tiistai 14. toukokuuta 2013

Prinsessa Ruusunen

Tulin juuri kotiin Musiikiopiston päätösmatineasta. Soitin pianolla Erkki Melartinin upean kappaleen; Prinsessa Ruususen häämarssin (tässä versiossa marssin molemmat osat, itse soitin vain ensimmäisen:). Ennen esitystä jännitin aivan toivottoman paljon; tärisin kuin horkkatautinen ja hermoilin aivan suotta... Olen yleensä hirmuinen stressaaja ja varsinkin soittoesityksissä vedän aina kauheat paniikit! Kaikki keinot on kokeiltu: kivojen asioiden ajattelu, yleisön olemassaolon unohtaminen, soittamisen nautinnon ajatteleminen... Silti jännitys ei katoa.
Monesti kuitenkin sanotaan, että jos ei yhtään jännitä, esityskään ei mene niin hyvin. Ehkä se on tavallaan totta. Kun huomaa onnistuneensa suuren jännityksen jälkeen esityksessä, se on itsessään tavoittelemisen arvoinen palkinto ja kannuste.
Soitonopettajani rohkaisi minua ennen esitystäni ja hänen sanoissaan oli paljon järkeä. Kaikki tekevät joskus virheitä. Olemme inhimillisiä ihmisiä, eikä kukaan toimi kuin kone, eikä ole tarkoituskaan. Virheistä ei tarvitse välittää; niitä tulee ja menee -ja esitys voi jatkua. "Nauti soittamisesta ja niistä taidoista jotka sinulla on!"
Itse en pystynyt keskittymään paljoa esitykseeni (yritin jännityksen alla osua edes oikeisiin koskettimiin!), mutta luulenpa, ettei mitään emämunauksia sattunut. Sain oikeastaan kiitosta esityksestäni ja sen tunteikkuudesta:)
Mitä enemmän saa hyviä esiintymiskokemuksia, sitä paremmin oppii sietämään jännitystä ja haluaa esiintyä.
Asenne ratkaisee.

2 kommenttia:

  1. Olen niin ylpeä Sinusta, Emppu <3. Teit suurta kunniaa Erkki Melartinille.

    VastaaPoista