Ja ne kasvaa ja kasvaa...

Moikka! Pentusten luovutusikä lähenee, tänä lauantaina ovat tosiaan jo sen seitsemän viikkoa... Pennuille kuuluu kaikkea hyvää. Ne ovat saaneet pentunappuloita, piimää, kermaviiliä, jauhelihaa, naudan mahaa ja erästä pennuille tarkoitettua purkkiruokaa. Kyseessä on siis Royal Caninin neljä euroa maksava pikkupurnukka, ilmeisesti mahtavaa pentueruokaa... tai sitten mahtavaa rahastusta;) Ihan miten vain, hyvin on ruokailijoille maistunut!
Vaikka pennut ovat ihania pikkusöpösuloisiasydäntenmurskaajia, arki on silti välillä hieman raskasta; ääntään säästämättä vintiöt kyllä ilmoittavat, että nyt kiukuttaa, nyt ei huvita, MULLEHETIKAIKKINYT! Sotkuakin ne saavat aikaan, nimittäin kaikki lätäköt eivät ikävä kyllä ilmesty sanomalehdille ja vaikka sattuneesta syystä kuuraankin lattioita yötä päivää, aina on uusi lätäkkö lattialla ja siitä lähtevät pienet tassunjäljet pitkin keittiötä..;) Eikä siinä vielä kaikki, sillä kun joku hyväuskoinen hupsu erehtyy poikkeamaan keittiössä (jossa pennuille on rakennettu aitaus), ei hän mitenkään voi säästyä pikkunaskaleiden tuskallisen teräviltä iskuilta.
Olen myös opettanut näyttelyseisotusta, "kopeloitavuutta" (=tottuvat tutkimiseen, hoitotoimenpiteisiin jne.) sekä kynsienleikkausta.
Kuusiviikkoisina pennut pääsivät ulkoilemaan ihanan lämpimään kevätilmaan (olin juuri aikeissa kirjoittaa jotain kaunista `kesä`ilmasta, mutta sitten mietinkin, että vielä on tyydyttävä hehkuttamaan ´kevät´ilmaa..;). Rohkeina, kun muskettisoturit, pikkuiset juoksivat pää viidentenä jalkana (:D) pitkin keltaista nurmikkoa. Maasta löytyi kaikkea maistettavaa -ruohoa, havunneulasia...

Joitain kuviakin yritimme napsia, mutta esimerkiksi kimppakuvista ei ollut toivoakaan. Tsekatkaa vaikka yllä oleva "behind scenes" -kuva. Koittaa nyt noitakin kuvata, kun yhden saa paikalle, niin toinen karkaa ja kolmas käyttää purukalustoaan minkä ehtii:D

Lisää näitä "kulissien takana" -kuvia... Poskipusu ymmärretään nähtävästi erilailla junioreiden keskuudessa:)

Sweetheart♥♥

Vaikka mun ja Ellenin hermot on aika ajoin koetuksella, niin kyllä tuntuu silti haikealta, että kohta pennut on luovutettu. On tämä aika ollut kuitenkin TOOSI antoisaa. Ainakin itse olen saanut kokea hirmu paljon kaikkea, koiran synnytys, pikkupennut, vähän isommat pikkupennut, pentujen hoitaminen, koiran äitiys ja vaikka mitä. Ellen on ollut aivan mahtava äiti ja tuntuu, että kaikki hoituu niin luonnostaan siltä. Eihän kukaan ole edes neuvonut sille, kuinka hoitaa lapsia!!
Tosin ruusuiset kuvitelmat koirankasvattamisesta on haihtunut multa, kuin tuhka tuuleen näiden pentujen myötä. Ei sillä, että se olisi ollenkaan huono juttu, mutta niin hassulta kuin se kuulostaakin -en ole vain tiennyt, minkälaista kenneltoiminta oikeasti on. Pentujen ensimmäiset elinpäivät veivät yöunet sekä äitiltä, että minulta ja kaikki asiat olivat niin tarkkoja. Kun kiinteä ruoka tuli kuvioihin, alkoi sanomalehti-lattianpesurumba. Sitten se kaikki sotku, meteli, rahanmeno, vaiva, aika... Joo, aika tosi kova homma, mutta kyllä elämys on ollut sen arvoistakin!:)♥

P.S Takanani juoksee kolme rähisevää vintiötä, jotka ovat juuri virkistyneet. Tähän väliin voisi heittää kysymyksen, että arvaatteko ketkä?;)