maanantai 6. toukokuuta 2013

Treenit kera videon

Eilen taas pitkästä aikaa agilityssä!
Treenasimme valssia putkilla. Minulle sinänsä helppo ohjauskuvio; jonkinverran Inkan kanssa aikoinaan tuli tehtyä:) Ruutikin toimi hyvin.
Yksi harjoitus oli pujottelu. Kun aloitimme pujottelun opetamisen, harjoittelimme ihan vain ohjaamalla koiran oikein keppien välistä. Sittemmin siirryimme ohjureihin. Pidän itse enemmän "ei niin modernista" itse ohjaamisesta, mutta näemmä ohjurit ovat tehokkaammat. Neljän kepin ympärille laitetaan siis ohjurit ja päähän namialusta (joka meillä on joka kerralla erilainen, nimittäin Ruutin rajussa käsittelyssä lätkät eivät yhtä treeniä kauempaa kestä:). Ruutilla on aina hirmuinen draivi päällä, joten pujottelussa täytyy todellakin hidastella sitä! Onneksi se ainakin joka toinen kerta ymmärsi mistä oikein on kyse:)
Toinen harjoitus oli hyppysuora. Peräkkäin oli aita, pituus ja putki. Pelkäsin vähän, miten se rengas nyt taas menee, mutta ihan hienosti se sujui. Samoin uusi este, pituus, meni ongelmitta. Saan itse olla ihan usainbolttina, kun Ruuti päästelee niin kovaa kyytiä!



Lyhyt videopätkä treeneistä. Järkkäri jäi taaskin kotiin, mutta onneksi on olemassa puhelimet:)

Lopuksi harjoiteltiin vielä puomia. Emme mene vielä isoa puomia, puomin päät on vain laitettu pöydän päihin. Harjoittelin Ruu kytkettynä, jotta se ei pääsisi livistämään kontakteilta. Apukouluttajamme piti hihnasta kiinni ja minä ohjasin. Eihän siitä aluksi meinannut kuin pelleshow syntyä: koira pomppi nousulle ja nousulta pois kuinka sattui. Sitten otettiin juustot käyttöön. Herkkua vain naaman eteen ja meno rauhoittui kummasti! Alastulon jälkeen maassa odotti namilätkä iloisena yllärinä. Teimme muutaman toiston. Minulle jäi positiivinen kuva Ruutin edistymisestä puomissa. Toki vauhtia on vielä paljon, mutta se jää jo alakontaktille paikoilleen! Edistystä...
Paikalla pysymistä on harjoiteltava. Se on asia, josta Ruuti välillä lipsuu. Olemme harjoitelleet kotona tätä paikallaoloa ennen radalle lähtöä, mutta tilanne on kuitenkin niin erilainen kentällä, kuin kotipihassa, että se ei paljoakaan ole edistänyt meitä.

Pääsen Ellenin kanssa agilityyn!! Ihanaa... Emme lähde JATille, ihan vain kotiseuran treeneihin. Iskä ja Nina ovat myös vähän lupailleet tulla:) Sunnuntaipäivät ovat siis kesästä lähtien pyhitetty vain agilitylle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti