Kesäkertomus

Koulua on kulunut jo melkein kolme viikkoa, joten eiköhän nyt olisi sopiva väli kesäisten seikkailuiden, sattumusten ja reissujen muisteluun:)


Agility kuului kesääni erittäin paljon. Viikottain treenasin sekä Jämsässä, että Jyväskylässä. Uskaltauduin jopa kaksiin möllikisoihin!!
Näyttelyitä ei tänä vuonna ole montaakaan ollut, mutta onneksi pari kesänäyttelyä osui ohjelmaani. Kesän alussa olleesta Oriveden näyttelystä ei kunniaa sadellut, mutta Rovaniemeltä palasimme kotiin pokaalien kera:) Rovaniemen näyttelyn yhteydessä vietin iskän ja Sampan kanssa loistavan viikon lapissa!

Kesän suurin reissu oli tietysti Sveitsin reissuni ja siihen liittyen mulla oli tietysti konfis ja rippijuhlat♥

Eräänä päivänä olimme Jyväskylässä tyttöporukalla. Ajankuluksi äiti keksi sellaisen paikan, kun  Ysitien lemmikki. Tuolla kuluikin useita tunteja eläimiä katsellessa, ruokkiessa ja sylitellessä:) Seikkailumoodiin pääsi lautalla soutamisella ja nälän sai kuriin ulkona nuotion äärellä. Meillä oli ihana kesäpäivä yhdessä:)

Naapurimme teki perheemme kanssa kesäretket siipirataslaiva Elias Lönnrotille. Vilvoittelimme jätskeillä kuumassa kesähelteessä, katselimme Suomen kauniita maisemia elävän muusiikin soidessa laivan kannella. Määränpäässä herkuttelimme pizzoilla ja uiskentelimme lämpimässä vedessä. Oi -mikä kesä!

Kesällä olin aivan liian vähän frendejen kanssa, mutta onneksi edes muutama kerta nähtiin:) Kävimme Ellan kanssa kerran elokuvissa. Elokuva oli Kauhea Kankkunen 3 (The Hangover), josta saimme kyllä todellakin vuoden naurut!

Tänä kesänä Vinski ja Karamelli pääsivät pihalle lenkkeilemään. Nurmikko maistui molemmille:) Vaikka suunnittelin poikasten teettämistä molemmille täksi kesäksi, ei meille kanivauvoja tullutkaan. Ainoa syy oli oikeastaan kanien sopeutuminen yhteen; hyvien usein erotetut tytöt eivät hyväksy toisiaan enää poikasten saannin jälkeen;( Ja ei kai kukaan rakkaita siskoja halua toisistaan erottaa!!

Olin Tampereella useampaankin kertaan. Mulla oli tietysti omat koirat mukana ja IDEApark tuli tosiaan koluttua pariin kertaan:)

Shoppailin muun muassa Ellenille froteepompuloita, jotka ovat kumilenkkejä hellävaraisempia tukalle. Vähän huvitti H&M:n kassalla; ostan tässä koiralleni hiuslenkkejä...

Ei se lomakaan ikuisuuksia kestä; nykyään aika kuluu koulutehtävien ja muun arkitouhun parissa..:)

Kiitos ♥

                                                                     Konfirmaatio 14.7

"Kuin eilispäivää ollut se ois. Sinut kastepukuun puettiin. Vuodet vieri, nopeaan kuluivat pois. Tänään pukeudut taas valkoisiin."

Tie valmis on
Tänään häneen uskon

"Vaikka aamu olisi pilvinen, auinkoinen tai huolenharmaa, silti se on aina uuden päivän alku."
 
 

"Tartu kiinni uusiin tuuliin ja kulje hetkestä toiseen. Luota elämän purjeisiin, tähän päivään ja huomiseen."

                                                                      Juhlapäivä 21.7

Katkelma:

"Se, että pääsin Alppikselle oli ihan mielettömän mahti juttu. Aivan käsittämätön.

Kun sitten palasin kotiin, kotona odotti rakkaudella valmistellut yllätysjuhlat ja skootteri. En voinut ymmärtää silmiäni ja olin aivan sanaton.

Kun näin juhlavalmistelut, menun ja toisten näkemän vaivan -ajattelin, etten voi näyttää kiitollisuuteni määrää.--

Kun sitten juhlapäivä koitti, olin lumoutunut. Kun minulta sinä iltana kysyttiin, että mitkä on fiilikset, en osannut vastata. En yksinkertaisesti keksinyt tarpeeksi suuria ja voimallisia adjektiiveja kuvaamaan tunteitani."

HERE WE COME

Kävin eilen OSKKn järjestämässä agilitymöllikisassa Inkan kanssa. Osallistua sai joko mölleihin tai kisaaviin, me osallistuimme mölleihin. Ensikertalaisina minua jännitti hieman... Tuomarimme oli onneksi mukava ja leppoisa, kuten koko muukin kisaporukka, joka toi tilanteeseen "epävirallisuutta". Ratamme oli 16sta esteen pituinen, lähinnä aidoista ja putkista koostuva pätkä. Lisäksi välissä oli A, pituus ja muuri. Rata oli paljon vaikeampi, mitä treeneissä olemme harjoitelleet; monet hankalat mutkat ja esteeltä siirtymiset toivat todellakin miettimistä. Rataan tutustumisessa ja muiden suorituksia katsellessa saattoi tietysti katsoa mallia muilta, mutta omat ja koiran tottumukset määrittelivät lopulta oman "sotasuunnitelman". Minejä oli yhteensä 7 ja Inka pääsi radalle viimeisenä.
Ensimmäisellä kierroksella olimme molemmat hieman epävarmoja. Oman ohjausvirheen vuoksi Inka hyppäsi muurin kahteen suuntaan, josta tuli hylkäys. Lopullinen aika oli 41n sekunnin paikkeilla. Uusintakierroksella olin paljon rennompi ja Inkakin oli varmempi. Turhat lenkurat jäivät pois ja muurinkin suoritimme puhtaasti. Aika parani 33 sekuntiin ja teimme samalla puhtaan radan!! Sijoituimme lopulta hopealle. Ykkössija jäi vajaasta parista sekunnista kiinni, mutta pronssimitalistilla oli meihin jo parikymmentä sekuntia väliä:))
Kisakärpänen puraisi pahasti minua, eli;  KISAKENTÄT, HERE WE COME!! Ties vaikka vanhuksen kanssa vielä virallisiin kisoihinkin pyrkisimme! Varmuutta täytyy vielä hakea mölleistä ja paineensietokykyä on parannettava sekä koiralla että omistajalla..:D

Kenelläs on synttärit?

Tänään Inkalle tuli täyteen 7 vuotta. Se on sitten veteraaniluokkaan siirtyminen ensi vuonna:) Vaikka ikää on jo tuon verran, ei koirasta varsinaisesti huomaa sen vanhenneen. Se on vielä niin virkeä ja eloisa:) Ihmiset aina kyselevät: "Onko toi pentu?"... Onneksi parsoni on suht terve rotu, eli Inka voi hyvällä lykyllä olla ilonani vielä toiset seitsemän vuotta!!
Hyvä juhlapäivä Inkalla on ainakin ollut: sai pari pakettia (no, kirjekuoriin pakattuja herkkuja) ja maittavia makupaloja (ulkona tuoreita vattuja suoraan puskasta ja kotona lihapaloja ynnä muuta ruoanlaitosta ylijäänyttä:).
Nyt lähdemme sankarin ja Ellenin kanssa vielä pihalle ennen nukkumaanmenoa! Huomenna synttärisankarina onkin sitten meidän Otto:DD

Pikainen isku...

...tänne blogin puolelle. Eli video viimeisimmistä JAT-treeneistä!

Apukouluttaja ei tälläkään kerralla päässyt reeneihin, joten omatoimista harjoittelua oli aika paljon. Videossa näkyy siis toinen ohjauskuvio-pätkä, jotka molemmat tehtiin valmentajan avustuksella (kuvioissa esiintyvät aita, rengas ja putki). Omatoimiseen alueeseen kuului pujottelu 4:llä ja 6:lla kepillä (menin Ruutin kanssa jo kuudella erittäin onnistuneesti:))), pöytä, aita (harjoituksena "kasikierto"), sekä aita penturenkaan kanssa.

Olen katsonut nyt möllikisoja Inkalle (ehkä vihdoinkin pitäisi uskaltautua kokeilemaan...). Elokuun lopulla olisi möllit Keuruulla, johon voisin mennä jopa Ruutin kanssa. Sarjat ovat tällaiset:
- Möllien möllit (radalla ei kontaktiesteitä, pujottelua tai rengasta)
- Möllit (radalla ei keinua, pujottelua tai rengasta)
- Kisaavat (radalla voi olla kaikki esteet)

Tehostettua lihaskuntoharjoittelua

Mikä on helppo, halpa ja erittäin hyödyllinen vaihtoehto kuntosalille? No -kodin siivoaminen!
Viime aikoina olen siivonnut aika mainion määrän, sillä rippijuhlani tekevät tulojaan:) Perussiivoamisen ohella myös leipomista on tullut harrastettua tavallistakin enemmän. Kehtaanko edes tunnustaa lopettaneeni eilisen kakkujen ja keksien väkertelyn yhden jälkeen yöllä... Järjestettävää on joka tapauksessa ollut joka päivälle tarpeeksi, mutta voi kuinka jo odotan juhlia!!
Jutun pointti on kuitenkin seuraavanlainen:
 - Jos siivoaminen ottaa päähän, voit ajatella, että mopatessasi ja roskia kuskatessasi teet samalla päivän lihaskuntotreenin (=ajansäästöä)
 - Jos siivoaminen ottaa vieläkin päähän, voit ajatella (hieman säälien) vanhempiasi ja olla oma-aloitteinen, jottei heidän aivan välttämättä tarvitse käyttää koko ääntään työnjohtajana leikkimiseen
 - Jos siivoaminen tökkii pahasti, vika on välillä musiikin puutteesta. Kokeilepa siivousmusaksi vaikka tätä (= "Hoida homma!").
 - Jos aiemmista vinkeistä huolimatta siivoamisen harmittavat ominaisuudet eivät ota poistuakseen sinun mielestäsi, voit tehdä siivoamisesta vähän jännittävämpää. Voit vaikka taistella hirvittäviä vastustajia vastaan harjalla ja huiskulla. Kumpi vie voiton? Toisaalta on ihan mukavaa kilpailla vaikka jonkun perheenjäsenen kanssa nopeimman pyykinviikkajan tittelistä. Häviäjä tarjoaa jätskit, vai??

Tutkimustulos

Olin tänään S-Marketin pihalla kolmen narttukoiramme kanssa (odotimme muuta perhettä kaupasta). Ajankuluksi katsoin ihmisten reaktioita koiriin. Nuoremmat ihmiset eivät pahemmin käyttäytyneet normaalista (ilman koiria) poiketen, mutta lähes jokainen vanhempi ihminen edes hymyili minulle. Hyvin monet tulivat jopa juttelemaan. Mitä voimme siis päätellä tästä?
Todella harva suomalainen tulee juttelemaan tai väläyttää edes hymyä, jos kävelet kadulla. Asia onkin heti toinen, kun kävelet koiran kanssa; ihmiset lähestyvät ja puhuvat paljon helpommin.
Pieni hymy voi parantaa toisen ihmisen päivän. Koiranulkoiluttajana näitä hymyjä saa paljon helpommin, kuin yksin ulkoilevana. Jos jokaisella suomalaisella olisi siis koira, olisivatko suomalaiset paljon helpostilähestyttävämpiä ja- lähestyviä, sekä sosiaalisempia?
Olen huomannut tämän "ilmiön" ennenkin ja iloisena voin vakuuttaa, että koirilla on jokin ihmeellinen voima, joka saa ihmiset lähestymään ja puhumaan:)