Jarppi Dudeson

Oletteko ikinä ajatelleet, kuinka ihanaa olisi silitellä Jarppia? Kuinka antoisaa olisi seurata sen elämää lähietäisyydeltä ja muodostaa luottamuksellinen suhde sen kanssa?
Minä olen silittänyt Jarppia. Ja ruokkinut sitä kädeltä. Ja siivonnut sen jätöksiä.
Jarppi on hamsteri.
Jarppi on ehkä maailman kaunein hamsteri, jonka sain kesällä.
Jarppi on puuhakas, herkkusuu, hamstraaja (jos tiedätte TV-ohjelman Himohamstraajat, tiedätte mitä tarkoitan;D), stunttimies, söpöläinen.
Jarppi sai nimensä Duutsoni-Jarpilta. Meillä tykätään Duutsoneista.
Jarppi menee isona Ennätystehtaaseen. Tämän hetkinen "Montako maapähkinää menee kerralla poskiin" -ennätys on reilun kahdenkymmenen paikkeilla.
Nimeä valitessa mietin, voiko noin kauniille hamsterille antaa nimeä Jarppi. Osoituksena sopivaan nimeen päätymisestä pikku-J pitää välillä The Duutsonshown halukkaille. Esityksen stuntteihin kuuluu muun muassa häkin katossa roikkuminen, kattoa pitkin kävely käpälillä ja kuntopyöräily juoksupyörässä.
Jarppi on todella luottavainen ja utelias. Olen sylitellyt ja rapsutellut Jarppia alusta lähtien. Hampaitaan J:n ei ole yhtä kertaa lukuunottamatta tarvinut käyttää.
Jarppi on vielä poikamies. Tuollaiseen hurmuriin on varmasti helppo hullaantua, joten saa nähdä löytääkö joku ihana neito joskus meidän Jarpin, vai pysyykö poika ikuisesti mamman mussukkana:D

22. luukku: Hetkiä menneestä vuodesta

Tammikuuhuni kuului Kajaanin näyttelyreissu.
Helmikuussa Ellen pääsi kehäilemään viralliseen näyttelyyn ensimmäistä kertaa.
Maaliskuussa suoritin Kasvattajan peruskurssin.

Huhtikuussa olin eläinlääkärillä TETissä. Tekemäni patsasnainen pääsi näytteille.

Toukokuu oli täynnä touhua. Mätsärituomarointi, luokkaretki, riparin ennakkoviikonloppu, leipomista, kouluhommia, eläintouhuja...

Kesäkuussa reissasin paljon. Olin myös kehäilemässä ja musisoimassa:)

Heinäkuussa pääsin ripille ja vietin rippijuhliani.

Koulu alkoi elokuussa. Syksyllä ahersin koulussa. Koulun ohelle mahtui lemmikkien kanssa touhuamista, leipomista ja kehäilyäkin;)

Marraskuussa vietettiin minun ja Ellenin syntymäpäiviä. Voitin Keski-Suomen kennelpiirin piirinmestaruuden.
Joulukuussa valmistauduin jouluun ja jouluna -no mitäs muuta kuin juhlistettiin!:)

Päiväreissu Virroille

Huh huh! Olen päivittänyt blogia viimeksi... kuukausi sitten? No, nyt on jokuitenkin korkea aika kirjoittaa!!
Viime sunnuntaina meidän klaani (karvaisista jäsenistä oli mukana vain Ellen) suuntasi auton Virroille päin; kävimme erään sukulaisen ristiäisissä. Pieni poikavauva oli tosi suloinen♥ Tuntui aika hassulta, että omatkin sisarukset ovat joskus olleet niin pieniä...

Nina ja Juha asuvat niin mahtavalla paikalla, että heillä on mahdollisuus pitää lampaita jne. Juhlien jälkeen pääsimmekin tervehtimään kanalan sekä lampolan asukkaita. Heti sisälle astuessamme, kuului asukkien kova juttelu:
 " Mää!"
 "MÄÄ MÄÄ!"
Hauskoja tyyppejä nuo lampaat:) Nuoremmat yksilöt olivat vähän villimpiä, mutta varsinkin muutamat vanhukset olivat rauhallisia ja antoivat ihmisten ihan rauhassa silitellä niitä.

 Lampaanruokkijat:)

Kukko ja ystävänsä kana



Tänä viikonloppuna on Ellenin ensimmäinen virallinen näyttely! Vähän jännittää, mitä se tuomari sanoo tuosta meidän puudelista...
Paljon olen katsellut keväälle ja eteenpäinkin mahdollisia näyttelyitä. Seuraavaksi ilmoitan varmaankin lähinäyttelyymme Jämsään:)

Kotikulman kuulumisia

Viime päivityksestä onkin taas kulunut tovi, joten eiköhän olisi jo aika kertoa kotikulman kuulumisia (nyt kun kokeilta ja muulta touhulta ehtii...)!
Karkki ja Vintiö asuvat yläkerrassa itsetehdyssä koiranaidoista väsätyssä häkissä. Tytöt ovat yrittäneet pakoa häkistä aina silloin tällöin: kun aidan paloja yhteen liittäviä tikkuja tarpeeksi kauan renkuttaa, kyllähän ne pois paikoiltaan saa! Onneksi karkausyritykset on havaittu ajoissa ja kanit ovat jääneet häkkiinsä... Ruoka kelpaa erityisen hyvin. Heinät, pelletit ja porkkanat katoavat alta aikayksikön. Kun tytöt pääsevät juoksemaan vapaana, sohvan päälle kiipeäminen ja sängyn alle karkaaminen ovat kaksi kanien mielestä hauskaa juttua:)

 Vähän vanhaa materiaalia, mutta tässä siis minä ja Ellen lähdössä valmennukseen

 Puppelin komea hymy

 Ruuti Rapulammella

 Minä ja Ellen

 Ruuti ottaa rennosti

Gerbut ovat myös hyvässä voinnissa. Pikkusiskoni kaksi lilac-tyttöä Lila ja Lahja ovat parhaita kavereita ja tekevät kaiken yhdessä (kuten Vinski ja Karkkikin!). Vanha herra Laikku, joka täyttää kuukauden kuluttua neljä vuotta, jaksaa entiseen malliin tehdä "arkipuuhia". Se juoksentelee, loikkii, kaivelee tunneleita, rakentaa pesää ja pureskelee pahvirasioita. Black pied -väri alkaa kyllä hävitä harmaiden karvojen alle...
Koirille ei mitään erityistä ole tapahtunut, jos ei sitä lasketa, että Ellenin takkukausi on helpottanut ja turkki on täysin takuton. Se on myöskin oppinut pari uutta temppua; takajaloilla istuminen (orava) ja molemmilla tassuilla koskettaminen yhtä aikaa (läpy). Otsatukka ja korvakarvat ovat niin pitkät, että karvaa saa niputtaa pompuloilla ihan kunnolla! 5-vuotias pikkusiskoni on ihanasti trimmannut Inkan kyljestä karvoja. Kyljessä on nyt kiva pikku "reikä"... No, onneksi turkki on kasvava luonnonvara. Meillä on käynyt muutamia kertoja koirahierojaksi opiskeleva nainen hieromassa koiriamme. Ruutilla ei ole lihasjumeja tai muita, mutta oli hyvä, että sekin pääsi hierontaan. Elleniäkin vain hieman totuteltiin hierontaan. Otolle, jolla paikat ovat välillä vähän jumissa, hieronta teki hyvää. Inka otti hetkestä kaiken ilon irti ja osasi oikein nauttia siitä.
Sunnuntaina minä, äiti ja pikkusiskoni olimme yhteislenkillä kaikkien koirien kanssa. Hyvin meni ja koiratkin tykkäsivät!
Hauskaa marraskuuta kaikille karvakorville ja niiden omistajille!!