Miten voi olla niin vaikeeta keksiä hyvä otsikko?!!

Kun otin toissa päivänä herkulliset banaanimuffarit uunista vähän ennen puolta yötä, sain sitten innostuksen päivitellä blogia:) Ikävä kyllä en ole kameraa käyttänyt koko kesänä, joten kuvat ovat hieman vähissä:(
Tänä(kin) kesänä on ollut vaikka mitä mukavaa tekemistä ja touhuntäyteiseltä näyttää loppu kesäkin. Alkukesästä oltiin tosiaan Tampereella veljen kanssa. Onni suosi jälleen Inkaa ja Elleniä, jotka pääsivät lomailemaan kotimaisemien ulkopuolelle. Tytsyt nauttivat pienestä reissusta aivan täysillä -uudet lenkkimaisemat ja yöunet sängyllä taisivat innostaa Inka-muorin jopa leikkimään Ellenin kanssa (Inkahan ei siis yleensä leiki oman lauman koirien kanssa:D)! Samalla, kun koirat nauttivat omista huveistaan, ihmisosasto shoppaili muun muassa IdeaParkissa. Ikeaan ja keskustaan ei velipoika enää suostunut tulemaan, joten kiersin sitten yksin...ai-miten-niin-kahdeksan-tuntia-IdeaParkissa-shoppalua-riittää-yhdelle-viikolle?:D Joka tapauksessa hauska reissu oli ja löydettiin vaikka mitä kivaa kotiinviemisiksi!

Juhannusviikkoa edeltävänä sunnuntaina ajelimme iskän, Ellenin, Oton ja meidän järjettömien tavaramassojen kanssa pohjoisiin. Olimme vajaan viikon Kittilässä. Aika kului ihanissa muun muassa nukkuessa hyvin (iskä vähän valitteli, kun meikä veteli hirsiä aina melkein puolille päivin:`D), tutustuessa ihaniin lenkkimaastoihin, suunnistaessa, tunturivaelluksella ja Levin keskustaa ihmetellessä. Iskä taisi jo epäillä, ettei meidän aika yksinkertaisesti varustetussa mökissä voisi leipoa, mutta toisin kävi! Minä kipaisin reippaana tyttönä kauppaan ja hain jauhoja, munia, sokeria, voita ja leivinjauhetta -aivan perusjuttuja siis. Yllätyksenä pyöräytin isännälle haarukkaleipiä ja pannukakun (jälkimmäinen tarttui kuitenkin harmillisesti voipaperiin, sillä unohtaessani ostaa leivinpaperin, jouduin käyttämään mökin omia varusteita:D. Maistui silti tosi hyvältä, eikä haitannut yhtään, vaikka omasta palastaan joutui aina nyppimään voipaperin paloja:`D).
Juhannusviikonlopuksi iskä heitti minut, Ellenin ja matkalta nappaamamme Sylvin (tämä ihana russelineito siis, muistattehan?:) Rovaniemelle. Lauantai ja sunnuntai kisailtiin sitten näyttelyissä, mutta menestystä ei oikeastaan meidän kohdalle sattunut. Lauantaina junnut tuomaroi Riitta Lahtovaara. Minun ja Sylvin esiintyminen meni mielestäni hyvin. Arvostelussa muu oli erinomaista, paitsi yksittäisliikkeet (erittäin hyvä). Kommentti: "Koira katsoo liikaa herkkupalaa pitävää kättä". Sijoituimme neljänsiksi viidestä handlerista. Tuomari sanoi suullisesti mulle: "Aivan fantastinen yhteistyö, mutta en nähnyt koiran päätä sivuprofiilista liikkeessä!" Typerät liikkeet!:'D Hieman kyllä harmitti tuommoinen tulos, vaikka meidän esiintyminen menikin hienosti...

 Ja siinä ollaan keinuhevosena...

Handlerin harmistunut ilme?:´D

Sunnuntaina tuomarina oli Riitta Lehmuspelto. Esiintyminen meni taas ihan hyvin, mutta tänään ei päästy edes sijoittumaan. Kaikista hulluinta oli tuomarin kommentti 'Kannattaa harjoitella yhteistyötä vieraan koiran kanssa!'. Mihin se edellisen päivän fantastinen yhteistyö oli muka kadonnut?!:'D Ei tainnut tuomari ymmärtää iloisen russelin päälle...

Koiraharrastuksen yksi ihana puoli on uudet tuttavuudet. Juurikin tuona sunnuntai päivänä, jolloin ei omalle osalle kunniaa sadellut, sain kunnian liittyä Satumeren suomenajokoirien kasvattajaryhmään:) Tuollaiset tilaisuudet, joissa voi päästä kokeilemaan uutta rotua ja uusia yksilöitä, ovat tosiaankin hienoja ja kannattaa ehdottomasti hyödyntää!! Turhaan emme kehässä ravanneet, sillä pääsimme upealle BIS4 -kasvattaja -sijalle!:) Kiitos mahdollisuudesta Satu ja Team Satumeren!

Illalla lähdin Ellenin kanssa kotia Tamperetta (ja ette voi kuvitella -mulla oli mukana matkalaukku, reppu, makuupussi, makuu-alusta, eväskassi, häkki...). Juna lähti vasta yhdeksältä ja kesti vajaa yhdeksän tuntia. Lemmikkivaunu (tai pikemminkin hytti) oli aivan täynnä ihmisiä ja lemmikkejä. Sillä hetkellä olin todella tyytyväinen, että matkustin kääpiövillakoiran kanssa (matkustaa sylissä), enkä jonkun puoli vaunua vievän ison karvakamun kanssa;) Yö sujui hyvin -välillä ruokailtiin, välillä nukuttiin vierekkäin makuupussissa<3 Tampereella saatiin sitten levätä hyvin mummun luona ja vasta seuraavana aamuna ajeltiin bussilla kohti Jämsää.
Aivan ihana pitempi reissu tuli tehtyä!! Kiitos kaikille ihanille ihmisille, jotka lomailitte mun kanssa/jeesitte mua/olitte seuroina:-* Nyt sitä ollaan sitten kotona ja päässä soi kesäduuniblues, kun työmaalla paiskitaan hommia. Ei vaan -mulla on ehkä leppoisin kesäduuni ikinä taidegallerian hoitajana. Saapi piipahtaa sivistymässä Pikku Galleriassa, jos Jämsään sattuu eksymään;)

Jöröjukkarock

Eilen tehtiin äitin kanssa trimmausreissu Jyväskylään -vuorossa olivat Ellen ja Aapo. Ylläoleva kuva osoittaa minkälainen jöröjukka Ellen on tosiaan ollut... Trimmaajan kanssa päädyttiin sitten moderniin leikkaukseen, kun on tuo tukka vähän liian huonokuntoinen leijonaan (pennut repineet korvakarvat ja tukan, sekä Ellen kuopsuttanut ne vähät karvat). Olin aluksi vähän kauhuissani, mutta rakastuin lopputulokseen:) Turkki on tosi siisti ja kaunis nyt ja tästä on hyvä kasvatella näyttelyturkkia. Ja mikä parasta -Ellen on oikein katu-uskottava nyt!:D

Aapo, meidänpikkunallekarhu, pääsi vähän kevyempään turkkiin:`D Ikää vajaa neljä kuukautta ja korkeus 27 cm -vain 3 cm Elleniä matalampi!! Iso ja komea poika♥


Illalla innostuin harjoittelemaan näyttelyjuttuja villureitten kanssa. Meille jäi lopulta kaksi vauvaa  kasvamaan Ellenin "Cheek-pentueesta". Ruutimuorin Syypää Sun Hymyyn "Kukka" on sisukas ja täpäkkä pikkuneiti, jolla on ollut monia esteitä ylitettävänä varsin pienen ikänsä aikana:( "Timanttimies"eli Timantit On Ikuisia "Aapo" jäi meille lupaavana uroksena. Never know -mutta toivomme Aaposta näyttely -ja jalostuskoiraa. Tällä hetkellä meillä on siis kolme puudelia;)

Aapo haluaisi kävellessään ottaa koko ajan kontaktia. Tämä on tietysti vähän huono juttu näyttelyitä varten, mutta reeniä, reeniä:) Seisottaminenkin vaatii vielä paljon harjoitusta ja kärsivällisyyttä, mutta kyllä se siitä..

Ellenkin oli aivan innoissaan harjoittelusta. Näyttelyharkat ja TOKO -treenailut sujui mainiosti ja upealla draivilla!

Ja sitten tämä meidän Kukka. Kukka, josta ei todellakaan ole odotettu mitään kehäkettua eikä näytsipuuhia edes harjoiteltu. Niin sitten saan idean, että laitetaanpa ketju kaulaan ja vedetään pari kierrosta ja voi jestas sitä ihmettä! Kukka kipitti terhakkaasti ja määrätietoisesti, kuin konkari. Laitoin (ehkä vahingossa) Kukan vapaaseen seisotukseen ja yllä olevassa kuvassa tulos (en asetellut kertaakaan)! Koira, joka ei osaa seiso- käskyä, seisoi vapaasti noin! Olin meinaa pikkusen ihmeissäni. Tuossa koirassa on sitä show-asennetta.

Tässä vielä tämä kolmikkoni♥ Kukka, Ellen, Aapo. Ovat ne sydänkäpysiä ja kuten jo Kukan nimikin sanoo -SYYPÄÄ SUN HYMYYN♥♥

Toukokuu -vuoden 31 kiireisintä päivää

Heipparallaa lomalaiset ja ei-vielä-lomalaiset!:) Omalta osaltani toukokuu on vierähtänyt ohi vauhdilla ja ihan hurjan paljon on tapahtunut -ehkä teillä myös? No, yritänpä sitten kertoa asiat alusta loppuun:)
Toukokuu käynnistyi kahdella vapaapäivällä. Viikonloppu kului Tampere kv:n merkeissä. Kisasin junnu handlerissa kk. kettis Pionerilla molempina päivinä (lauantaina sm-osakilpailu, sunnuntaina PMV-karsinta). Pääsin jatkoon kumpanakin päivänä, mutta sijoituksia ei kuitenkaan sadellut.
Sunnuntaina ehdin nopeasti trimmaamaan myös Aatos-bolognesea ja toimitus sujui jo paljon paremmin kuin viime kerralla;)

Seuraava viikko sujui visusti koulukirjojen parissa. Kokeita, kokeita, kokeita... Keskiviikko toi hieman katkoa aherrukseen, kun pääsin valtakunnallisen taloustietokilpailun palkintojenjakoon. Tuloksena oman koulun ykkössija!!:) Perjantaina koulussa oli yhdeksäsluokkalaisten juhlalounas. Ruoka oli todella hyvää ja tilaisuus toi kyynelet silmiin sekä liikutuksesta, että ilosta;) Siinä illalla laitoin myös vähän Ellenin turkkia. Äitienpäivänä sain kuvataidekoulussa tekemäni työt kotiin:)

Toukokuun kolmannella viikolla soitin musiikkiopiston päätösmatineassa Hellerin Etydin. Jännitin esiintymistä taas aivan hirveästi, mutta meni silti ihan hyvin:) Ja sain lisäksi päättöstipendin kera ruusun!!

Toisiksi viimeisellä viikolla olin TETissä. Pääsin jälleen eläinlääkäriin ja voi, kuinka ihana viikko mulla oli! Sain ja näin huimasti työtehtäviä ja opin jälleen uutta. Rokotuskorttien täyttäminen ja "rokotteiden käsitteleminen" olivat tosi yleinen homma, mutta pääsin seuraamaan myös leikkauksia, hammaskivenpoistoa ja vaikka mitä operaatioita;D Vaitiolovelvollisena en edelleenkään voi kertoa päivistäni yksityiskohtaisesti, mutta voitte vain kuvitella, miten mahti viikko mulla oli♥

Lauantaina Jämsässä oli yhdistysmessut, joilla esiinnyin agilitynäytöksessä Inkan ja Ellenin kanssa. Inka, vanha konkari, teki kaikki esteet ongelmitta, irtosi hyvin ja kepit menee edelleen lähes pelkästä käskytyksestä. Ellen ujosteli keinua ja mustaa mutkaputkea, eli ne on unohtunut viime kesältä. Pussia en edes yrittänyt, sillä eräissä toukokuun aksatreeneissä Ellen ei sitä muistanut...

Viimeisen viikon maanantaina muistin kouluni henkilökuntaa itse tekemälläni täytekakulla ja jälkikäteen sain paljon kiitosta:)

Tiistaina lähdimme luokkaretkelle Helsinkiin. Kävin SeaLifessa ja lintsillä muutamien kavereitteni kanssa. Ja oli hauskaa!:D

 - Ville, haluutsä tulla mun kaa veteen?
 - Ööö no... Joo!

***
 - Ja tässä olisi teidän häränpil...pihvi!
 - Kiitos...

Toukokuun aikana teimme tyttöjen reissun Jyväskylään. Kuva kertoo enemmän kuin..;D

Torstaina vein Inkan ja Ellenin aksailemaan JSPKH:n möllikisoihin. Inkan virheet tuli kontakteilta -olisi vain pitänyt ohjata alastulot paremmin... Ellenillä ei ajasta päätellen ollut mitään kiirettä radalla;) Musta mutkaputki vähän kummitteli meille, mutta voi sitä riemua, kun lopulta senkin suoritimme! Spurttiradalle (aika ratkaisee) ilmoitin vain Inkan, mutta meidän vauhdit eivät kovin korkealle riittäneet:D Vietimme kivan, vaikkakin sateisen, päivän. Palkinnot oli hyvät ja kotona meitä vesisateen jäädyttämiä odotti ihana kuuma sauna..:)

Eilen päätin peruskoulun kevätjuhlaan. Esiinnyin soittamalla Etydin ja säestämällä Suvivirren. Tukioppilaana sain ruusun. Lukuaineiden keskiarvoksi tuli 9,6 ja sain jopa viisi stipendiä! Venäjän opiskelusta, palkinto Venäjän tähti -videokilpailun jaetusta ykkössijasta, luokan priimus, aktiivisuudesta tukioppilastoiminnassa sekä Jämsekin stipendi (taisi olla ainakin yritteliäisyydestä yms.). Iltapäivällä pääsin vähän ravintolaan herkuttelemaan ja kartutin mekkokokoelmaani taas yhdellä kaunokaisella;)

Aurinkoista kesää kaikille!:)

Vaasan valloittajat

Lauantaina Team Rasuanrinne teki keikan Vaasaan.
Ovat nuo ympäri Suomen ristelevät näyttelyreissut sitten opettavaisia. Reilun kolmen tunnin matkan aikana ajoimme muun muassa Laihian läpi ja minä ja iskä kerroimme mahtavia laihialais -vitsejä (;D). No pointtina ei kuitenkaan ollut ne laadukkaat tai vähemmän laadukkaat vitsit, vaan koiranäyttelymatkojen opettavuus maantiedon kannalta - jos joku olisi viikko sitten kysynyt, missä Laihia sijaitsee, en olisi tietämättömyyttäni saanut sanaa suustani. Mutta nyt -sivistyneenä, valistuneena, oppineena- osaisin vastata, että Laihia on siellä Jämsän ja Vaasan välissä ja Vaasa taas sijaitsee länsirannikolla:D

Ja sitten itse varsinaiseen asiaan;) Eli junnuissa osaria tuomaroi Sanna Vakkilainen. Nuorempia oli 21, vanhempia 22. Tiimimme kaksi nuorempaa kisasivat molemmat aivan vierailla koirilla ja hienosti pääsivät 11 parhaan joukkoon. Sijoittumismahdollisuudet vei periaatteessa aika heidän kisan lopulla tehty kolmio. Muistakaa kaikki ihan oikeasti tehdä terävät kulmat kolmioon! Lisäksi kolmion tulisi olla symmetrinen -ei epämääräisesti tanssittu ympyränkiehkura!!

Mulla oli kisakaverina ihana ja vilkas kk. kettis Zanniskan Orlovskij Pioneer "Pioner". Tämä oli eka kerta, kun yhdessä varsinaisesti pääsimme harjoittelemaan ja kisailemaan, mutta yhteistyömme tulee varmasti vielä jatkumaan:) Suorituksemme meni tosi hyvin. Vaikka Pioner esiintyy näyttävästi ja hyvin, sen kanssa oli kuitenkin ihan tekemistä... Pääsimme jatkoon ja aikansa karsittua tuomari vaihdatti koiria. Sain afgaanin ja onnistuin, kuin onnistuinkin handlaamaan itseni jatkoon! Lopulta minä ja Pioner yletyimme hopealle!:) Harmin paikka, kun oli voitto niin lähellä...
Tuomari painotti arvostelussaan paljon koirakon yhteishenkeen ja koiran hyvään kohteluun. "Kilpailu on erittäin kovatasoista ja enään "ihankiva" ei riitä", oli tuomarin yksi kommentti. Tässä kilpailussa hyvistä poimittiin erinomaiset ja erinomaisista loistavat. Niinhän se nykyään muissakin junnukisoissa menee. Suomessa on niin paljon hyviä ja lahjakkaita handlereita, että jokainen pikkuasiakin vaikuttaa sijoitukseen. Tosi hyvä fiilis jäi kisasta ja teinhän kuitenkin oman henkilökohtaisen ennätyksen vanhempien sarjassa osarissa sijoittumisessa (ei enään paljon vaikeammin olisi tuota asiaa voinut ilmaista;D)! Ensi viikonloppuna suuntana Tampere KV. Siihen saakka -HYVÄÄ VAPPUA!:)

Ilmejootiedäntiedän... Mut mä olin onnellinen hei!;D

Se vaa lähti, eikä edes ikävöi meitä;)

Eilen Ruutimuorin Kuka Muu Muka, kutsumanimeltään Nuka, sai uuden aivan ihanan kodin Kuopiosta. Koko eilisin päivän ajatukset olivat vähän sekaisin, olihan se suurien muutosten päivä kuitenkin. Kyyneliltä ei voitu välttyä. Pennun luovuttaminen oli tietysti hirmu vaikeaa, koska pieneen suloiseen poikaan oli ehtinyt kiintyä lujasti viimeisten viikkojen ja kuukausien aikana. Samalla tavallaan sain myös huokaista helpotuksesta, sillä oli varmaa, että pentu saisi ihanan tulevaisuuden ja kodin. Äiti muistutti minua, kuinka onnellinen olin ollut pitäessäni Elleniä, omaa koiranpentuani, sylissäni saadessani sen. Ja kasvattaja oli itkenyt samasta syystä, kun minä nyt luovuttaessani Nukaa. Minun täytyi olla myös onnellinen uuden omistajan puolesta.
Myös Ellen oli selvästi hämillään ja stressaantunut tilanteesta -koko päivän se oli ollut epävarma ja illalla se etsi "kadonnutta" pentuaan. Nyt meillä ei enää kuitenkaan itketä -Nuka on sopeutunut mahtavasti uuteen kotiinsa, eikä yhtään ikävöi meitä!!:) Ellen leikkii jäljelle jääneiden kahden pennun kanssa edelleen, se sitten ei väsymyksen merkkejä näytä;) Äitiys on vaikuttanut Elleniin mukavasti. Hienoa on se, että luonne ei ole muuttunut (ainakaan huonoon suuntaan) ja Ellen on saanut  laihaan kroppaansa lisää massaa. Sitkeä äiti alistuu välillä vieläkin pentujen tahtoon ja imettää niitä...
Tämän kaiken hulinan ohella saimme kuulla erään kasvattajan kennelistä erittäin ikäviä uutisia, liittyen kennelin pentuihin. Meillä kaikki meni paremmin kuin hyvin -astutuksessa, synnytyksessä, pentujen kasvamisessa, luovutuksessa... Aina se ei vaan mene niin. Vastoinkäymisistä kuuleminen on ikävää, mutta palauttaa takaisin maanpinnalle ja elävään elämään, jossa asiat menevät epätäydellisesti ja täydellisen epätäydellisesti.

Eilen sain leipomisvimman ja tein pari suolaista piirakkaa, juustokakun sekä lättyjä. Ryhmärämä oli viimeistä kertaa koolla. Illalla vähän sitten irroiteltiin;D

Ennen Nukan lähtöä, taisin kuvata kännykän muistin täyteen kuvia ja videoita... Harvinaisen monta videota meni kuitenkin piloille -äiti, eikä niitä asioita voisi sanoa videoinnin jälkeenkin?;D Parhaat palat eivät ikinä osu videoon, mutta eiköhän näistä jotain todisteaineistoa jää!:)

Inka♥

♥♥

Kuka muu muka?!

Moikka!:) Huomenna pesä alkaa tyhjetä, nyyh... Ikää vekaroilla nyt jo vajaa yhdeksän viikkoa. Eilen kävimme eläinlääkärillä pentutarkastuksessa ja sirutuksessa. Pennut olivat hirmu reippaita, eikä mitään ihmeellistä ilmennyt. Eläinlääkäri totesi pennuilta löytyvän aika paljon luonnetta ja kovapäisyyttä -ai miten niin äitiinsä tulleita?!;)

Olemme käyneet välillä ulkoilemassa ja pennut todellakin nauttivat nurmikolla kiitämisestä! Sammalet ja kävyt on maisteltu moneen otteeseen ja eräskin poika teki terassin alle löytäretken;)

Pennut ovat ainakin saaneet paaaljon sosiaalistumista, kokemuksia ja toimintaa. Ne ovat nähneet ihmisiä, sekä aikuisia, että lapsia, koiria (vain omiamme, tautivaaran pelossa), jopa kaneja (kaltereiden läpi;) ja niin edelleen. Lapsiperheessä tietysti kolisee, on menoa ja melskettä sekä meidän tapauksessa musisointia, eli ääniä ei pentujemme pitäisi säikkyä. Kolmikko riehuu paljon keskenään, mutta ihana Ellen jaksaa päivästä päivään leikittää lapsukaisiaan.

Ei meillä sentään pelkkiä käpyjä syötetä -nappulat, liha ym. ruoat kelpaavat vallan hyvin kasvaville pentusille;) Painot kohoavat koko ajan -ja hyvin ovat kohonneetkin! Isoveli painaa reilu 1600 grammaa (se olis hinta semmoset euro per gramma;), tyttö rikkoi kilon vähän aikaa sitten ja "pikku"poika vajaa puolitoista kiloa.

Täältä löytyy Ruutimuorin kennel KoiraNetistä. Pentujen nimiksi tulivat siis Timantit on ikuisia (A-poika), Syypää sun hymyyn (B-tyttö) ja Kuka muu muka (C-poika). Vaikka meidän kotona ei Cheekin musiikkia kuunnellakaan, olivat hänen kappaleidensa nimet aika osuvia pennuillemme;)

 

Loppukevennykseksi musiikkia aiheeseen liittyen!;)