Kerran koetukselle joutuivat sellaiset ilmiöt kuin diffuusio ja osmoosi. Luin siis kokeisiin ja törmäsin näihin kahteen kaverukseen. Diffuusio tarkoittaa liuottimen (usein veden) siirtymistä väkevämmästä liuoksesta laimeampaa ja osmoosi on tavallaan vastatapahtuma sille.
Elimistö haluaa
pitää yllä tasapainoa ja pitää liuokset yhtä vahvoina koko
ajan. Diffuusion vuoksi esim. nesteyttäessä potilasta, suoneen ei
voi laittaa pelkkää vettä, koska jos solut joutuvat omaa liuostaan
laimeampaan liuokseen, ne yrittävät tasapainottaa tilannetta
imemällä itsensä täyteen vettä ja tästä voi seurata solun
halkeaminen.
Toisaalta ihmistä
ei kannata nesteyttää solujen omaa liuosta väkevämmälläkään
nesteellä, koska vastaavasti osmoosin vaikutuksesta solut
luovuttavat vettä itseltään ympärilleen laimentaakseen liian
väkevää ympäristöä ja näin kuivuvat kasaan.
Mä aloin sitten miettiä
ja kyseenalaistaa, että voiko oikeassa maailmassa oikeasti käydä
noin?
Mä päätiin, että
mä teen pienen testin ja sittenpä näkee. Tässä kaikessa yksinkertaisuudessaan koe, jonka jokainen voi
halutessaan tehdä:
1. Tee väkevä
suolaliuos esim. lasiin. Eli lisää suolaa niin paljon veteen,
kuin sinne liukenee. Ja mitä lämpimämpi vesi, sitä enemmän
liukenee.
2. Leikkaa kurkusta
viipale ja veistä vihreä kuori pois (testi ei siis onnistu kunnolla
paksun kuoren kanssa). Laita kurkku suolaliuokseen ja odottele jonkin
aikaa.
3. Jos liuoksesi on
tarpeeksi vahva, huomaat osmoosin toimivan. Kurkku käpertyy
kasaan, koska kurkun solut päästävät vettä lävitseen
ympäröivään suolaliukseen.
Kuvassa kurkku kuorineen ja ilman. Aluksi kurkut olivat aivan ahtaalla kiinni toisissaan, mutta kuorettoman kurkun kutistuessa väliin tuli huomattava rako. Awesome!
Testi onnistui,
joten enköhän mä voi näihin teorioihin ihan uskoa ;)
Mulle tulee aina
välillä vaan uskonpuute, kun asioista puhutaan (varsinkin fysiikassa)
tosi teoreettisella tasolla. Harmi vain, että esim. suhteellisuusteoriaa
on vähän hankala kotoa käsin todistella :'D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti