Minäkö koiraihminen?

1. Jokaisen takkisi taskussa on vähintään kaksi koirankakkapussia.

2. Lattiallasi ei loju mitään ylimääräistä, koska koira tekisi pesän sinne.

3. Kaikki vaatteesi ovat täynnä karvaa ja kuolaa. Samoin koko asuntosi.

4. Tiedät, miten kauan pitää olla hengittämättä sen jälkeen, kun olet noukkinut koirankakan maasta, jotta haju ei tule nenään.

5. Sinulla ei ole henkivakuutusta, mutta koiralla on.

6. Kun rahat alkavat olla tiukalla, olet enemmän huolissani koiran ruoasta kuin omastasi.

7. Puhuttelet helposti muita käskemällä. Istu! Odota! Ei! Saa ottaa!

8. Tunnistat muut koiraihmiset ainoastaan heidän koiristaan. Koirista, joiden nimen muistat toisin kuin omistajan, jota et itse asiassa ole koskaan kysynytkään.

9. Et syö lattialla etkä laske lautasta tai lasia lattialle koskaan. Edes muiden luona, joilla ei ole koiria.

10. Annat rakkautta ja läheisyyttä enemmän koirallesi kuin läheisillesi.

11. Kaikki ystäväsi ja kollegasi tietävät, milloin koirallasi on ripuli ja milloin se oksensi viimeksi.

12. Ystäviltäsi saadut lahjat ja kortit liittyvät aina jollain tavalla koiriin.

13. Kamerassasi on enemmän kuvia koirista kuin esimerkiksi pyramideista, joilla vierailit.

14. Jos koirasi ei pidä jostain ihmisestä vaikka koirapuistossa, huomaat olevasi vaistomaisesti samaa mieltä koiran kanssa.

15. Puet talvella koiran lämpimämmin kuin itsesi.

16. Ruoassasi on aina vähintään yksi koirankarva.

17. Annat koirasi nuolla kasvoja, mutta jos jollakulla jossakin on vähänkin flunssan oireita, peset käsiäsi maanisesti.

18. Et näe autosi pelkääjänpaikan ikkunasta ulos, koska se on täynnä nenänjälkiä.

19. Missä tahansa oletkin, muistutat ihmisiä, että sinun pitää lenkittää koira vielä tänään.

20. Puhut samalla tavalla koirallesi kuin ihmiset puhuvat lapsilleen.

21. Koirallasi on yli 10 lempinimeä. Suurin osa niistä on epämääräisiä äänteitä peräkkäin kuten Pusimusimuiii tai Tsikipiu.

 

Vilkaiskaapa tätä ja katsokaa, toteutuuko nuo jutut teillä!:)

Musta tuntuu, että ainakin kohdat  12, 16 ja 20 kuulostaa erittäinkin tutuilta..;D

Me söpöläiset

Onko jotain suloisempaa, kuin pienet koiranpennut? Ei nyt ihan heti tule mieleen.

Se tunne, kun ne puree sormia niillä ainokaisilla kulmahampaillaan. Kun ne nuolee leuan ja nenän läpimäriksi pienillä hiirenkielillään. Kun niiltä pääsee vahingossa lätäkkö housuille sylissä.

"Me osataan jo tapella, haukkua, juosta ja ravita itseä muullakin kuin maidolla. Ja leikkiä."

"Ollaan me tavattu talon toisetkin koirat. Ruuti oli uskollinen leikkitäti, mutta Otto ja Inka olivat peloissaan. Ne on ehkä vähän vanhanaikaisia, kun ei edes leikkineet."

 "Me ollaan saatu maistella erilaisia ruokia, mutta ne maistuvat vähän oudoilta. Siksi me syöty varovaisesti."

"Ympäröivä maailma on tooosi kiinnostava! Ei meitä huvittaisi pentulaatikossa enää kökkiä, koska maailma on täynnä kaikkea jännittävää."

"Eiks äitis opettanu, ettei pienempiä kiusata?! Mä puren sua!"

"Me osataan oikeesti tapella ja leikkiä tosi kovasti. Ette varmaan uskoisi, mutta tarpeen tullen haukumme ja murisemme, niin kuin isotkin koirat."

"Me ollaan kyllä tosi suloisia. Ihmiset vain huokailee, kun ne näkee meidät. Ja pussailee ja halii. Toisaalta -mikäs siinä huomion keskipisteenä ollessa."

 "Puuhailu on kuitenkin niin rankkaa, että yhtäkkiä me vaan nukahdetaan. Sitten ollaan taas uutta puhtia täynnä!"

Voi jestas noita söpöläisiä. Tulkaa itse toteamaan, jos ette usko. *Monen monta sydäntä*

Ostoksia ja vähän muutakin

En koe edes huonoa omatuntoa pitkittyneestä bloggaustauosta, sillä se aika, joka kirjoitellessa olisi kulunut tietokoneella nöräämiseen, on kulunut ehkä johonkin hyödyllisempään:D

Viikkojen aikana on kuitenkin sattunut ja tapahtunut, joten käännetään kalenteria kuukauden alkuun.

Naistenpäivää vietin yhdessä Ellan kanssa. Edistimme yhtä elokuvaprojektiamme (Vink! Youtube-> Kirottu pelleperuukki), söimme herkkuja ja niin koomista kuin se onkin, katsoimme The Ladykillersin juuri tänä naisille omistettuna päivänä:D

Toisena viikonloppuna teimme kierroksen The Jämsä Cityssä, eikä kotiin tarvinnut tyhjin käsin palata (tai, no rahapussi sattoi olla tyhjä..:).

 Pienille pentusille ostin nyt oman shampoon. Tuota oli aikoinaan Ellenilläkin...

...ja meidän mätähammas-Inka sai oman hammasharjan! Arvatkaapa tykkäsikö hampaidenpesusta.. Yritin kyllä selittää hampaiden hoidon merkitystä, mutta eipä tainnut viesti mennä perille;)
Meidän koirat syövät oikeasti todella paljon luita, mutta jostain syystä ainakin Inkan hampaat ovat vähän huonossa jamassa. Ellen saa kuitenkin myöhemmin oman setin, että pysyy sitten senkin hampaat kunnossa.

Olen aina rakastanut kirppiksiä! Tälläkin kertaa sain hyvän saaliin; jokin viisas "pikkuhiluja" myyvä yritys oli laittanut hyllyilleen myyntiin pieniä froteepompuloita sekä kumilenkkejä, joita heti hamstrasin. Sain muuten todella halvalla puudeleitten tukanlaittoon:)

Loppuhuipennus -Vagabondit! Ah, näitä olen himoinnut!:) Nyt ne on mun:D

Vieeelä kerran fiilistelyä!

Ystäväni Nina kaivoi minulle linkin blogista, jossa kovasti kehuttiin pikkusiskoni suoritusta Jyväskylässä. Katsokaahan:)
Tässä myös toinen linkki blogista, jossa minut mainitaan:)
Kiitos molemmille bloggaajille ihanista kommenteistanne<3

Kohta kolme viikkoa

Huomenna pienokaisilla tuleepi täyteen kolme viikkoa. Silmät ovat auenneet ja kovasti pullukat yrittävät hyljemönkimisestä vaihtaa liikkumisstailiaan kävelemiseen. Pikkuveli ja sisko ovat selvästi tulisieluja -MULLEKAIKKIHETINYT! Isoveikka on rauhallisempi. Painot on kehittyneet kaikilla hyvin -vaikkakin tyttö on selvästi poikia pienempi. Pennut kehittyvät nyt nopeasti ja kehitystä on kiva seurata:) Maailma on nyt hieman avartunut, kun sitä voi katselle jo ihan omin silmin. Seuraavaksi pitäisi nousta lopullisesti omille jaloilleen ja alkaa todenteolla tutkia kaikkea ihmeellistä!

Tuntuu ihan kummalliselta, että ensi kuussa noista pitäisi muka luopua... Ei -mä en luovu niistä!;)

 15 päivän ikäiset

The dog loves you♥

Heipsan! Vuoden näyttelyputki on nyt alkanut:) Sunnuntaina meiltä lähti kolmen sisaruksen edutus Jyväskylä KV näyttelyyn. Menimme ihan junnuilemaan, eikä rotukehiä olisi ohjelmaamme toisaalta mahtunutkaan. Tuomarinamme oli alankomaalainen Peter Van Baaren-Grob. Saimme heti huomata, että tuomarimme oli todella vaativa -hän tenttasi kilpailijoilta lähes kaikkea mahdollista koiran käyttötarkoituksesta sen turkin hoitoon. Näin perusteellisia junnutuomareita on oikeasti tosi harvassa, mutta mielestäni tuomarit, jotka todella vähän haastavat kilpailijoita, ovat itseasiassa hyviä. No -kysymyksissä ei tainnut tuomarimme mielestä olla vielä tarpeeksi haastetta, nimittäin kun hän pääsi liikuttelemaan handlereita, taisi aika monen esittäjän ja koiran pää olla pyörällä. Kuinka moni junnu tunnustaa joutuneensa tekemään kahdeksikon tai S-kirjaimen kehässä junnu-uransa aikana? Ai että mitä ne semmoiset kuviot oikein ovat? No niimpä. Sitä porukka taisi vähän sunnuntainakin miettiä, kun alankomaanpoika laittoi arvosteltavansa sellaisia pyörittelemään. Minäkin jouduin tekemään ässän ja täytyy tunnustaa, että hetken täytyi miettiä mikä homman nimi on..;)
Ennen kehää jännitin aivan kamalasti, että miten ne pikkusisarukset nyt oikein pärjää. Toisella ensimmäinen junnukisa. Molemmilla koirat, joiden kanssa kisaavat ensimmäistä kertaa. Totta kai he hyvin pärjäsivät. Mitä minä taas hermoilin aivan turhaan? Erinomaisen hyvin he pärjäsivät. Toinen sijoittui piirin neljänneksi parhaaksi ja pääsi kaikille junnuille avoimessa kilpailussa 11 parhaan handlerin joukkoon. Toinen sitten oikein repäisi ja sijoittui piirin kolmanneksi ja normi kisassa viidenneksi. Niin, että minkä takia minä edes mietin selviävätkö ne?:D

Minä sain junnuihin Riikolan Illusia "Sylvin" (jackrusseli). Olen täällä varmaan ennenkin hehkuttanut, miten ihana koira Sylvi on, mutta pakko vieläkin ylistää. Sylvi on aivan mahtava persoona -juuri sellainen, niin kuin terrierin kuulukin olla. Sylvi on iloinen (`iloinen` ei adjektiivina oikeasti edes riitä kuvaamaan sitä kaikkea intoa, rakkautta, energiaa ja valppautta, mitä Sylvistä tulvii:) ja koko ajan valmis toimimaan.

Arvostelu

Liikkeet ryhmässä (Movement in group) - ERI

Yksittäisliikkeet (Individual movement) - ERI

Seisottaminen (Setting up dog) - ERI

Hampaiden/purennan näyttäminen (Teeth/mouth) - ERI

Yhteistyö koiran kanssa (Contact & cooperation with the dog) - ERI

Rodun tuntemus (Ability to show this breed) - ERI

Yleisvaikutelma (Overall appearance) - ERI

Sijoitus (Placing) - PM1, JH3

Tuomarin kommentit (Judge`s comments) - "Very good. The dog loves you! Great teamwork. One little mistake with the figure but you did great."

Sylvi esiintyi aivan täydellisesti kehässä. Yhteistyömme palkittiinkin runsain mitoin -uusimme piirinmestaruuteni ja sijoituimme tavallisessa kisassa kolmansiksi!!:) Kiitos Satu taas Sylvin lainaamisesta:)

Kojuja ehdin onneksi myös kiertää. Lompakkoni laihtui koirien makuualustoja myyvän kojun sekä namipaloja myyvän kojun kohdalla.

Ja lopuksi höpsöttelykuvia;)

Kaikkiaan Jämsänkoskelle junnuista tuli kuusi sijoitusta ja Team Mäkisille viisi sijoitusta. Loppukehistä löytyy muuten myös videotallete. Katsokaa sunnuntain video, noin 32 minuutin kohdalta:)

Kolme pientä ihmettä

Nyt on sekin koettu, nimittäin koiran synnytys.
Toissa yönä nukuin Ellenin kanssa, sillä synnytys näytti selvästi olevan lähellä. Yön aikana Ellen läähätti kovasti ja tilanne jotenkin sai minut vakuuttuneeksi, että jotain on tapahtumassa. Yö kuitenkin kului, eikä sen kummempia sitten tapahtunut.

Sitten tuli aamu ja aamupäivä. Ellen haki minusta turvaa, kuten yölläkin oli tehnyt. Kun Ellen alkoi tehdä "ulostamisliikettä" (en sitä paremminkaan osaa kuvailla), eli kyykisteli ja yritti selvästi työntää jotain, mutta mitään ei näkynyt, olin aivan varma, että nyt ne syntyy.
Minua jännitti aivan kamalasti -ei itse synnytys, vaan se, että se tapahtuu juuri minun koiralleni. Kädet tärisivät ja sydän jyskytti.

Kello 11:15 lattialle tuli lapsivedet. Ja melkein samalla hetkellä Ellenin jalkojen juuren ilmestyi pieni musta möykky. Se oli pentu -Ellenin pentu! Tuntui jotenkin ihan epätodelliselta, että se oikeasti oli minun koirani pentu! Hetken päästä maailmaan saapui toinen ihme -kuin liukumäkeä olisi alas laskenut. Siinä emon hoivatessa pienokaisiaan, kätilöiden tehdessä muistiinpanoja ja muuten vain ihmetellessä syntymän ihmettä -saapui maailmaan vielä kolmas pieni ihme. Odottamaton, tavattoman iloinen yllätyspentu.

Synnytyksestä minulle jäi hyvä mieli. Edellisenä yönä olin varma, että tämä jää kyllä viimeiseksi kerraksi. En vain kestänyt katsella Ellenin surusilmiä ja mahdollisia kipuja, jotka sillä oli. Tai ehkä vain liioittelin ja kauhistutin itseäni. Mutta tuo ihmeellinen aamupäivä sai mieleni täysin muuttumaan -synnytys oli todella nopea ja sujuva toimitus. Ei pienimpiäkään ongelmia tai pulmia. Ellen otti lapsensa heti omikseen ja emonvaistot käynnistyivät samantein.

On se syntymä aina vain niin ihmeellinen. Muuttaa niin paljon, antaa niin paljon, ihmetyttää niin paljon.

Ennenkaikkea olen ylpeä Ellenistä. Todella hyvä synnyttäjä -lapset saapuivat maailmaan juuri niin nopeasti, eikä emo valittanut, kun muutaman kerran ennen koko synnytyssession alkua. Ja aivan mahtava äiti -koko ajan huoli pikkuisistaan, peittää heidät allensa lämpimään, nuolee heidät puhtaaksi, hätääntyy, jos joutuu eroon heistä. Ellen todella antaa kaikkensa lastensa hyväksi.