Täällä taas!

Heipsan! Mulla on hirmuisesti hauskoja kesäkuvia ja koirakuvia ja videoitakin viime ajoilta, joten saatan taas aktivoitua täälläkin :) Tällä kertaa luvassa on pientä ei-niin-vakavamielistä treenipostausta!! ;D

Eli alkuun vähän näyttelyaskelia!

Sitten jatketaan vähän vapaammalla askelrytmillä

...aina vaan vapaammalla

Ei hullumpaa, takaperinjuoksua?

 Välillä omistaja on ihan solmussa, kun yrittää innokasta oppilasta neuvoa...

...mutta eipä se koirapoloinenkaan aina tiedä kuinka päin sitä oikein olisi!

 Jaaa hyppyyy!!

 "Näyttelyseuraaminen"

 Pieni poseeraus liikkeiden välissä ei oo koskaan pahitteeks

 "Nouda!"
Ja omistaja on ylpeä, kun se tuo edes sen yhden tietyn pallon luokse käskystä.
Tästä on hyvä aloittaa ura noutajana!

 "Mutta isoäiti, kuinka kummassa sinulla on noin suuri suu?!"
"Että voisin napata sulta SEN PALLON JOTA SÄ PIDÄT siinä metrin päässä mun naamasta!"

 "Toki asioista voidaan neuvotella rauhan nimissäkin. Hyvää päivää! Saisinko nyt sen pallon?"

 "Hyväon, hyväon, mutta vaan YKS pönötys!"

 "Munpallo, munpallo, jesjes, vihdoinkin MÄ SAAN MUN PALLON!"

 "Ja nääin se hoituu, suoraan mun suuuren kitaan!"

 P.S. Meillä on oikeesti ihan tavotteellisia treenejä. Meijän tavotteelliset treenit on vaan naamioitu hauskoihin leikkeihin ja meijän suussa maistuu veren maun sijasta usein mm. ruoho ja koirankarvat. Riippuu täysin koulutuskerrasta.

P.P.S. Meillä suositaan myös tyylikkäitä treeniasuyhdistelmiä. Crocsit ja hikipannat (jotka saa hiukset näyttämään ihan sieneltä) kuuluvat tottakai jokaisen harrastajan must have -varusteisiin.

P.P.P.S. Treenikuvien olemassaolon kannalta aika oleellista on tietysti henkilökohtainen valokuvaaja. Mitä tutumman kuvaajan palkkaat, sitä läheisempiä kuvia luultavasti saat. Tulet nimittäin saamaan tosi hyviä lähikuvia sun kaksareista, hyvinmuodostuneista pakaroista ja masusta. Saattaa niissä kuvissa toki koirakin joskus vilahtaa.

Näissä tunnelmissa toivotankin erittäin mukavaa kesänjatkoa ja riemukkaita treenejä kaikille treenailijoille! ;D

Remmiräyhä vai remmirauha?

Ehkä yksi yleisimmistä ongelmista koiranomistajille on se paljon puhuttu hihnakäyttäytyminen -koira ei kuuntele lenkeillä, koira vetää joka suuntaan, koira ei ota kontaktia, koiraa ei saa hallintaan.
Onneksi se on myös yksi niistä helpoimmista ongelmista, mihin puuttua.

Mua on siunattu koirilla, joihin on tosi helppoa saada kontakti ja kaikkia niistä pystyy myös lahjomaan erinomaisen hyvin leluilla ja nameilla. Toisaalta ne kaikki on myös villejä ja vallattomia ja varmasti käyttävät kaikki vetämis -ja haukkumismahdollisuudet, jos se niille suodaan.

Mun mielestä on ikävää, jos joutuu koko ajan kiskomaan vetävää koiraa sivulle tai pelkäämään ohikulkijoita vain sen vuoksi, ettei koira osaa käyttäytyä. Sen sijaan pienellä vaivalla lenkkeilystä voi tehdä paljon mukavampaa koko koirakolle.
Mä olen yrittänyt saada seuraamisen (sekä taluttimella että ilman) vahvaksi koirille. Kun lenkillä tulee vastaan ihmisiä tai koiria, pyydän omat koirat vierelle kävelemään kontaktissa ja kun ohitustilanne on onnistuneesti ohi, tietysti palkitsen koirat. Joskus tulee luonnollisestikin myös epäonnistuneita ohituksia ja kohtaamisia, mutta mitä varmemmaksi seuraaminen ja kontakti muodostuvat, sitä todennäköisemmin ohitukset sujuvat hyvin.

Olen tehnyt aika paljon koirien kanssa ohitustilanteisiin liittyvää treeniä ja voin sanoa, että eipä ole ne hetket menneet todellakaan hukkaan! On hienoa huomata tapahtunut edistys ja tottakai lenkeillä käyminen on myös mukavampaa, kun ei tarvitse aina hävetä hihnoissaan riuhtovia ja räyhääviä puudeleita! :D

On tärkeää, että tekee itsestään mielenkiintoisemman, kuin vastaantulijoista. Kun oman omistajan luona on aina kiinnostavampi palkka (esim. lelu tai nami), ei koiran yksinkertaisesti kannata keskittyä vastaantulijan haukkumiseen tai niiden luokse karkaamiseen.

Päätti se talvi näköjään tulla takaisin, eli ainakin toistaiseksi saamme vielä ulkoilla talvimaisemissa. Mukavia (ja rauhaisia) lenkkeilyhetkiä itse kullekin! :-)

Jöröjukkarock

Eilen tehtiin äitin kanssa trimmausreissu Jyväskylään -vuorossa olivat Ellen ja Aapo. Ylläoleva kuva osoittaa minkälainen jöröjukka Ellen on tosiaan ollut... Trimmaajan kanssa päädyttiin sitten moderniin leikkaukseen, kun on tuo tukka vähän liian huonokuntoinen leijonaan (pennut repineet korvakarvat ja tukan, sekä Ellen kuopsuttanut ne vähät karvat). Olin aluksi vähän kauhuissani, mutta rakastuin lopputulokseen:) Turkki on tosi siisti ja kaunis nyt ja tästä on hyvä kasvatella näyttelyturkkia. Ja mikä parasta -Ellen on oikein katu-uskottava nyt!:D

Aapo, meidänpikkunallekarhu, pääsi vähän kevyempään turkkiin:`D Ikää vajaa neljä kuukautta ja korkeus 27 cm -vain 3 cm Elleniä matalampi!! Iso ja komea poika♥


Illalla innostuin harjoittelemaan näyttelyjuttuja villureitten kanssa. Meille jäi lopulta kaksi vauvaa  kasvamaan Ellenin "Cheek-pentueesta". Ruutimuorin Syypää Sun Hymyyn "Kukka" on sisukas ja täpäkkä pikkuneiti, jolla on ollut monia esteitä ylitettävänä varsin pienen ikänsä aikana:( "Timanttimies"eli Timantit On Ikuisia "Aapo" jäi meille lupaavana uroksena. Never know -mutta toivomme Aaposta näyttely -ja jalostuskoiraa. Tällä hetkellä meillä on siis kolme puudelia;)

Aapo haluaisi kävellessään ottaa koko ajan kontaktia. Tämä on tietysti vähän huono juttu näyttelyitä varten, mutta reeniä, reeniä:) Seisottaminenkin vaatii vielä paljon harjoitusta ja kärsivällisyyttä, mutta kyllä se siitä..

Ellenkin oli aivan innoissaan harjoittelusta. Näyttelyharkat ja TOKO -treenailut sujui mainiosti ja upealla draivilla!

Ja sitten tämä meidän Kukka. Kukka, josta ei todellakaan ole odotettu mitään kehäkettua eikä näytsipuuhia edes harjoiteltu. Niin sitten saan idean, että laitetaanpa ketju kaulaan ja vedetään pari kierrosta ja voi jestas sitä ihmettä! Kukka kipitti terhakkaasti ja määrätietoisesti, kuin konkari. Laitoin (ehkä vahingossa) Kukan vapaaseen seisotukseen ja yllä olevassa kuvassa tulos (en asetellut kertaakaan)! Koira, joka ei osaa seiso- käskyä, seisoi vapaasti noin! Olin meinaa pikkusen ihmeissäni. Tuossa koirassa on sitä show-asennetta.

Tässä vielä tämä kolmikkoni♥ Kukka, Ellen, Aapo. Ovat ne sydänkäpysiä ja kuten jo Kukan nimikin sanoo -SYYPÄÄ SUN HYMYYN♥♥