Hei rakas päiväkirjani!

5. heinäkuuta
Starttasimme auton kohti pohjoista.
Matka oli oikein hauska. Leikimme ja pelasimme erilaisia pelejä, eikä kertaakaan tarvinut edes tapella!

Illansuussa ajoimme Hiljainen Kansa -tilataideteoksen ohi.
"Mitäs linnunpelättimiä nuo ovat?" kirjoitti naapurimme hämmästyneenä vastaukseksi pikkusiskoni lähettämään WhatsApp-kuvaan. ;)


6. heinäkuuta
Ensimmäisenä lomapäivänä kävimme Rukan keskustassa.

"Äiti miksi tuolla tytöllä on niin monta koiraa?!"

Kävimme nautiskelemassa mahtavan kokoiset munkit. Koirat vaativat tietysti osansa ;D

Herkuttelun jälkeen kävimme eräällä huipulla valokuvaamassa.

7. kesäkuuta
Aamu ja aamupäivä kuluivat mökkipihalla sijaitsevassa lammessa.
Päivällä teimme "pienellä" porukalla vaelluksen Riisitunturille. Kamera oli kovassa käytössä ja tehokkaasti kuluivat myös eväät:)

8. heinäkuuta
Retkipäivä. Määränpäänä Ranua Zoo.
Harmillisesti esimerkiksi sudet, ilvekset ja ketut pysyivät visusti piilossa.

"Nojoo, huijausta!! Kyllä mäkin voisin perustaa oman eläintarhan, joka on täynnä tyhjiä häkkejä ja sanoo että täällä asuu erittäin harvinainen uruguanvesimelooni!"

Ideoita on tietysti monia (^^), mutta näimmehän me onneksi jääkarhut ja monia monia muitakin kivoja eläimiä :)

Voi apua tota söpöyttä:3

 Kivipuiston pintoja

 "Mitä siat tekevät kun ne kärsivät?
 -Suutelevat tietysti!"

Paluumatkalla mökille pysähdyimme Korouomaan uimaan ja syömään jäljelle jääneitä eväitä.

Mökillä katsottiin jalkapalloa. Minä en ole ikinä ollut mikään urheiluntuijottaja, mutta ainakin tämän illan pelin (Saksa-Brasilia) nöyryyttämisen jälkeen mulla meni totaalisesti fiilikset jalkapallon seuraamiseen :'D

9. heinäkuuta
Ajelimme Kuusamoon. Kävimme jossain kalamiesten unelmaputiikissa, jossa myydään uistimia ja mitäliekaikkiatarvikkeita. Sitten valloitimme markkinat ja muutamia kauppoja:D

10. heinäkuuta
Urakkapäivä. Urakan nimi: Pieni Karhunkierros Urakan pituus ja kesto: 12 km, koko päivä

A-kirjain

Tie oli pitkä ja kivinen... :DD

Kyllä kääpiä Keski-Suomessakin kasvaa, mutta...kyllä näissä pohjoisen käävissä on jotain erityisen erikoista...

Jyrävähän se siinä

Niin kaunista, että silmiin sattuu, totesi Otto.

6.5 tuntia siinä meni ja raskasta oli, mutta kannatti! Maisemat jaksoivat ihmetyttää koko matkan ajan ja eväät maistuivat "joka nurkalla". Olin jopa vähän huolissani, loppuisiko kameran muistikortti:'D

11. heinäkuuta
Loma lopussa??! Päivä kului pakatessa ja siivotessa. Toki myös uidessa (teemana kaikki ui -myös puudelit :D) ja uimisen jälkeen kolme villakoiraa puunatessa.

Koko viikon oli hellettä ja sen huomasi myös (ehkä hieman liian pienessä kuudelle ihmiselle, viidelle koiralle, kuuden ihmisen ja viiden koiran tavaroille) mökissä. En sitten sitä tiedä sijaitseeko mökki mahdollisesti maanalaisen tulivuoren tai kuuman lähteen yllä, mutta kuuma siellä joka tapauksessa oli...

Viikko oli kuitenkin mahtava ja ehdimme tehdä vaikka mitä! Jonain päivänä kävimme katsomassa erästä suunnistustapahtumaakin, mutta sitä en saa päähäni, mikä päivä se olisi ollut..:D


Tällainen postaus löytyi arkistoista ja en raaskinut poistaakaan, joten tässä se oli -suunnilleen kolme valovuotta myöhässä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan?;)

164 tolloa kokoontui ja mitä sitten tapahtui

Jokavuotinen, perinteinen, hauska, mukava, touhukas. Tollojen kokoontuminen. Punaturkkien puunaus. Hyvä meininki. Tollershow.
24. viime kuuta löysin itseni taas Tollershowsta. Odotin kyseistä näyttelyä todella innolla -siinä vain on aina sitä jotain. Tänä vuonna kuuluin vahvasti team Siipiveikoille. Aloitin päivän handlaamalla Oonan (Rocmin Daddy´s Dream) veteraaneissa. Esiintyi kivasti ja muistutti epäilyttävästi meidän Ruutia;) Tuloksena tänään EH. Seuraava operaatio oli Zelda (Siipiveikon Viis Verijäljestä). Meillä oli erinomainen päivä ihan kirjaimellisesti -ERI KÄY3!! :) Tuomari kertoi vielä ääneen yleisölle: "Tällä koiralla on erittäin hyvä handleri, joka osaa korostaa ja tuoda juuri tämän koiran hyvät puolet esiin!" Sydäntälämmittävää palautetta:)
Junior handler alkoi heti käyttönarttujen jälkeen, joten mulle tuli vähän kiire. Kehän ollessa vielä käynnissä käskin pikkusiskoani hakemaan mulle jh-koiran. Kymppivee hommas sitten vähän vaatimattomman kisakamun -Ramonin (Fireheart Kid Sundance, eli Se joka on juossut kaikissa mahdollisissa maailmanvoittajakehissä ;)!! Itse hän kisasi Zeldalla ja he voittivat nuoremmat. Meillä on sellainen sanonta, että tärkeintä ei ole voitto vaan kaksoisvoitto. Minä siis olin päivän paras:)
Kiitos kaikille seurasta, ensi vuonna sitten taas!!

Rock for fun

Heipsan! 19.7 lähdin pikkusiskon kanssa tutun kyydillä Ristiinan kr näyttelyyn. Aloitin päivän handlaamalla yhden tollerinartun (Siipiveikon Viis Verijäljestä "Zelda") rotukehässä. Tuomarinamme oli erittäin tiukka Esko Nummijärvi. Hänellä oli omalaatuinen tyyli juoksuttaa koiria lähes koko oman vuoron ajan ja selostaa arvostelua koirasta yleisölle. Tavoitteena meillä oli tietysti ERI, mutta tällä kertaa Zelda oli "vain" erittäin hyvä (ellei täydellinen...;).

Kun tollerit oli ohi, sain yllättävän avustuspyynnön kultsukehältä. Niinpä veinkin pian avoimen luokan uroksen (Greenhill's Piece of Winner "Oliwer") PU-kehään:)

Kisasin jh:ssa ihanalla bichon-poika Nemolla (White Pixy's Rock For Fun). Aluksi olin kauhuissani, miten mun handlaustaidot bichonin osalta oli niin ruosteessa ja epäilin jopa, ettei Nemo jaksaisi totella hirmuisessa helteessä, mutta perinteisten alkuhätäilyjen jälkeen kaikki sujui oikein mukavasti;) Vanhempia oli 17 ja tuomarina Virpi Leppälä. Tuomarimme "härnäsi" tarkoituksella kilpailijoita kiertelemällä meitä ympäri ja taas ympäri (jh:ssa handleri ei saisi mennä koiran ja tuomarin väliin ja niinpä handleri väistää, kun tuomari haluaa nähdä koiran eri puolilta). Kilpailijat otettiin kolmessa erässä kehään ja kustakin ryhmästä tuomari valitsi jatkoon menijät. Yllätyksekseni minä ja Nemo päästiin näiden kymmenen parhaan joukkoon. Mutta aUTs! -jatkossa oli toinenkin bichoni. Siinä meni ne mahdollisuudet, ajattelin, sillä toinen bichoni esiintyi ja esitettiin todella hyvin.

Tuomari teetti liikkeitä ja kierteli taas handlereita. Sitten karsittiin. Viisi pudotettiin ja toinen bisoni oli siinä joukossa -mutta se ei suinkaan ollut Nemo. Pääsimme viiden joukkoon!! Tuomari alkoi ojennella ruusukkeita. Viides ja neljäs sija menivät. Tuomari ojensi keltaisen ruusukkeen...minulle!:)

Sijoituksia ei ole tänä vuonna niin vaan sadellut, joten tämä sijoitus oli kyllä todellakin palkitseva!

Kiitos Satu vielä kerran Nemon lainasta!!<3

Arvostelu

Liikkeet ryhmässä: ERI

Yksittäisliikkeet: EH

Seisottaminen: ERI

Hampaiden/purennan näyttäminen: EH

Yhteistyö koiran kanssa: ERI

Rodun tuntemus: ERI

Yleisvaikutelma: ERI

Kommentti: Muista pitää suorat linjat liikkeessä.

Vielä on kesää jäljellä...

Syksysateet, kylmät ilmat ja pimeys ovat saapuneet. Monet varmasti kaipailevat mennyttä kesää -minä muun muassa. Mutta toisaalta kun miettii, ei se nyt niin loputtoman ikävää ole, kun saa käpertyä villasukat jaloissa peittovuoren alle lukemaan kirjaa pienen lampun valaisemana iltaisin. Jotta nyt ei ihan syksyfiiliksiin vielä mentäisi, ajattelin tehdä vielä muutamia kesäpostauksi viime kuukausilta, joten enjoy!:)