Toissa yönä nukuin Ellenin kanssa, sillä synnytys näytti selvästi olevan lähellä. Yön aikana Ellen läähätti kovasti ja tilanne jotenkin sai minut vakuuttuneeksi, että jotain on tapahtumassa. Yö kuitenkin kului, eikä sen kummempia sitten tapahtunut.
Sitten tuli aamu ja aamupäivä. Ellen haki minusta turvaa, kuten yölläkin oli tehnyt. Kun Ellen alkoi tehdä "ulostamisliikettä" (en sitä paremminkaan osaa kuvailla), eli kyykisteli ja yritti selvästi työntää jotain, mutta mitään ei näkynyt, olin aivan varma, että nyt ne syntyy.
Minua jännitti aivan kamalasti -ei itse synnytys, vaan se, että se tapahtuu juuri minun koiralleni. Kädet tärisivät ja sydän jyskytti.
Kello 11:15 lattialle tuli lapsivedet. Ja melkein samalla hetkellä Ellenin jalkojen juuren ilmestyi pieni musta möykky. Se oli pentu -Ellenin pentu! Tuntui jotenkin ihan epätodelliselta, että se oikeasti oli minun koirani pentu! Hetken päästä maailmaan saapui toinen ihme -kuin liukumäkeä olisi alas laskenut. Siinä emon hoivatessa pienokaisiaan, kätilöiden tehdessä muistiinpanoja ja muuten vain ihmetellessä syntymän ihmettä -saapui maailmaan vielä kolmas pieni ihme. Odottamaton, tavattoman iloinen yllätyspentu.
Synnytyksestä minulle jäi hyvä mieli. Edellisenä yönä olin varma, että tämä jää kyllä viimeiseksi kerraksi. En vain kestänyt katsella Ellenin surusilmiä ja mahdollisia kipuja, jotka sillä oli. Tai ehkä vain liioittelin ja kauhistutin itseäni. Mutta tuo ihmeellinen aamupäivä sai mieleni täysin muuttumaan -synnytys oli todella nopea ja sujuva toimitus. Ei pienimpiäkään ongelmia tai pulmia. Ellen otti lapsensa heti omikseen ja emonvaistot käynnistyivät samantein.
On se syntymä aina vain niin ihmeellinen. Muuttaa niin paljon, antaa niin paljon, ihmetyttää niin paljon.
Ennenkaikkea olen ylpeä Ellenistä. Todella hyvä synnyttäjä -lapset saapuivat maailmaan juuri niin nopeasti, eikä emo valittanut, kun muutaman kerran ennen koko synnytyssession alkua. Ja aivan mahtava äiti -koko ajan huoli pikkuisistaan, peittää heidät allensa lämpimään, nuolee heidät puhtaaksi, hätääntyy, jos joutuu eroon heistä. Ellen todella antaa kaikkensa lastensa hyväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti