Aamupala syödään aina kotona. Vaan eipä syödäkään! Aamulla, tai oikeastaan jo eilen illalla päätin, että tänä aamuna patikoin koirien kanssa Rasuanniemeen aamunuotiolle. No, pakkasin sitten eväät ja nuotiotarpeita reppuun. Samppa ilmoitti, että hänkin lähtee mukaan retkelle ja haki pihalta polttopuita mukaamme. Otimme koirat ja lähdimme kävelemään. Välillä mentiin polkuja pitkin, välillä uitiin umpihangessa. Lopulta löysimme itsemme nuotion luota ja laitoimme tulen roihuamaan. Mahdottoman tuulen takia sytyttäminen kävi hieman haasteelliseksi, mutta yhdessä sekin onnistui. Pitkän talsimisen jälkeen kaikille maistui paistettu makkara -sekä meille että koirille. Ruokailun jälkeen alkoi kotimatka. Jossain vaiheessa Samppa katsoi vastarannalle ja ilmoitti, että nyt ei olla kyllä siellä missä pitäisi. Vaihdoimme suuntaa ja pian meille valkeni, ettei kumpikaan oikeastaan tiennyt missä olimme.
- Tää meidän vaellus on niin kuin Robinson Crusoesta!
- Niin, tai kuin Hucleberry Finnin seikkailuista!
Jonkin aikaa siinä sitten kävelimme ja Samppa totesi, että "kierrettiin sitten koko Rasuanniemi". Jostain syystä (vaikka umpihankikahluuta oli jatkunut jo aivan liian kauan) molemmat repesivät nauruun ja matka jatkui hieman kevyemmin tunnelmin.
Retki venyi lähes neljän tunnin pituiseksi, mutta oli ainakin vaihtelua "tavallisille aamuille". Tuon umpihankivaelluksen ja harhailun jälkeen ei voi muuta, kuin todeta Kristofer Taxfreen sanoin: "Ristus, mikä reissu!!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti