Täällä taas!

Heipsan! Mulla on hirmuisesti hauskoja kesäkuvia ja koirakuvia ja videoitakin viime ajoilta, joten saatan taas aktivoitua täälläkin :) Tällä kertaa luvassa on pientä ei-niin-vakavamielistä treenipostausta!! ;D

Eli alkuun vähän näyttelyaskelia!

Sitten jatketaan vähän vapaammalla askelrytmillä

...aina vaan vapaammalla

Ei hullumpaa, takaperinjuoksua?

 Välillä omistaja on ihan solmussa, kun yrittää innokasta oppilasta neuvoa...

...mutta eipä se koirapoloinenkaan aina tiedä kuinka päin sitä oikein olisi!

 Jaaa hyppyyy!!

 "Näyttelyseuraaminen"

 Pieni poseeraus liikkeiden välissä ei oo koskaan pahitteeks

 "Nouda!"
Ja omistaja on ylpeä, kun se tuo edes sen yhden tietyn pallon luokse käskystä.
Tästä on hyvä aloittaa ura noutajana!

 "Mutta isoäiti, kuinka kummassa sinulla on noin suuri suu?!"
"Että voisin napata sulta SEN PALLON JOTA SÄ PIDÄT siinä metrin päässä mun naamasta!"

 "Toki asioista voidaan neuvotella rauhan nimissäkin. Hyvää päivää! Saisinko nyt sen pallon?"

 "Hyväon, hyväon, mutta vaan YKS pönötys!"

 "Munpallo, munpallo, jesjes, vihdoinkin MÄ SAAN MUN PALLON!"

 "Ja nääin se hoituu, suoraan mun suuuren kitaan!"

 P.S. Meillä on oikeesti ihan tavotteellisia treenejä. Meijän tavotteelliset treenit on vaan naamioitu hauskoihin leikkeihin ja meijän suussa maistuu veren maun sijasta usein mm. ruoho ja koirankarvat. Riippuu täysin koulutuskerrasta.

P.P.S. Meillä suositaan myös tyylikkäitä treeniasuyhdistelmiä. Crocsit ja hikipannat (jotka saa hiukset näyttämään ihan sieneltä) kuuluvat tottakai jokaisen harrastajan must have -varusteisiin.

P.P.P.S. Treenikuvien olemassaolon kannalta aika oleellista on tietysti henkilökohtainen valokuvaaja. Mitä tutumman kuvaajan palkkaat, sitä läheisempiä kuvia luultavasti saat. Tulet nimittäin saamaan tosi hyviä lähikuvia sun kaksareista, hyvinmuodostuneista pakaroista ja masusta. Saattaa niissä kuvissa toki koirakin joskus vilahtaa.

Näissä tunnelmissa toivotankin erittäin mukavaa kesänjatkoa ja riemukkaita treenejä kaikille treenailijoille! ;D

Trimmailua

Ellen taisi ottaa vähän nokkiinsa, kun leikkasin sen häntäpuuhkan pois. Muuten oltiin molemmat melko tyytyväisiä uuteen kampaukseen ;)

Kukka kasvattelee turkkia tällä hetkellä. Olen toiveikas, että kesällä ollaan jo pitkässä turkissa :)

Olen mielestäni löytänyt Aapolle kivan mallin tänä vuonna. Ja takajalassahan ei siis oikeasti ole mitään koloa, kuva vähän huijaa! :D

Omalla kohdallani trimmaaminen on ollut aina enemmän tai vähemmän kokeilemista. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja varsinkaan tätä puuhaa ei oikeasti opi muuten kuin harjoittelemalla. Aina lopputulos ei miellytä silmää tai sovi kantajalleen alkuunkaan. Sitten ei muuta kuin kasvatetaan vähän turkkia ja kokeillaan uudestaan. Seuraamalla ns. ammattitrimmaajien työskentelemistä, hyvinlaitettuja koiria näyttelyissä ja vaikkapa valokuvia netissä voi oppia paljon trimmaamisesta -tai ainakin omalla kohdalla siitä on ollut paljon apua!


Mukavaa kevättä (nyt kun se vihdoin on tullut) ja opettavaisia hetkiä trimmaamisen parissa! :)

Remmiräyhä vai remmirauha?

Ehkä yksi yleisimmistä ongelmista koiranomistajille on se paljon puhuttu hihnakäyttäytyminen -koira ei kuuntele lenkeillä, koira vetää joka suuntaan, koira ei ota kontaktia, koiraa ei saa hallintaan.
Onneksi se on myös yksi niistä helpoimmista ongelmista, mihin puuttua.

Mua on siunattu koirilla, joihin on tosi helppoa saada kontakti ja kaikkia niistä pystyy myös lahjomaan erinomaisen hyvin leluilla ja nameilla. Toisaalta ne kaikki on myös villejä ja vallattomia ja varmasti käyttävät kaikki vetämis -ja haukkumismahdollisuudet, jos se niille suodaan.

Mun mielestä on ikävää, jos joutuu koko ajan kiskomaan vetävää koiraa sivulle tai pelkäämään ohikulkijoita vain sen vuoksi, ettei koira osaa käyttäytyä. Sen sijaan pienellä vaivalla lenkkeilystä voi tehdä paljon mukavampaa koko koirakolle.
Mä olen yrittänyt saada seuraamisen (sekä taluttimella että ilman) vahvaksi koirille. Kun lenkillä tulee vastaan ihmisiä tai koiria, pyydän omat koirat vierelle kävelemään kontaktissa ja kun ohitustilanne on onnistuneesti ohi, tietysti palkitsen koirat. Joskus tulee luonnollisestikin myös epäonnistuneita ohituksia ja kohtaamisia, mutta mitä varmemmaksi seuraaminen ja kontakti muodostuvat, sitä todennäköisemmin ohitukset sujuvat hyvin.

Olen tehnyt aika paljon koirien kanssa ohitustilanteisiin liittyvää treeniä ja voin sanoa, että eipä ole ne hetket menneet todellakaan hukkaan! On hienoa huomata tapahtunut edistys ja tottakai lenkeillä käyminen on myös mukavampaa, kun ei tarvitse aina hävetä hihnoissaan riuhtovia ja räyhääviä puudeleita! :D

On tärkeää, että tekee itsestään mielenkiintoisemman, kuin vastaantulijoista. Kun oman omistajan luona on aina kiinnostavampi palkka (esim. lelu tai nami), ei koiran yksinkertaisesti kannata keskittyä vastaantulijan haukkumiseen tai niiden luokse karkaamiseen.

Päätti se talvi näköjään tulla takaisin, eli ainakin toistaiseksi saamme vielä ulkoilla talvimaisemissa. Mukavia (ja rauhaisia) lenkkeilyhetkiä itse kullekin! :-)

Villapäät

Tässäpä villakoirien meininkejä tältä syksyltä kuvien muodossa! :)

Hapannaamat vierekkäin. Ensin pestiin ja föönattiin ja trimmattiin ja puunattiin ja sitten vielä kuvataan, hyh!

"Mä tulin salaa sänkyyn tähän sun viereen, mutta ei kai se haittaa?"

Näyttelytreeniä lenkillä :) Turkinkasvatus käynnissä kevättä varten!

Kuva-arvoitus ^^

Villakoiran hymy. Tässä olis varmaan hyvä pelottelukuva lapsille, että tällaiset hampaat saa jos ei se hampaidenpesu innosta!

Mulle tulee kauhee ikävä koiria, kun kattelen näitä kuvia ::( Voi kun villurit olis täällä Tampereella mun luona nyt! <3 :D

Kasvun merkkejä

 

Ylempi kuva on noin vuosi sitten napattu. Kukka ja Aapo ovat siinä karvaa vaille nelikuisia ja Ellen reilu 2.5-vuotias.
Alempi kuva on äskettäin otettu. Sisarukset ovat nyt 16 kk ja Ellen 3v 7 kk.
Niin se aika rientää! Ellen on kasvattanut näyttelyturkin takaisin ja junioreillakin pysyy jo tukka ponnareilla (Aapolla on niin pitkä otsatukka ja niskafleda, että nopeammin mä omat hiukseni letitän :D). Ihana, höpsö laumani ♥

Yhdenvanha yskänpastilli

 Moi!:) Eilen vietimme Aapon ja Kukan 1-vuotissynttäreitä. Nopeasti on vuosi vierähtänytkin:) Aamupäivällä teimme pitkän lenkin koirien kanssa uskomattoman kauniissa pakkasilmassa. Kamerakin pääsi ulkoilemaan ja aika hauskoja kuvia saatiin:D

 Biltemasti muutamalla eurolla ostettu "retku" sai kovaa kyytiä :D Lenkin loppupuolella taisi olla jo kolmessa kappaleessa, kiitos Ruutin...

Kuvassa näkyvät takit ostettiin viime kesänä M&M:stä aivan pilkkahinnoilla. Ovat olleet tosi toimivia, vaikka voisivat suojata vähän laajemmaltakin alueelta :) Ja Aapo-hölmöläinen on jo rikkonut Inkan takista kuminauhan..

Kuten kuvistakin huomaa, Ruuti lähtee leikkimään ja riehumaan erittäin mielellään:D Aapo on treenannut niin kovasti, että pystyy hyvin leikkimään vetoleikkejä Ruun kanssa jäämättä koko ajan alakynteen. Kukka antaa vähän vahvistusta :)

Ellen esittelemässä kaunista hymyään. Koirien maailmassa tämä hymy tulkitaan usein kuitenkin joksikin muuksi kuin iloisuudeksi :D

 "No mutta minähän varoitin!"
Joojoo Ellen -mutta nyt jäit kyllä kiinni Ruutin turkin harventamisesta!

Tähän muorikoira ei kyllä usein lähde. Ehkä sillä höpsöllä on kevättä rinnassa, kun leikkimään alkoi;)

Aapokin tahtoo!! Tuleva mondioring-koira? Ehkäpä. Tai tuleva agikoira, jota on helppo palkata saalisvietin kautta;D

Mummokoira♥♥

Ja loppuun vielä Kukan söpistelykuva:)