lauantai 31. elokuuta 2013

Tavoitteita



Unelmat antavat tuulen purjeisiin –niin sitä sanotaan. Ja aivan tottahan se on; kun on unelmia, on helpompi myös tähdätä siihen mihin haluaa. Tästä pääsemmekin hyvin lähellä olevaan aiheeseen, tavoitteisiin.

Minulla on henkilökohtaisia tavoitteita, mutta tavoitteita myös koirien saralla. Pidän Ellenille päiväkirjaa, johon trimmausten (ynnä muiden hoitotoimenpiteiden) lisäksi kirjaan ylös treenimme. Jonain päivänä harjoittelemme tassun antoa, toisena paikkamakuuta ja kolmantena käymme vain lenkillä. Mutta kaikki kirjataan ylös.


Tänä vuonna toivon, että saavuttaisimme ERIn jostain näyttelystä. Ellenin niskatukka on kyllä vähän mallia lyhyt, joten toivottavasti meillä on mahdollisuuksia... Jos ei muuta, niin eiköhän tuomarin saa hurmattua kauniilla hymylläkin?:)

Agilityssä olemme käyneet vain viettämässä hauskaa yhteistä aikaa, ilman suurempia tavoitteita. Kun realistisesti ajattelee, ei tuosta pikku höpsöstä mitään kisatykkiä ehkä edes tulisi:) Mutta loppujen lopuiksi on aika hauskaa kokea onnistumisia harjoituskentällä, vaikkei kisoihin asti pääsisikään:)

Tokon kohdalla olen hyvinkin toiveikas. Laji vaatii paljon sekä ohjaajalta että koiralta, mutta tulevaisuus on valoisa. En ole ohjaajana ehkä huippupäästä, mutta koirasta kyllä löytyy potentiaalia. En voi uskoa, että kukaan koira voi olla niin innoissaan tokoliikkeiden hinkkaamisesta! Yritän pitää harjoitukset lyhyinä ja hauskoina, mutta silti ihmettelen tuon koiran ainaista intoa… Ehkä näin terrierin kouluttamiseen tottuneena jokainen vähänkin miellytyshaluisempi koira tuntuu helpolta:)
Ellenillä on todella hyvä kontakti. Myös mielestäni opetuksellisesti helpoimmat liikkeet, kuten perusasento, luoksetulo ja paikkamakuu sujuvat jo kohtalaisesti.
En tiedä pääsemmekö koskaan kisakentille, vai jääkö liikkeiden treenailu vain omaksi iloksi, mutta tähtäimessä olisi joka tapauksessa möllikisat. Tavoite ainakin on!


Terveyspuolellakin on hyvä olla tavoitteita. Tänä syksynä/talvena aion viedä Ellenin polvi- ja silmätarkkeihin. Tämä olisi tietysti suoraa tietoa kasvattajalle; mitä hänen koiransa on periyttänyt ja tuleeko esille jotain yllättävää, mutta toisaalta tieto olisi hyödyllinen koko Suomen villakoirakansalle; taas yksi terveystulos vertailtavaksi. Ennen kaikkea tieto on myös tärkeä itselleni, sillä tietysti haluan olla perillä koirani hyvinvoinnista! Jos tutkimuksista ei nouse esiin mitään hälyttävää, tiedän myös, että koiraa voi mahdollisesti käyttää jalostuksessa.

Tavoitteita pitää olla, mutta vielä harrastamista ja kisaamistakin tärkeämpää on, että koirani saa olla onnellinen. Kihara turkki, ei kisatuloksia –mutta mitä väliä? Eihän ihmisarvoakaan mitata missikilpailuilla tai koearvosanoilla!! Rajoja, rakkautta ja tekemistä sopivassa suhteessa:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti