Mä en ehdi edes miettimään asiaa, kun mun eteen tuodaan jo kasa hienoja rotukoiria näyttelyremmeissään.
- Niin, voisiksä olla tuomari? kysely jatkuu ja kieltäytyminen ei tietenkään tule kuuloonkaan.
- Joo, no okei! mä myönnyn, vaikka tiedän mikä urakka mulla on edessä.
Aloitamme ilmoittautumisesta. Mä hoidan sihteerin työt ja suunnittelen kehien kulun. Me katsotaan roturyhmä kerrallaan kaikki ilmoittautujat. Voi jestas, lopulta osallistujia onkin 63 kappaletta!
- No niin. Aloitetaanpa FCI ykkösestä. Eli australianpaimenkoirat numero 1 Aussi, numero 2 Tassu, numero 3 Miisa...
Handleri tuo koirat kehään ja esittää kunkin vuorollaan. Kaunista käsittelyä, tähtiainesta.
Lopulta valitsen Aussin rotunsa parhaaksi. Se jää odottamaan ryhmäkehää.
Pyöritän kehiä rutiinilla. Seisomaan, ympäri, pöydälle, edestakaisin, seisomaan, kiitos. Olen huolellinen, mutta lempeä. ERI1, SA, PU1, SERT, ROP.
Kun kaikki koirat on arvosteltu, aloitan isot kehät. Valitsen näyttelyn parhaan juniorin sekä veteraanin. Jatkan parhaan parin ja kasvattajaryhmän valinnalla. Näyttelyn huipentaa Best In Show.
Yksi jos toinen pääsi nauttimaan kisakoirien hellästä huomasta...
Sain apulaisekseni Ruutin. Kehäsihteeri kuulemma. Jakeli nauhoja kilpailijoille ja katseli innoissaan kehän kulkua (=käveli osallistujien päältä ja yritti kidnapata pikkukoiria tilaisuuden tullen :D).
Sihteeri ottaa omia vapauksiaan. Kun väsyttää, silloin nukutaan. Ei paikalla niin väliä :D
Koiranäyttelyleikki on ihan jees. Oikeista näyttelyistä vaivalla kerätyt värinauhat pääsevät hyötykäyttöön, tulee vietettyä sisarusten kanssa ja samalla harjoitettua aivopesua koiramaailmaan jo pienestä pitäen. Niin, ja hillittyä koiranäyttelykuumetta ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti