killerillä. Treenit kestävät puolitoista tuntia ja meitä valmentaa varsinaisen valmentajan lisäksi apukouluttaja. Olemme käyneet alkeiskurssia suurinpiirtein maaliskuusta lähtien. Esteet, jotka olemme jo opetelleet ovat hyppy, pituus, rengas, muuri, putki, pussi, kepit, A-este ja puomi. Keppejä harjoittelemme vielä ohjureiden kanssa ja Ruutikin on tajunnut pujottelun:) Puomia harjoittelemme nyt korkeana –ja sekin luonnistuu meiltä!! Ruuti on aina todella innoissaan treeneissä ja koko ajan valmis tekemään jotain. Lisäksi se oppii hirmu nopeasti. Vauhtiakaan ei puutu yhtään… Motivointi on helppoa; palkkioksi kelpaa herkut ja lelut. Ruuti on aivan täydellinen agilitykoira ja haaveilenkin kisoihin pääsemisestä.

Ellen aloitti pari viikkoa sitten alkeiskurssin JSPKH:lla Jämsässä. Kurssilla on todella monta koirakkoa ja treenaamme kerralla noin kaksi tuntia. Myös iskä ja ystäväni Nina ovat mukana:) Olemme harjoittelleet jo hyppyä, putkea, A-estettä, pussia, rengasta ja keppejä. Ellen osaa ja tajuaa ihan hyvin opettavia esteitä:D A:lla ensin jännitti vähän ja rengaskin ihmetytti, mutta kyllä se siitä... Otto on myös tällä samaisella kurssilla ja tekee siis samat asiat Ellenin kanssa.

Inka on päässyt muistelemaan vanhoja taitojaan, kun olen aina Ellenin ja Oton treenien jälkeen jäänyt sen kanssa rataa menevien ryhmään. Radoilla on ollut kaikenlaisia esteitä ja ohjauskuviota. Olen ihan yllättynyt, kun Inka osaa kaiken lähes virheettömästi!! Jopa kontaktiesteet onnistuvat, vaikka aluksi epäilin… Kepeillä pitää vähän muistutella, miten ne menivätkään:) Viime kerralla ohjaaja kehotti meitä menemään mölleihin ja tästä alkaakin möllikisojen metsästäminen!!

Treenit kera videon

Eilen taas pitkästä aikaa agilityssä!
Treenasimme valssia putkilla. Minulle sinänsä helppo ohjauskuvio; jonkinverran Inkan kanssa aikoinaan tuli tehtyä:) Ruutikin toimi hyvin.
Yksi harjoitus oli pujottelu. Kun aloitimme pujottelun opetamisen, harjoittelimme ihan vain ohjaamalla koiran oikein keppien välistä. Sittemmin siirryimme ohjureihin. Pidän itse enemmän "ei niin modernista" itse ohjaamisesta, mutta näemmä ohjurit ovat tehokkaammat. Neljän kepin ympärille laitetaan siis ohjurit ja päähän namialusta (joka meillä on joka kerralla erilainen, nimittäin Ruutin rajussa käsittelyssä lätkät eivät yhtä treeniä kauempaa kestä:). Ruutilla on aina hirmuinen draivi päällä, joten pujottelussa täytyy todellakin hidastella sitä! Onneksi se ainakin joka toinen kerta ymmärsi mistä oikein on kyse:)
Toinen harjoitus oli hyppysuora. Peräkkäin oli aita, pituus ja putki. Pelkäsin vähän, miten se rengas nyt taas menee, mutta ihan hienosti se sujui. Samoin uusi este, pituus, meni ongelmitta. Saan itse olla ihan usainbolttina, kun Ruuti päästelee niin kovaa kyytiä!

Lyhyt videopätkä treeneistä. Järkkäri jäi taaskin kotiin, mutta onneksi on olemassa puhelimet:)

Lopuksi harjoiteltiin vielä puomia. Emme mene vielä isoa puomia, puomin päät on vain laitettu pöydän päihin. Harjoittelin Ruu kytkettynä, jotta se ei pääsisi livistämään kontakteilta. Apukouluttajamme piti hihnasta kiinni ja minä ohjasin. Eihän siitä aluksi meinannut kuin pelleshow syntyä: koira pomppi nousulle ja nousulta pois kuinka sattui. Sitten otettiin juustot käyttöön. Herkkua vain naaman eteen ja meno rauhoittui kummasti! Alastulon jälkeen maassa odotti namilätkä iloisena yllärinä. Teimme muutaman toiston. Minulle jäi positiivinen kuva Ruutin edistymisestä puomissa. Toki vauhtia on vielä paljon, mutta se jää jo alakontaktille paikoilleen! Edistystä...
Paikalla pysymistä on harjoiteltava. Se on asia, josta Ruuti välillä lipsuu. Olemme harjoitelleet kotona tätä paikallaoloa ennen radalle lähtöä, mutta tilanne on kuitenkin niin erilainen kentällä, kuin kotipihassa, että se ei paljoakaan ole edistänyt meitä.

Pääsen Ellenin kanssa agilityyn!! Ihanaa... Emme lähde JATille, ihan vain kotiseuran treeneihin. Iskä ja Nina ovat myös vähän lupailleet tulla:) Sunnuntaipäivät ovat siis kesästä lähtien pyhitetty vain agilitylle!

I love agility

Eilen illalla oli taas agility. Toissa viikolla olin vähän sekoillut, joten ajeltiin iskän kanssa väärään aikaan treeneihin ja jäivät sitten väliin oman tyhmyyden takia... Tällöin minulla oli kamera mukana, mutta eilen se jäi tietysti kotiin, eikä treenikuvia siis vieläkään tullut.
Treeneissä meillä on aina varsinainen valmentajamme sekä apukouluttaja. Kätevä systeemi, sillä kouluttajat pyörittävät omia pisteitänsä yhtäaikaa, jolloin ehdimme käymään enemmän aisioita läpi puolessatoista tunnissa.
Harjoittelimme eilen puomin ylösmenoa ja alastuloa. Käytännössä se tapahtui niin, että puomin päät oli asetettu pöydän vastakkaisille sivuille. Emme ole vielä korkealla puomilla harjoitelleet, mikä on enemmän kuin järkevää ainakin Ruutin kohdalla, jolla vauhtia tuntuu löytyvän vaikka muille jakaa...
Toisella pisteellä oli rengas ja pussi. Olemme ennen aina harjoitelleet penturenkaalla ja olen kokenut renkaan hankalana esteenä Ruutille. Nyt kun käytössä olikin oikea rengas (tosin minien korkeudella) tuntuu, ettei Ruutilla ole minkäänlaisia ongelima sen kanssa. Aiemmin täytyi ihan rautalangasta vääntää, että tuosta pyöreästä kapineesta kuuluu mennä läpi, eikä kiertää, mutta nyt sanon vain käskyn ja koira on läpäissyt (ihan kirjaimellisesti;)) renkaan. Onko sitten mahdollista, ettei koira hahmota penturengasta, joka on kuitenkin lähes kentän värinen ja maan tasolla? (Ajatus katkeaa hetkeksi, kun Ruuti yrittää nyt kiivetä syliini..:) Jokatapauksessa, tuli positiivisena yllätyksenä, että rengas sujuukin meiltä:)
Pussissa ei ollut ongelmia, Ruuti ei pelännyt tai ihmetellyt "lösähtänyttä putkea". Kun ohjasin oikealla kädellä, se ei aluksi mennyt putkeen, mutta pienen yrittämisen jälkeen se tajusi että pussiin menoon ei tarvita välttämättä vasenta kättä.
Valmentaja sanoi minulle kutakuinkin näin: "Teistä tulee kyllä upea pari, kun treenaatte. Ihanaa, kun sulla on noin innokas koira!" Oli kyllä kiva kuulla:)
Olen niin agilityyn rakastunut, että haluaisin omaan kotipihaamme oman agilitykentän. Ehkä Samppa voisi väkertää parit esteet, kun on niin kätevä käsistään? Kuvaan kyllä joku päivä omatekoiset agilityesteeni ulkoa... Voi, taitaa alkaa naurattaa itseänikin!!

Tuomarointikeikka, jeee!

Sain eilen yllättävän, mutta eloisen viestin sähköpostiini. Eräs koiratuttuni kertoi järjestävänsä match showta ja kysyi olisinko kiinnostunut tulemaan yhdeksi tuomariksi sinne! Ja tottakai minä olen kiinnostunut, jos kerran tuollainen mahdollisuus on! Tapahtuma on siis Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistyksen hyväksi yhteistyössä Mäntän Seudun Nuuskujen kanssa järjestettävä match show toukokuussa. Tervetuloa siis minunkin puolestani sinne:)

Agilitykin alkoi meillä toissaviikolla. Viime sunnuntaina oli ensimmäinen kerta koirien kanssa ja tietenkin Ellen aloitti juoksut, eikä päässyt treeneihin... Harjoittelin siis ensimmäisen kerran agiläksyn sekä Ellenin että Ruutin kanssa ja lähdinkin treeneihin Ruutin kanssa. Eikä ollut ollenkaan huono vaihtoehto. Aloitimme siis tutustumalla putkeen ja aitoihin ja Ruuti oli aivan loistava. Se juoksi niin että putki vain tärisi ja aidat helisivät. Motivaatio oli mitä loistavin. Saa nyt nähdä, jääkö Ruutista se lopullinen agikoira, kuitenkin...

Täytyisi kai lähteä vähän koiria ulkoiluttamaan ja läksyjä tekemään. Kanit pitäisi myös "lenkittää" (ihan sisällä, onneksi) ja häkki siivota. Ellenin turkki vaatisi kunnostamista ja sata muutakin asiaa roikkuu listalla tekemättöminä... Kokeitakin tulee koulussa kokoajan uusia (mistä opettajat oikein repivät niitä ?!) ja niihinkin pitäisi lukea!!
Mukavaa päivänjatkoa!

Eläinlääkärissä

Aamulla kävin Ellenin kanssa eläinlääkärissä uusimassa rokotukset. Toimenpide onnistui hienosti ja sain samalla hankittua itselleni TET-paikan kunnaneläinlääkäriltä (siis hieno viikko tulossa viikolla 15..:). Olen haaveillut eläinlääketieteelliseen hakemisesta, mutta viimeaikoina olenkin kääntynyt ihmislääkiksen puoleen. Saa nähdä, muuttaako tämä TET-viikko nyt kuitenkin takaisin eläinlääkis-haaveen...

Iskä ilmoitti minut ja Ellenin jokin aikaa sitten JATiin (Jyväskylän Agility Team) agilityyn junnujen alkeiskurssille. Olen koko Ellenin omistamani ajan odottanut, että se on tarpeeksi vanha ja pääsemme mukaan agilityyn. Nyt kun ikää löytyi riittävästi ja sopiva ryhmä oli aloittamassa, ei voinut jättää ilmoittamatta:) Inkan kanssa olen aina välillä käynyt JSPKHlla harjoituksissa/kurssilla ja aivan mukaansa tempaavaahan agility on.
Kun lähdemme Ellenin kanssa treenaamaan, tiedossani on jo, että aion treenata ihan tosissani ja tavoitteellisesti, eli lähteä kilpailemaan virallisissa kilpailuissa, kun olemme sen tasoisia.

Olen lähdössä äitin kanssa Kennelliiton kasvattajakurssille (ensi kuussa?). Tarkoituksena olisi myös anoa omaa kennelnimeä. Itse en voi ottaa sitä omalle nimelleni, sillä alle 18 -vuotias sitä ei voi ottaa... Sama se kai on, mitä niissä papereissa lukee, voimmehan me silti yhdessä kasvattaa koiria ja pitää kenneliä yhteisenä, vaikka virallisesti äiti omistaisikin sen:D

Rahapussi kevyempänä (taas, tuntuu että koiran tulon myötä se on keventynyt tasaiseen tahtiin...) ja yksi asia listasta yliviivattuna alkoi siis tämä lomaviikko:)
Mukavaa loman jatkoa!!

Kesälomailua

Kesälomani alkoi agilityleirillä Inkan kanssa. Se oli JATin järjestämä päiväleiri ja se pidettiin Killerillä. Leiri alkoi maanantaina ja päättyi perjantaina. Inka oli aivan loistava! Kyllä meillä oli kivaa:) Treeniryhmämme nimi oli "Penit". Inka loisti koko leirin ajan:) Saa olla ylpeä! Myös perjantaina järjestetyt leirikisat menivät Inkan osalta oikein mukavasti.
Perjantaina agileirin loputtua ajoimme Jämsään Himokselle, jossa alkoi Tollerileiri, eli novascotiannoutajien rotuleiri. Leiri kouluttajien esittelyllä, minut siis esiteltiin junior handler/temppukouluttajana (olin jo kauan sitten lupautunut tähän hommaan:). Iskä oli päässyt myös kouluttajaksi, nimittäin nou-kouluttajaksi. Jäimme illalla hotelliin yöksi yhdessä kolmen koiran kanssa; Otto, Ruuti ja Inka saivat jäädä meidän kanssa yöksi, ainoastaan Ellen nukkui kotona. Lauantaina meillä oli kahdet junnutreenit ja niiden jälkeen temppukoulutukset. Ryhmässäni oli koulutettavana viisi koirakkoa. Kaikki sujui mukavasti:) Sunnuntaina pidettiin vielä ylimääräiset treenit päivän kisaa varten.
Mukava (ja uusi) kokemus oli olla kouluttajana. Myös koirat olivat aika tyytyväisiä, kun saivat nukkua kaksi yötä hotellissa (sängyssä). Ainakin minun sängyssä oli melko ahdasta, kun Inka nukkui kyljessä koko ajan plus Otto ja Ruuti vuorottelivat minun ja iskän sängystä. Kai nekin halusivat ottaa hotellista kaiken ilon irti (kotona kun ihmisten sängyissä nukkuminen on kiellettyä).
Viime lauantaina oli Paulan ensimmäinen virallinen näyttely. Se oli Jyväskylässä mannermaisten kanakoirien erikoisnäyttely. Pienimünsterinseisojia oli 19 (uroksia 5, narttuja 14). Paula kilpaili junioriluokassa yhdessä kahden muun kanssa. Hienosti meni: JUK1, ERI, SA ja olisi voinut saada sertin, sillä jos joku paras narttu-luokan nartuista ei olisi voinut ottaa sertiä vastaan, olisi Paula voinut (tuomari otti Paulan varalle kehän laidalle). Arvostelussa kehuttiin kaikkea, mitään ei moitittu, ainoastaan sanottiin, että koira ja turkki ovat vielä keskeneräisiä. Paula on jo nyt upea koira, mutta entä sitten, kun se on aikuinen? Myös minua kehuttiin: "Todella hienosti esitetty". Sellaisia kommentteja on aina kiva kuulla:)

Temppukoulutuksessa (Inka esimerkkikoirana)