Olet todella kaunis

Hetkessä ne unelmat kaatuvat.
Toissapäivänä Elleniä harjatessa huomasin hirvityksekseni, että sen niskatukka on kadonnut. Aluksi luulin, että se on vain takkuuntunut pahasti, mutta alettuani selvittämään asiaa paremmin, tajusin karvoja todella puuttuvan. Äiti totesi, että turkkia on varmasti leikattu. No, tapahtumaa selviteltiin ja parturiksi selvisi 5 -vuotias pikkusiskoni.
Olin aivan hermoromahduksen partaalla. Turkki, jota olin huolellisesti hoitanut ja kasvattanut, oli nyt turmeltu. Näyttelyt, joihin olin suunnitellut meneväni, oli unohdettava. Kun vain katsoinkin koiraa, suuri suru ja ärtymys valtasivat ajatukseni. Kahden viikon päästä oleva Oriveden näyttely aiheuttivat myös huolta.
Toisaalta olin mielettömän kiitollinen, ettei koiraan ollut sattunut. Ties millä Fiskarsseilla sitä oli operoitu... Luojan kiitos, sakset olivat osuneet vain turkkiin...

Tänään Ellen pääsi trimmaukseen Jyväskylään. Trimmi oli juuri agitreenien aikaan, eli kun minä ja Ruuti olimme kentällä, Ellen oli parturoitavana trimmaajalla.
Kun menin noutamaan Elleniä kotiin, en ollut uskoa silmiäni. Trimmaajamme oli tehnyt taikoja. Ellen oli aivan uskomattoman kaunis!! Turkki oli niin upeassa leikkauksessa, että oksat pois. Karvatonta lovea ei edes huomannut...
Olen todella onnellinen. Mervi sai pelastettua koko vuoden! Hän sai koirastani aivan täydellisen näköisen ja kehotti meitä ehdottomasti menemään Oriveden näyttelyyn.
Kääpiöitä on Orivedellä vain 10. Osa on tietysti vielä uroksia! Toivottavasti meillä olisi mahdollisuuksia pärjätä...

 Ennen trimmausta tänä aamuna

 Trimmauksen jälkeen

Ensimmäisen kerran...

Eilen oli se match show, johon pääsin tuomaroimaan. Sain siis tuomaroida lapsi&koira -kilpailun.

Aluksi minua jännitti, että osaankohan edes tuomaroida yhtään... Ei se kuitenkaan ollut vaikeaa ja sijoittettavatkin oli loppujen lopuiksi melko helppo valita.

Tuomari ja onnellinen voittaja. Niin nuoreksi handleriksi tyttö esitti koiransa oikein mallikelpoisesti:)

Tuomaroinnin jälkeen pääsin vielä Aapon ja Jekun kanssa kehäilemään. Vaikka olen ollut poikien kanssa yli vuosi sitten tekemisissä, yhteistyö onnistui ihan hyvin ja molemmat käyttäytyivät loistavasti:)
Jekku on kasvanut hurjasti viime näkemältä! Hontelosta pikkupojasta on tullut iso komea mies:D
Sijoituimme isojen koirien punaisten kolmansiksi.

Kuvat: Tanja Ukkonen (C) 

Tämän seisotuksen nähdessään Nina varmaan kauhistuisi, sillä hän on lähipiirin kultsuekspertti:)
Kultaisennoutajan esittäminen on vähän kai unohtunut, kun taukoa on tullut... Oli kuitenkin hauskaa esittää Aapoa -sen takia, etten minä tavallisesti kultsuja handlaa ja sen takia, että rauhallista ja osaavaa koiraa on niin mukavaa viedä!!

 Talkoolaiset saivat:)

 Tuomarilahjaksi muunmuassa ihan mahtava t-paita


Koko tapahtuman ajan meitä siunattiin ihanalla kesäilmalla. Jälleen oikein mukava päivä nelijalkaisten seurassa:)

Ideoita

Aluksi kiitos kaikille uusille lukijoille liittymisestänne (tietysti myös vanhoille:)!
Ensimmäistä kertaa bloggausaikanani voisin tehdä lukijoiden toivepostauksia. Haluan siis ottaa vastaan ideoitanne. Nyt minulla on nimittäin aikaa panostaa blogiin, kun ei kouluhommiakaan enää oikeastaan ole:) Minkälaisia päivityksiä haluaisitte (mistä aiheesta, kuvia jne.)? Laittakaa kommentteja tulemaan -toteutan toiveet parhaani mukaan!! Myös kysymyksiä voi laittaa:)

Я говорю на русском!!

Tänään olin kevään ensimmäisellä luokkaretkellä. Kyseessä oli siis retki Tampereelle kouluni venäjän opiskelijoiden kanssa.

Aloitimme reissun Tampereen ortodoksisesta kirkosta, jossa meille oli opastettu kierros. Saimme tietoa kirkosta ja ortodoksisuudesta. Infoa tuli sen verran, että nyt osaisin kirjoittaa varmaan aika hyvän esseen uskonnon kokeeseen, jos sellainen tulisi:) Lopuksi kuvailimme ympäriinsä (ks. ensimmäiset kuvat) (Keskimmäinen kuva on otettu kirkon ovesta, johon kansalaissodan aikaan on tullut luoteja!)
Kirkon pihalla oli kauniita kukkia. Rakastuin vaaleanpunaisiin (omenapuun-?) kukkiin täysin (kuvasarja 2)!!
Otimme venäjän kielisen opastuskierroksen. Kiersimme oppaamme johdolla pienen lenkin keskustassa. Aluksi oppaan puheen ymmärsi lähes kokonaan, mutta kun asiat muuttuivat monimutkaisimmiksi, ei esittelystä enää tajunnutkaan mitään... Kierros kesti yli kaksi tuntia, mikä oli hieman liikaa. Kylmä tuuli, kurniva nälkä ja vieras kieli saivat kierroksen lopun muuttumaan todella pitkäveteiseksi. Oli kuitenkin ihan kiva, että päätimme mennä kierrokselle.
Syömään! Vihdoinkin pääsimme ruokailemaan. Ravinnonhankintapaikaksemme valitsimme Vilman kanssa Subwayn. Minulla on aina se tapa, että jos löydän jonkun hyvän aterian jostain ruokailupaikasta, syön sen siitä lähtien joka ikinen kerta... Näinpä otin taaskin Kana Teriyakin:)
Vapaa-ajallamme shoppailimme Koskikeskuksessa. Kävimme muun muassa ihanassa Tigerissa ja Arnoldsissa. Löysin vihdoinkin myös pitkään etsimäni aurinkolasit! Kanit saivat tuliaisiksi pikkuluita Faunasta.
Junamatka sujui takaisin päin Pikku Ässähässäköiden, sekä valokuvauksen kera. Paikkamme osuivat lastenvaunuun, jossa oli jos jonkinlaisia vempeleitä ja maalauksia.
Matka sujui kivasti ja saatiin luokan rahat kulutettua:)

Viikonloppu Rydessä

Tuntuu, että koulu vie keväällä suurimman osan ajasta. Kokeita riittää joka viikolle (huomenna vielä yksi...) ja lukudiplomin suorittaminenkin vie oman aikansa. Blogiin olisi vaikka mitä ideoita, mutta aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen:( Nyt kuitenkin repäisen vähän aikaa (kouluhommista?) päivittämiseen!!

Viime perjantaina lähdin riparini ennekkoviikonloppuun Ryttylään. Ensimmäinen suunnitelma oli, että menisin matkan junalla, mutta teimmekin suunnitelmanmuutoksen ja iskä heitti minut paikanpäälle. Aluksi olin ihan pihalla kaikesta; paikat oli vieraita, ihmiset olivat vieraita, en tiennyt mihin piti mennä....
Onneksi asiat sitten selkenivät ja loppujen lopuiksi löysin jopa omaan huoneeseeni:D

Huoneeni kahden leiriläisen kanssa. Nukuin ns. varasängyllä, eli lattiatasolla olevalla patjasängyllä.

Ennakkoviikonloppuun kuului opetuksia, Raamatun lukemista, isosten vetämää ohjelmaa, laulua, jumalanpalvelus, toisiin tutustumista ja muuta ohjelmaa. En tuntenut ketään ennestään, mutta leirin jälkeen minulla oli tosi ihania kavereita:) Ryttylän ripareista kuulee aina vain kaikkea hyvää, enkä voi itsekään muuta kuin ylistää! Minulla oli hirmu kivaa koko viikonlopun ajan!! Leiriläiset olivat ihan samanhenkisiä; hyvä koulumenestys, samoja harrastuksia, kaikki ovat ystävällisiä ja innokkaita tutustumaan uusiin kavereihin, samoja tavoitteita riparille... Muiden leiriläisten kanssa ei ollut yhtään kiusallinen tai ulkopuolinen olo, päinvastoin -yhdessä ollessa tuntui, kun oltaisiin tunnettu aina:D En malta mitenkään odottaa kesän riparia...

Prinsessa Ruusunen

Tulin juuri kotiin Musiikiopiston päätösmatineasta. Soitin pianolla Erkki Melartinin upean kappaleen; Prinsessa Ruususen häämarssin (tässä versiossa marssin molemmat osat, itse soitin vain ensimmäisen:). Ennen esitystä jännitin aivan toivottoman paljon; tärisin kuin horkkatautinen ja hermoilin aivan suotta... Olen yleensä hirmuinen stressaaja ja varsinkin soittoesityksissä vedän aina kauheat paniikit! Kaikki keinot on kokeiltu: kivojen asioiden ajattelu, yleisön olemassaolon unohtaminen, soittamisen nautinnon ajatteleminen... Silti jännitys ei katoa.
Monesti kuitenkin sanotaan, että jos ei yhtään jännitä, esityskään ei mene niin hyvin. Ehkä se on tavallaan totta. Kun huomaa onnistuneensa suuren jännityksen jälkeen esityksessä, se on itsessään tavoittelemisen arvoinen palkinto ja kannuste.
Soitonopettajani rohkaisi minua ennen esitystäni ja hänen sanoissaan oli paljon järkeä. Kaikki tekevät joskus virheitä. Olemme inhimillisiä ihmisiä, eikä kukaan toimi kuin kone, eikä ole tarkoituskaan. Virheistä ei tarvitse välittää; niitä tulee ja menee -ja esitys voi jatkua. "Nauti soittamisesta ja niistä taidoista jotka sinulla on!"
Itse en pystynyt keskittymään paljoa esitykseeni (yritin jännityksen alla osua edes oikeisiin koskettimiin!), mutta luulenpa, ettei mitään emämunauksia sattunut. Sain oikeastaan kiitosta esityksestäni ja sen tunteikkuudesta:)
Mitä enemmän saa hyviä esiintymiskokemuksia, sitä paremmin oppii sietämään jännitystä ja haluaa esiintyä.
Asenne ratkaisee.

Pirkanmaan nakertajat

Lauantaina teimme koko perheen voimin pienen reissun Tampereelle. Ohjelmaan kuului tietysti isovanhempien tapaaminen, citymarketin, intersportin sekä faunattaren kiertäminen. Oikeastaan asia, jonka vuoksi Tampereelle lähdimme ei ollut kaupoissa kiertely, vaan näyttely. Kyseessä ei ollut edes koiranäyttely -vaan jyrsijänäyttely!! Pirkanmaan nakertelijoiden Lempäälässä järjestämään näyttelyyn olimme siis menossa.

Näyttelytila oli iso huone, jossa oli myös myyntipisteitä. Pitkillä pöydillä oli riveittäin kuljetusbokseja, joissa kilpailevat eläimet odottelivat arvosteluvuoroaan.
Sisäänpääsyliput olivat järkevästi keksityt. Lippujen hinnat olivat todella halvat; 2 e aikuiset ja 1 e lapset. Koiranäyttelyissä kun saa pulittaa itsensä kipeäksi... Lisäksi ostettu lippu oikeutti yhteen ilmaiseen juomaan kioskista. Koiranäyttelyihinkin samanlainen systeemi?
Kilpailevat eläimet olivat marsuja, kaneja, hamstereita, hiiriä ja gerbiileitä. Ne oli jaettu lajeittain kahteen luokkaan: PET -ja ulkomuotoluokkiin. PET -luokka on sarja, jossa virheellisetkin eläimet voivat kilpailla (kuten värivirheelliset).

Palkintopöydällä oli hirmuinen kasa ruusukkeita. Kasasta löytyi ainakin koirien SERT -ja ROP-ruusukkeiden värisiä, mitä lie jyrsijöillä tarkoittaakaan..:)

Näyttelyssä oli myös ilmoituksia myytävistä eläimistä. Oli huvittavaa katsella vaikkapa marsujen tittelirivejä: Tämä on Suomen ja Ruotsin muotovalio...
 
Ei tuollaisissa näyttelyissä pitäisi kyllä käydä! Nimittäin aivan järjetön kani -ja marsukuume jäi... Näin paikalla yhden todella pitkäkarvaisen marsun. Sanoin äidille, että "tommosen lhasa apso -marsun mä haluan!" Sitten näin kopeissaan jotain tosi pieniä kaneja. Rakastuin niihin täysin! Olivatko ne sitten hermeliinejä vai kääpiöjäniksiä, en tiedä, mutta aivan mielettömän suloisia ne kuitenkin olivat...

Jäi aivan hillitön näyttelykuume, mutta voi ikävä kyllä olla, ettei meidän lortteja saa siihen touhuun koulutettua... Ensinnäkin kynsienleikkuu on meillä aika taiteenlaji. Onneksi nuo jumalattoman ahneet pupujussit saa lahjottua ruoalla! Kiitoksena kynsien leikkuusta eilen, Vintiö jätti käsivarsiini pitkät raapaleet...

 Vintiö tutustuu uuden kalkkikiven pahvirasiaan (sisällä herkkuja)...

"Ahneella on kakkainen loppu", sanon Vinskille, kun sen pää juuttuu rasiaan.
Sama juttu aina; kanit saavat pienen herkkurasian. Ne haistelevat sitä, tajuavat herkut ja alkavat hommiin. Siinä on sitten aina jonkun pää purkissa;D


Loppuun vielä kuvia pienistä sydänkäpysistä♥