"Ristus, mikä reissu!"

Aamupala syödään aina kotona. Vaan eipä syödäkään! Aamulla, tai oikeastaan jo eilen illalla päätin, että tänä aamuna patikoin koirien kanssa Rasuanniemeen aamunuotiolle. No, pakkasin sitten eväät ja nuotiotarpeita reppuun. Samppa ilmoitti, että hänkin lähtee mukaan retkelle ja haki pihalta polttopuita mukaamme. Otimme koirat ja lähdimme kävelemään. Välillä mentiin polkuja pitkin, välillä uitiin umpihangessa. Lopulta löysimme itsemme nuotion luota ja laitoimme tulen roihuamaan. Mahdottoman tuulen takia sytyttäminen kävi hieman haasteelliseksi, mutta yhdessä sekin onnistui. Pitkän talsimisen jälkeen kaikille maistui paistettu makkara -sekä meille että koirille. Ruokailun jälkeen alkoi kotimatka. Jossain vaiheessa Samppa katsoi vastarannalle ja ilmoitti, että nyt ei olla kyllä siellä missä pitäisi. Vaihdoimme suuntaa ja pian meille valkeni, ettei kumpikaan oikeastaan tiennyt missä olimme.
- Tää meidän vaellus on niin kuin Robinson Crusoesta!
- Niin, tai kuin Hucleberry Finnin seikkailuista!
Jonkin aikaa siinä sitten kävelimme ja Samppa totesi, että "kierrettiin sitten koko Rasuanniemi". Jostain syystä (vaikka umpihankikahluuta oli jatkunut jo aivan liian kauan) molemmat repesivät nauruun ja matka jatkui hieman kevyemmin tunnelmin.
Retki venyi lähes neljän tunnin pituiseksi, mutta oli ainakin vaihtelua "tavallisille aamuille". Tuon umpihankivaelluksen ja harhailun jälkeen ei voi muuta, kuin todeta Kristofer Taxfreen sanoin: "Ristus, mikä reissu!!"

Eläinlääkärissä

Aamulla kävin Ellenin kanssa eläinlääkärissä uusimassa rokotukset. Toimenpide onnistui hienosti ja sain samalla hankittua itselleni TET-paikan kunnaneläinlääkäriltä (siis hieno viikko tulossa viikolla 15..:). Olen haaveillut eläinlääketieteelliseen hakemisesta, mutta viimeaikoina olenkin kääntynyt ihmislääkiksen puoleen. Saa nähdä, muuttaako tämä TET-viikko nyt kuitenkin takaisin eläinlääkis-haaveen...

Iskä ilmoitti minut ja Ellenin jokin aikaa sitten JATiin (Jyväskylän Agility Team) agilityyn junnujen alkeiskurssille. Olen koko Ellenin omistamani ajan odottanut, että se on tarpeeksi vanha ja pääsemme mukaan agilityyn. Nyt kun ikää löytyi riittävästi ja sopiva ryhmä oli aloittamassa, ei voinut jättää ilmoittamatta:) Inkan kanssa olen aina välillä käynyt JSPKHlla harjoituksissa/kurssilla ja aivan mukaansa tempaavaahan agility on.
Kun lähdemme Ellenin kanssa treenaamaan, tiedossani on jo, että aion treenata ihan tosissani ja tavoitteellisesti, eli lähteä kilpailemaan virallisissa kilpailuissa, kun olemme sen tasoisia.

Olen lähdössä äitin kanssa Kennelliiton kasvattajakurssille (ensi kuussa?). Tarkoituksena olisi myös anoa omaa kennelnimeä. Itse en voi ottaa sitä omalle nimelleni, sillä alle 18 -vuotias sitä ei voi ottaa... Sama se kai on, mitä niissä papereissa lukee, voimmehan me silti yhdessä kasvattaa koiria ja pitää kenneliä yhteisenä, vaikka virallisesti äiti omistaisikin sen:D

Rahapussi kevyempänä (taas, tuntuu että koiran tulon myötä se on keventynyt tasaiseen tahtiin...) ja yksi asia listasta yliviivattuna alkoi siis tämä lomaviikko:)
Mukavaa loman jatkoa!!

Ekaa kertaa virallisessa kehässä

Eilen oli tämä kauan odotettu Ellenin eka näyttely. Kyseessä on siis Jyväskylän ulkomuototuomareitten koulutusnäyttely. Kääpiöitä oli ilmoitettu jopa 36 kappaletta, joista narttuja oli 16. Tuomarimme oli Tuula Plathan, joka oli ennestään tuntematon minulle. Tiukan linjan hän ainakin otti; ERIä tuli tarkkaan valituille koirille (mikä on tietysti hyvä, ettei tuomari ole "eriautomaatti") ja suuri osa sai EHta.
Junioriluokassa kilpaili Ellenin lisäksi 6 muuta narttua. Tällaisen arvostelun tuomari saneli:

 "Hyvät ääriviivat ja kaunis ryhti. Pään pituus hyvä. Kauniit silmät. Alaleuan tulisi olla leveämpi ja voimakkaampi. Edestä vielä kapea ja runko kesken kehityksen. Hyvä selkälinja, takakulmat voisivat olla voimakkaammat. Kantaa ryhtinsä hyvin. Kauniisti esitetty."

Saimme siis ihan hyvän arvostelun. EHn saimme laatuarvosteluksi.
Se mihin olen todella tyytyväinen, on Ellenin käytös. Esiintyminen, pöytäkäytös ja iloisuus. Ennen kehää jo ajattelin, että mitähän tästä vielä tulee, mutta kehässä sain olla ihan ylpeä koirastani. Innostuneena tästä ajattelin, että täytyypä ilmoittaa Ellen ainakin Jämsänkoskelle ja mahdollisesti Orivedellekin. Hienoa Ellen♥
Ellen on kyllä niin mahtava koira ollut, että jos sitä käytetään jalostukseen taitaa itselleni jäädä Elskun jälkeläinen:)

Päiväreissu Virroille

Huh huh! Olen päivittänyt blogia viimeksi... kuukausi sitten? No, nyt on jokuitenkin korkea aika kirjoittaa!!
Viime sunnuntaina meidän klaani (karvaisista jäsenistä oli mukana vain Ellen) suuntasi auton Virroille päin; kävimme erään sukulaisen ristiäisissä. Pieni poikavauva oli tosi suloinen♥ Tuntui aika hassulta, että omatkin sisarukset ovat joskus olleet niin pieniä...

Nina ja Juha asuvat niin mahtavalla paikalla, että heillä on mahdollisuus pitää lampaita jne. Juhlien jälkeen pääsimmekin tervehtimään kanalan sekä lampolan asukkaita. Heti sisälle astuessamme, kuului asukkien kova juttelu:
 " Mää!"
 "MÄÄ MÄÄ!"
Hauskoja tyyppejä nuo lampaat:) Nuoremmat yksilöt olivat vähän villimpiä, mutta varsinkin muutamat vanhukset olivat rauhallisia ja antoivat ihmisten ihan rauhassa silitellä niitä.

 Lampaanruokkijat:)

Kukko ja ystävänsä kana



Tänä viikonloppuna on Ellenin ensimmäinen virallinen näyttely! Vähän jännittää, mitä se tuomari sanoo tuosta meidän puudelista...
Paljon olen katsellut keväälle ja eteenpäinkin mahdollisia näyttelyitä. Seuraavaksi ilmoitan varmaankin lähinäyttelyymme Jämsään:)

Vuoden avaus

Nyt vihdoin ja viimein, kun ehdin taas kirjoittamaan, pääsen kertomaan viime viikonloppuisesta Kajaanin reissustamme.
Lähdimme siis lauantaina Jämsästä ajelemaan kohti Kajaania. Iskä suostui taas ystävällisesti viemään minut ja Sampan näyttelyyn. Aamulla herätys ei ollut aivan mahdottoman aikainen, sillä piirinmestaruus oli merkattu alkamaan vasta yhdeltä. Kehät olivat kuitenkin myöhässä ja niinpä meillä oli paikan päällä yllin kyllin aikaa.
Minulla alkoi siis toinen vuosi vanhemmissa. Tuomarina oli Tarja Löfman ja kilpailijoita 20. Otin kisakoirakseni Ellenin. Kilpailu oli ensimmäinen junior handler sille, joten oli arvattavissa, ettei sijoitusta välttämättä tulisi. Olen hirmu ylpeä Ellenistä, ettei se yhtään pelännyt ihmishulinan keskellä. Se liikkui ryhdikkäästi ja häntä pystyssä. Parannettavaa olisi pöytäkäyttäytyminen. Kilpailussa pöydällä, kun tuomari tuli tutkimaan koiraa, Ellen alkoi liikkua ja olisi halunnut pois. Sain kuitenkin näytettyä hampaat tuomarille.
Junnuihin on nyt tänä vuonna tullut uusi, mahtava uudistus eli kirjalliset arvostelut. Hatun nosto tästä päättäneille ihmisille! Arvostelulomakkeeseen arvostellaan seuraavat asiat:

  - Liikkeet ryhmässä
  - Yksittäisliikkeet
  -  Seisottaminen
  - Hampaiden / purennan näyttäminen
  - Yhteistyö koiran kanssa
  - Rodun tuntemus
  - Yleisvaikutelma

Asiat arvostellaan "rasti ruutuun -menetelmällä" arvosanoin: erinomainen, erittäin hyvä, hyvä tai tyydyttävä. Lomakkeessa mainitaan myös tuomari, näyttelyn tiedot, mahdollinen sijoitus ja tuomarin kommentit.

Sain Ellenin kanssa kaikki erinomaisiksi ja tuomarin kommentti oli:
 " Hallitset hyvin vaikean koiran päydällä."

Tässä Ellen♥ siis trimmattuna. Kävimme Jyväskylässä perjantaina trimmissä.

Noiden kuvien kanssa on aina erikoista se, että kun tulee laadultan hyvä kuva ja siitä saa jotain selvää, seisottaminen ei niissä näytä kovin ammattimaiselta... Kyllä Ellen osaa paremminkin seisoa..:)

Sunnuntain junnutuomarina oli Saara Heikkinen ja kilpailijoita oli 33. Porukkaa oli kyllä sellainen määrä, että tuntui kuin kisaajia olisi oikeasti ollut vielä puolet enemmän! Aluksi etsin kisakoiraa näyttelypaikalta, mutta tulosta tuottamattoman etsinnän jälkeen päätin ottaa myös mukanamme olleen Ruutin. Se kun on kuitenkin niin hyvä ja varma koira:)
Pääsimme Ruutin kanssa jatkoon. Tuomari vaihdatti koiria ja sain vaihdossa aivan ihanan suomenlapinkoiran. Ensin se oli hieman harmistunut jouduttuessaan vaihtoon, mutta kiinnostui sitten minusta ja meidän yhteistyö toimi ihan hyvin. Vaihdoimme takaisin omat koirat ja tuomari otti meidät sijoitettavien joukkoon. Ilo oli valtava, sillä sijoittuminen vanhemmissa, varsinkin osakilpailuissa on välillä aika harvinasta herkkua. Sijoituimme viidensiksi! Arvosteluun oli merkitty kaikki muut kohdat erinomaisiksi, paitsi hampaiden näyttö, joka oli erittäin hyvä. Mikä lie siinä sitten vikana... Kommentti oli seuraavanlainen:
 " Tunsit hyvin koiran käyttötarkoituksen ja esität sitä rodunomaisesti."

Tuomari oli kehässä kysynyt koiran käyttötarkoitusta ja oli aivan innoissaan, kun selitin muutakin, kuin tylsän "noutaa lintuja" -jutun. Metsällä tollerit ensin houkuttelevat liikehdinnällään linnun esiin ja noutavat ne sitten tietysti, kun linnut on ammuttu.

Näyttelyn jälkeen lähdimme ajelemaan taas kotiin. Autohan oli melko täynnä tavaraa; kaksi häkkiä, kaksi koiraa, kolme ihmistä ja kolmen ihmisen tavarat... ja oli meillä koirillekin tuliaisia! Auto täynnä tavaraa taitaa kuulua koiranäyttelyihin? Onhan siinä oma tunnelmansa, kun vuoroin nukutaan ja puhutaan mukavia rakkaat karvakorvat vierellä:)


Kuvamateriaalia on valitettavan vähän, sillä pallohallissa on aivan äärettömän vaikeaa saada hyviä kuvia. Ne, jotka ovat olleet Kajaanin näyttelyssä, tietävät varmasti kuvien laadun... Yritän kuitenkin tässä lähiaikoina lisätä kuvia sunnuntailta!

Uusi vuosi -koiran omistajan juhlaa?

Raketit räiskyvät. Ulkoa kaikuvat pamaukset ja viheltävät ujellukset. Koirat katsovat sisällä omistajiaan ajatellen Tätäkö pitäisi seuraavat 12 tuntia kestää? Aremmat koirat juoksevat jo ensi laukauksilla mamman sängyn alle piiloon. Siis sinne, mihin ei yleensä tassullakaan astuta. Joidenkin onnekkaiden koirat eivät ole millänsäkään pamahtelevista raketeista. Valitettavasti monet (joihin itsekin kuulun) joutuvat virittelemään lemmikeilleen ajatukset raketeista pois vievää ajanvietettä, kuten radion tai TV:n kuuntelua suurella äänenvoimakkudella.
Uusi vuosi -koiran omistajan juhlaa?

Tänä vuonna uusi vuosi kului naapurissa Paulaa hoitaen. Omistajat olivat reissussa, joten minulle ja veljelleni sattui sopivasti koiran hoito -keikka. Paula oli vähän peloissaan raketeista, mutta viihtyi meidän seurassa ilmeisen hyvin:) Se halusi nukkua aivan vieressäni, oikeastaan päälläni! Nukuin vähäilmaisella ilmapatjalla ja kun Paula oli sillä kanssani, patja painui lähes maahan asti... Meillä oli kuitenkin hauskaa ja Paulaa oli hauska hoitaa:)
Inka oli, kuten edellisinäkin vuosina, peloissaan raketeista ja meillä kotona siis telkkari illan päällä ja yöllä äänisatu... Ellen ei kai ihmeemmin ollut pelännyt pamauksia, vähän vain haukkunut.

Moni koiranomistaja ehkä toivoo, että uusi vuosi pyyhittäisiin kalenterista pois. Tai ainakin raketit ja niistä aiheutuva kamala pauke. Onhan tuo aika piinaa koirille, mutta kyllä 12 tuntia vuodesta pienen vaivannäön jälkeen selviää.
Nyt on (onneksi!) raketit ammuttu ja pamaukset kestetty, siis:

Hyvää ja menestyksekästä vuotta 2013 koirille ja koiranomistajille!!

Teille terrierien ja näyttelykoirien omistajille

 Terrieri-ihmiset
* Ottavat kannettavan jakkaran mukaan metsään, kun ei ne terrierit sieltä kuitenkaan käskystä tule, tulevat sitten kun kaikki mahdolliset pienriista-alueet on tutkittu

* Terrieri-ihmisillä on eteisessä valmis hylly korvatulppia varten - tästä voi jakaa jokaiselle kyläilijälle parin - koirat räkyttävät kuitenkin taukoamatta, eikä niille kuitenkaan edes sanota mitään

* Omistajansa mielestä terrieri ei ole tyhmä tai tottelematon. Se vain miettii tarkkaan kannattaako kaikkia omistajan (älyttömiä) päähänpistoja noudattaa.

* Terrieri-ihmisten koirilla on aina joko murrosikä, uhmaikä, juoksuaika tulossa, menossa, päällä tai ainakin naapurin koiralla on juoksu. Tällä perustellaan koiran riekkumista hihnassa ja sitä ettei sillä ole korvia. Oikeastihan terrieri ei ole yhtään sen vaikeampi kouluttaa kuin mikään muukaan koira.

* Jos joku saa terrierillään hyväksytyn tokotuloksen alokasluokasta, sitä pidetään vähintään SM-tasoisena asiana.

* Ei kannata ostaa kalliita ulkoiluvarusteita, kuitenki menee rikki
* Ei kannata ostaa vaaleita ulkoiluvarusteita, kuitenki likaantuu

Näyttelykoirien / turkkirotujen omistajat
* Ei me nyt lähdetä puistoon kun just föönattiin
* Ei me nyt kun pestiin ja ulkona on pakkasta ja tää on vielä märkä
* Ei me voida kun tällä on just öljyhoito turkissa ja takkuuntuu niin helposti
* En mä voi jättää tätä hoitoon kun ei kukaan osaa hoitaa tätä turkkia
* Koirien hoitoa varten on oma huone ja sen seinät on vuorattu näyttelyruusukkeilla

Lisää stereotypioita eri tyyppisten koirien omistajille löytyy täältä :D