perjantai 3. toukokuuta 2013

Laatuaikaa

"Vähän" myöhässä Lahden näyttelyn tuloksia...
Viikko sitten oli siis tämä kauan odotettu Lahden kansainvälinen koiranäyttely. Lähdin ihan junnuilemaan, rotukehiä ei ollut kumpanakaan päivänä. Iskä oli uskollisena kuskina♥
Lauantaina tuomarina oli Milla Lähteenmäki. Vanhempia junnuja oli huimat 51! Kilpailin Ruutin kanssa. Jostain syystä minua jännitti tosi paljon (on ollut liian pitkä junnutauko:). En löydä kauheasti kehumista esiintymisestäni... Ruuti sylkäisi makkarat keskelle kehää, ketju luiskahti "kuolaimiksi" sen suuhun, meinasin myöhästyä yksityisarvostelusta... kaikkea voi sattua. Koirassa ei ollut mitään vikaa, eli omaan töppäilyyn kaatui se kisa. Sijoitusta ei siis tullut. Arvostelussa kaikki oli erinomaista, mikä hieman kummastutti minua? Hyvä asia siis tietenkin... Kotimatkalla pysähdyimme Hesburgeriin syömään. Koiranäyttelyihmisten luottopaikka:)

Lauantain sm-osari


Sunnuntain PMV-karsinta

Odottelua...
Asettelua...

Kuvat: Samuli Tiirikainen (C)

Sunnuntaina kilpailin myöskin Ruutin kanssa. Tämän päivän kisa oli tärkeä PMV-karsinta. Kilpailijoita -59! No ainakin vähemmän, kun viime vuonna (viime vuonna yli 60):) Tuomarina oli Sanna Vakkilainen. Arvostelussa kommentoitiin kutakuinkin näin: "Juoksit liian lähellä edellä olevaa. Koiran jalkoja ei välttämättä tarvitse siirtää tuomarin jäljiltä, jos ne ovat hyvin." Kummeksuin jälkimmäistä kommenttia: ainakin minulle on aina opetettu, että vaikka tuomarin jäljiltä koiran jalat olisivat hyvin (tuomari on siirtänyt jalkoja), ne täytyy asetella itse uudestaan. No, vain yhden tuomarin mielipide, seuraavan voi olla jo toinen:)
Pääsimme Ruun kanssa kuitenkin 18 parhaan handlerin joukkoon! Suuri haaveeni on päästä vielä jonain vuonna edustusjoukkueeseen, ehkä se haave vielä jonain vuonna toteutuu:)
Vaikka sijoitusta ei tulisi, parasta näyttelyissäon ihana tunnelma.
Tällä kertaa reissu iskän kanssa kahdestaan. Näyttelyn jälkeen syömme rannalle eväitä sekä jäätelöä ja nauramme Ruutin hassutuksille. Katselemme autosta vaihtelevia, kauniita maisemia. Mitä ikinä teemmekin, se on kuitenkin yhdessäoloa.
Ihminen ei aina osaa arvostaa sitä, mitä hänellä on, vaan haikailee sen perään, mitä hänellä ei ole. Kun ajattelin siinä rannalla istuessani, niin olin kyllä todella onnellinen. En ollut sijoittunut näyttelyssä. En ollut päässyt joukkueeseen. Mutta silti; olin saanut olla päivän rakastamani harrastuksen parissa ja nyt istuin kaksin iskän kanssa jäätelöllä.
Ei kaikilla ole vanhempia, jotka reissaisivat lastensa kanssa ympäri Suomea, vain siksi että lapset saisivat tehdä rakastamiaan asioita. Olen hirmu kiitollinen, että omani ovat käyttäneet niin paljon aikaansa näyttelyreissuilleni!! En tarkoita, että kaikkien pitäisi kierrellä satojen kilometrien matkoja, voihan yhdessä olla muillakin tavoilla. Tarkoitan vain, että olen onnellinen, enemmän kuin onnellinen saamastani kahdenkeskeisestä ajasta. Kiitos iskälle Lahden reissusta♥
Mikä on parasta mitä vanhempi voi antaa lapselleen? -Aikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti