perjantai 21. maaliskuuta 2014

Me söpöläiset

Onko jotain suloisempaa, kuin pienet koiranpennut? Ei nyt ihan heti tule mieleen.

Se tunne, kun ne puree sormia niillä ainokaisilla kulmahampaillaan. Kun ne nuolee leuan ja nenän läpimäriksi pienillä hiirenkielillään. Kun niiltä pääsee vahingossa lätäkkö housuille sylissä.

"Me osataan jo tapella, haukkua, juosta ja ravita itseä muullakin kuin maidolla. Ja leikkiä."

"Ollaan me tavattu talon toisetkin koirat. Ruuti oli uskollinen leikkitäti, mutta Otto ja Inka olivat peloissaan. Ne on ehkä vähän vanhanaikaisia, kun ei edes leikkineet."



 "Me ollaan saatu maistella erilaisia ruokia, mutta ne maistuvat vähän oudoilta. Siksi me syöty varovaisesti."


"Ympäröivä maailma on tooosi kiinnostava! Ei meitä huvittaisi pentulaatikossa enää kökkiä, koska maailma on täynnä kaikkea jännittävää."


"Eiks äitis opettanu, ettei pienempiä kiusata?! Mä puren sua!"

"Me osataan oikeesti tapella ja leikkiä tosi kovasti. Ette varmaan uskoisi, mutta tarpeen tullen haukumme ja murisemme, niin kuin isotkin koirat."

"Me ollaan kyllä tosi suloisia. Ihmiset vain huokailee, kun ne näkee meidät. Ja pussailee ja halii. Toisaalta -mikäs siinä huomion keskipisteenä ollessa."


 "Puuhailu on kuitenkin niin rankkaa, että yhtäkkiä me vaan nukahdetaan. Sitten ollaan taas uutta puhtia täynnä!"

Voi jestas noita söpöläisiä. Tulkaa itse toteamaan, jos ette usko. *Monen monta sydäntä*

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti