Täällä taas!

Heipsan! Mulla on hirmuisesti hauskoja kesäkuvia ja koirakuvia ja videoitakin viime ajoilta, joten saatan taas aktivoitua täälläkin :) Tällä kertaa luvassa on pientä ei-niin-vakavamielistä treenipostausta!! ;D

Eli alkuun vähän näyttelyaskelia!

Sitten jatketaan vähän vapaammalla askelrytmillä

...aina vaan vapaammalla

Ei hullumpaa, takaperinjuoksua?

 Välillä omistaja on ihan solmussa, kun yrittää innokasta oppilasta neuvoa...

...mutta eipä se koirapoloinenkaan aina tiedä kuinka päin sitä oikein olisi!

 Jaaa hyppyyy!!

 "Näyttelyseuraaminen"

 Pieni poseeraus liikkeiden välissä ei oo koskaan pahitteeks

 "Nouda!"
Ja omistaja on ylpeä, kun se tuo edes sen yhden tietyn pallon luokse käskystä.
Tästä on hyvä aloittaa ura noutajana!

 "Mutta isoäiti, kuinka kummassa sinulla on noin suuri suu?!"
"Että voisin napata sulta SEN PALLON JOTA SÄ PIDÄT siinä metrin päässä mun naamasta!"

 "Toki asioista voidaan neuvotella rauhan nimissäkin. Hyvää päivää! Saisinko nyt sen pallon?"

 "Hyväon, hyväon, mutta vaan YKS pönötys!"

 "Munpallo, munpallo, jesjes, vihdoinkin MÄ SAAN MUN PALLON!"

 "Ja nääin se hoituu, suoraan mun suuuren kitaan!"

 P.S. Meillä on oikeesti ihan tavotteellisia treenejä. Meijän tavotteelliset treenit on vaan naamioitu hauskoihin leikkeihin ja meijän suussa maistuu veren maun sijasta usein mm. ruoho ja koirankarvat. Riippuu täysin koulutuskerrasta.

P.P.S. Meillä suositaan myös tyylikkäitä treeniasuyhdistelmiä. Crocsit ja hikipannat (jotka saa hiukset näyttämään ihan sieneltä) kuuluvat tottakai jokaisen harrastajan must have -varusteisiin.

P.P.P.S. Treenikuvien olemassaolon kannalta aika oleellista on tietysti henkilökohtainen valokuvaaja. Mitä tutumman kuvaajan palkkaat, sitä läheisempiä kuvia luultavasti saat. Tulet nimittäin saamaan tosi hyviä lähikuvia sun kaksareista, hyvinmuodostuneista pakaroista ja masusta. Saattaa niissä kuvissa toki koirakin joskus vilahtaa.

Näissä tunnelmissa toivotankin erittäin mukavaa kesänjatkoa ja riemukkaita treenejä kaikille treenailijoille! ;D

Trimmailua

Ellen taisi ottaa vähän nokkiinsa, kun leikkasin sen häntäpuuhkan pois. Muuten oltiin molemmat melko tyytyväisiä uuteen kampaukseen ;)

Kukka kasvattelee turkkia tällä hetkellä. Olen toiveikas, että kesällä ollaan jo pitkässä turkissa :)

Olen mielestäni löytänyt Aapolle kivan mallin tänä vuonna. Ja takajalassahan ei siis oikeasti ole mitään koloa, kuva vähän huijaa! :D

Omalla kohdallani trimmaaminen on ollut aina enemmän tai vähemmän kokeilemista. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja varsinkaan tätä puuhaa ei oikeasti opi muuten kuin harjoittelemalla. Aina lopputulos ei miellytä silmää tai sovi kantajalleen alkuunkaan. Sitten ei muuta kuin kasvatetaan vähän turkkia ja kokeillaan uudestaan. Seuraamalla ns. ammattitrimmaajien työskentelemistä, hyvinlaitettuja koiria näyttelyissä ja vaikkapa valokuvia netissä voi oppia paljon trimmaamisesta -tai ainakin omalla kohdalla siitä on ollut paljon apua!


Mukavaa kevättä (nyt kun se vihdoin on tullut) ja opettavaisia hetkiä trimmaamisen parissa! :)

Lahti KV

Yleensä Lahti KV on merkinnyt mulle kokonaista viikonloppua, mutta tänä vuonna olin paikalla vain lauantaina.

Mulla oli esitettävänä ihastuttava borzoi-poika Storm. Yhteistyö sujui kivasti ja nautin koko sielullani Stormin juoksuttamisesta -koira suorastaan liiti liikkeissä! Arvostelu oli myös varsin hyvä ja tuloksena tällä kertaa ERI1 SA VASERT!! Tulemme varmasti jatkossakin esiintymään yhdessä :)

Vaaleanpunainen jakku kokeilukäytössä. Oli tosiaan kuuden euron kirppislöytö :)

Katsokaa Stormin ilmettä :'D


Seuraavana näytellään ainakin yhdessä mätsärissä ja kaikkien rotujen Kangasniemellä. Sitä ennen pitäisi selvitä koeviikosta ja pianonsoiton vuositutkinnosta, stay tuned! ;)

Nuori Koirataituri 2016 + Jyväskylä EPN 13.3

 
Nuori Koirataituri on siis Kennelliiton uusi kilpailu nuorille koiraharrastajille, jossa yhdistyy monta lajia, kuten agility, TOKO ja koiratanssi, sekä nuoren koiratietämys. Tämän vuoden aikana järjestetään viisi osakilpailua, joista kussakin molempien ikäluokkien kaksi parasta pääsevät vuoden lopussa järjestettävään finaaliin.

Lyhyesti: Minä+Ellen voitettiin vanhempi ikäsarja ja Anni+Ruuti tulivat toiseksi nuoremmissa. Meidän perheestä lähtee siis KAKSI finalistia Messariin joulukuussa!! Oli kyllä aivan ihmeellinen yllätys tällainen menestys meille :)

 Sunnuntaina ehdin myös handlata Emi-kooikerhondjen. On meinaan todella vilkas ja eloisa tapaus! :D Kehässä Emi käyttäytyi kuitenkin oikein hyvin -malttoi seistä paikallaan ja liikkui nätisti pomppimatta hihnassa. Kehitys ensitapaamisesta ensimmäiseen näyttelyyn on silmin havaittavissa ;)

KP ja ROP :) Tästä on hyvä jatkaa!

Allu pääsi myös mukaan ihmettelemään näyttelytunnelmaa. Komea poika <3 Niin kyllä mieleni tekisi se ilmoittaa johonkin kesällä!

Viikonloppu oli kyllä harvinaisen menestyksellinen:
- Minä ja Anni Koirataituri -finaaliin
- Anni 2x JH1/2
- Matsku Lapsi&koira 1
- Emi KP ROP

Tämä olikin mun näyttelyvuoden avausnäyttely ja tästä se sitten lähteekin ;) On se vaan niin hienoa, kun saa noissa kehissä pyöriä! <3

Remmiräyhä vai remmirauha?

Ehkä yksi yleisimmistä ongelmista koiranomistajille on se paljon puhuttu hihnakäyttäytyminen -koira ei kuuntele lenkeillä, koira vetää joka suuntaan, koira ei ota kontaktia, koiraa ei saa hallintaan.
Onneksi se on myös yksi niistä helpoimmista ongelmista, mihin puuttua.

Mua on siunattu koirilla, joihin on tosi helppoa saada kontakti ja kaikkia niistä pystyy myös lahjomaan erinomaisen hyvin leluilla ja nameilla. Toisaalta ne kaikki on myös villejä ja vallattomia ja varmasti käyttävät kaikki vetämis -ja haukkumismahdollisuudet, jos se niille suodaan.

Mun mielestä on ikävää, jos joutuu koko ajan kiskomaan vetävää koiraa sivulle tai pelkäämään ohikulkijoita vain sen vuoksi, ettei koira osaa käyttäytyä. Sen sijaan pienellä vaivalla lenkkeilystä voi tehdä paljon mukavampaa koko koirakolle.
Mä olen yrittänyt saada seuraamisen (sekä taluttimella että ilman) vahvaksi koirille. Kun lenkillä tulee vastaan ihmisiä tai koiria, pyydän omat koirat vierelle kävelemään kontaktissa ja kun ohitustilanne on onnistuneesti ohi, tietysti palkitsen koirat. Joskus tulee luonnollisestikin myös epäonnistuneita ohituksia ja kohtaamisia, mutta mitä varmemmaksi seuraaminen ja kontakti muodostuvat, sitä todennäköisemmin ohitukset sujuvat hyvin.

Olen tehnyt aika paljon koirien kanssa ohitustilanteisiin liittyvää treeniä ja voin sanoa, että eipä ole ne hetket menneet todellakaan hukkaan! On hienoa huomata tapahtunut edistys ja tottakai lenkeillä käyminen on myös mukavampaa, kun ei tarvitse aina hävetä hihnoissaan riuhtovia ja räyhääviä puudeleita! :D

On tärkeää, että tekee itsestään mielenkiintoisemman, kuin vastaantulijoista. Kun oman omistajan luona on aina kiinnostavampi palkka (esim. lelu tai nami), ei koiran yksinkertaisesti kannata keskittyä vastaantulijan haukkumiseen tai niiden luokse karkaamiseen.

Päätti se talvi näköjään tulla takaisin, eli ainakin toistaiseksi saamme vielä ulkoilla talvimaisemissa. Mukavia (ja rauhaisia) lenkkeilyhetkiä itse kullekin! :-)

Loom Bands ja Pro Dog

Loom Bands = erivärisiä kumilenkkejä, joita saa isoina pakkauksina edullisesti lähes mistä vaan
            -> villakoiria omistava kiinnostuu, ostaa, kokeilee hiustenlaittoponnareina -> on tyytyväinen

Mä olen siis käyttänyt loombandseja villakoirien karvojen letittämiseen ja musta ne toimii hyvin! Loom Bandsit on paksumpia ja muutenkin isompia, kuin koirille tarkoitetut kumilenkit ja mun mielestä niitä on siksi helpompi käsitellä. Niissä on plussana just se, että niitä löytyy vaikka lähicittarista (ei tarvi alkaa netistä tilailemaan tai näyttelyistä hakemaan ;) ja ne on suhteellisen halpoja. En osaa sanoa, katkovatko ne ohuita kumilenkkejä enemmän karvaa tms., mutta mulla ne on kumminkin toiminut varsin hyvin käytössä.

Rasiassa lenkit pysyy tallella (ja tarkassa värijärjestyksessä!), mutta varastoa voi täydentää ostamalla pelkästään pussitettujakin lenkkejä!

(kuva Pinterestistä lainattu)

Joillain ihmisillä on sitten astetta enemmän talenttia ja sorminäppäryyttä ja he pystyvät tekemään vaikka mitä kumilenkeistä! Olisin kyllä utelias kokeilemaan, miten multa luonnistuisi tällainen taiteilu letittämisen ohella ;)


Ja sitten asiaan Pro Dog! Äiti osti (villa)koirille uudet hihnat kokeiluun. Uudet hihnat ovat nykyisiä lyhyemmät (hyvä juttu, nimittäin mitä enemmän koiria pidemmillä hihnoilla, sitä tehokkaammin ne saa älyttömän sotkuiseen solmuun) ja niissä on kauttaaltaan heijastinnauha. Väritkin on oikein kivat, juuri sopivat mun laumalle! :)

 

 

Koirapelikortit

 Jos sä oot koiranäyttelyihminen tai koiranäyttelyihin aivopesty lapsi, niin sä saat koiranäyttelyt ujutettua jokapaikkaan. Just esimerkiksi pelikortteihin.
Juttuhan lähti liikkeelle siitä, että meillä oli Pedigreen mainoskoirapelikortit (wow, mikä yhdyssana!), jotka oli tosi kovassa käytössä mulla ja pikkusiskoilla. Me ollaan pelattu niillä niin monta peliä, että ne kortteihin on vähän jo kyllästynyt ja haluttiin uusia kortteja koiranäyttelypeleihin.
Ei auttanut muuta kuin itse tehdä!

Kortteihin tarvitset: erivärisiä kartonkeja, koirakuvia (esim. koiralehdistä, mainoksista, vanhoista julisteista...), kontaktimuovia sekä tietysti sakset. Lisäksi tarvitset tussin ja "normipaperia". Me käytettiin aikalailla kaikenlaisia jämäpaloja, eli vanhoista koiralehdistä kuvia, satunnaisia kartonginpalasia ja kirjojen päällystämisistä jääneitä kontaktimuovisuikaleita.

Tee näin:

1. Leikkaa haluamasi määrä koirakuvia sekä korteiksi tulevia kartonkeja (me tehtiin suunnilleen 8cm korkeita ja reilu 10 cm leveitä kortteja, mutta luonnollisesti kaikista korteista ei nyt ihan samankokoisia tullut :D).

2. Liima kuvat kartongeille. Päällystä kontaktimuovilla ja leikkaa reunojen yli menevä muovi pois.

3. Päästä luovuutesi lopullisesti valloilleen ja keksi korttien koirille nimet, rodut ja iät (tai mitä ikinä tahdotkaan!). Meiltä löytyy mm. 5,5-vuotias englanninbulldoggi Rokki, 8 kk vanha saksanpaimenkoira Jukka sekä 4-vuotias labradorinnoutaja Hurma.
Kirjoita tiedot pienille paperilapuille ja liimaa kontaktimuovilla korttien takapuolelle.

(edestä ja takaa)

4. Sitten ei muuta kuin pelailemaan! Ja pelailemisen lisäksi näillähän voi vaikka opetella rotuja ulkoa ;)

Kirjavinkkejä lukutoukille!

Moikka!
Luin/kuuntelin äänikirjoina vähän yli 30 kirjaa viime vuonna ja haluaisinkin jakaa listan nyt täällä. Rakastan kirjoja ja haluaisinkin lukea mahdollisimman paljon, mutta valitettavan usein lukemani kirjat ovat koulukirjoja, eikä fiktiiviselle kirjallisuudelle jää kauheasti aikaa. Senpä vuoksi kuunteleen kirjoja usein äänikirjoina, jolloin voin esimerkiksi siivota tai harjata koiria samalla ja näin säästän aikaa :D



HELMIKUU

- Meteoriitti, Dan Brown (ääni-CD)
    ~ Luen aika paljon dekkareita. Dekkarit on siitä kivoja, että koko ajan tapahtuu ja sekä jännitys että kiinnostus pysyvät yllä. Tarinan edetessä lukijalle annetaan vinkkejä ja todisteita epäiltyjä vastaan ja lukija saa kokea olevansa ratkaisun äärellä. Parhaimmassa tapauksessa tarina kääntyy lopussa kuitenkin aivan päälaelleen, eikä loppuratkaisua voi aavistaa etukäteen. Dan Brownin kirjoissa tarina on alusta lähtien pysähtymätöntä toimintaa. Kyseisessä kirjassa pyörittiin vahvasti politiikan parissa ja tapahtumia tarkasteltiin monesta näkökulmasta. Tykkäsin! Suosittelen kirjaa sellaiselle lukijalle, joka diggailee toiminnasta sekä monimutkaisista ja täynnä käännekohtia olevista juonista.

- Rintasyöpävuosi, Marja Aarnipuro
    ~ Kirja kertoo tositapahtumista ja on täynnä faktaa rintasyövästä, syöpätutkimuksista sekä- hoidoista. Kirjassa pyörittiin "arki"realismissa ja se oli mielenkiintoinen, mutta omalla kohdalla ei tavallaan kolahtanut pinnan alta.


MAALISKUU

- Kuolemanpiruetti, Leena Lehtolainen
    ~ Koulussa pakkoluetetaan yksi kirja jokaisella -tai ainakin useammalla- äikänkurssilla. Mun mielestä se on ihan okei, koska mä tykkään lukemisesta. Valitsin ihan sattumalta tämän kirjan kurssille -ja olikin hyvä sattuma!! Sen jälkeen olen nimittäin hurahtanut Lehtolaisen kirjoihin. Mä olen suositellut Lehtolaista mm. äitille, joka ei todellakaan tykkää mistään "murhakirjoista". Lehtolaisen kirjoissa liikutaan Suomessa aivan arkielämässä ja kirjat perustuvat hyvin paljolti ihmissuhteisiin. Rikoksia selvittelevät poliisit ja kirjat kuvaavatkin suomalaisen poliisin elämää hyvin realistisesti. Pääjuonen ohella on myös useita pienempiä juonia, jotka voivat olla esim. toisten rikosten ratkaisemista tai ihmissuhdeongelmia.


HUHTIKUU

- Tasankojen susi, Conn Iggulden (ääni-CD)
    ~ Luekirja.fi -sivustolta lainattu:
"Mongolian aroilla elämä on julmaa: metsästysretkillä ravintona on tamman veri, suojana turkikset, henkivakuutuksena jousenkäyttötaidot ja tyly ilme, joka ei pelkoa paljasta."
Kirja on pohjimmiltaan juuri tuota -selviytymistä ankarissa olosuhteissa. Tarinassa liikutaan 1200-luvun Mongoliassa ja se on hieno historiallinen kuvaus menneisyyden ihmisistä sekä heidän traditioistaan omissa heimoissaan. Tykkäsin kirjasta: se oli hauska ja raotti hieman ovea historiaan,  vaikka toisaalta armottoman raaka ja julma. Mun mielestä tällainen historiallinen kirjallisuus on tosi mielenkiintoista luettavaa (tai kuunneltavaa :D), vaikka en itse muuten mikään historiafriikki olekaan. Ja usein tarinan kautta on paljon helpompi ymmärtää historian tapahtumia, kuin suoraan oppikirjasta lukemalla.

- Kadonnut symboli, Dan Brown (ääni-CD)
    ~ Brown tulikin jo esiteltyä -jos tykkää yhdestä kirjasta, voin melkein luvata että muutkin menevät! :)


TOUKOKUU

- Harakanloukku, Annukka Salama
    ~ Olen lukenut aiemmin tämän fantasiatrilogian muut osat, mutta mun mielestä tää oli ehdottomasti paras! Rakastan kirjailijan humoristista ja kaunistelemantonta tapaa kirjoittaa. Tämä kirja syvensi henkilöitä ja heidän persoonallisuuksiaan entisestään. Salaman luoma maailma on aivan mieletön! Useimmiten sain nauraa aivan älyttömästi ja toisaalta samaistua henkilöiden tunteisiin ihan täysillä.

- Duudsonit -Härmästä Hollywoodiin, Jani Niipola
    ~ Tää kirja oli omalla tavallaan mielenkiintoinen ja se lisäsi mun sivistystä duudsonitietoudella, mutta toisaalta se oli iso pettymys. Kirja oli tosi sekavasti kirjoitettu (siinä hypittiin tapahtumasta toiseen tosi epäjärjestelmällisesti) ja siinä toisteltiin tooosi moneen kertaan aivan samoja asioita. Eli summaten: jos kirja olisi edennyt edes jonkunnäköisessä aikajärjestyksessä ja samoja asioita ei olisi mainittu niin useaan kertaan, kirja olisi ollut paljon mielekkäämpi lukukokemus.

- Murtumaton linnake, Dan Brown (ääni-CD)



KESÄKUU

- Eila, Rampe ja elämän tarkoitus, Sinikka Nopola (ääni-CD)
    ~ Eilarampet on aivan mahtavia! :D Jos kaipaa viihdettä elämäänsä, eikä jaksa lukea mitään raskassoutuista romaania, nää on just sopivia! Mun 8v pikkusisko tykkäilee myös kovasti, eli sopii vähän nuoremmallekin lukutoukalle :)

- Rahaa rahaa rahaa, Anders Adali
    ~ Hyvin erilainen kirja, mitä yleensä tulee luettua. Johtuen varmaan siitä, että kirjan kertoja on rikollinen ja tapahtumat ovat ihan tosia. Adali kertoo yksityiskohtaisesti, kuinka toteuttaa arvokuljetusryöstöjä ja pyörittää samalla perhearkeaan, johon kuuluu vaimo ja pieni lapsi. Hänen rikollisen moraaliin kuuluu, ettei ketään ulkopuolista vahingoiteta jos ei ole aivan äärimmäinen pakko. Hän kuvailee jatkuvasti kuinka paljon rakastaa perhettään, mutta samassa lauseessa hän saattaa mainita uuden keikan. Herää kysymys, voiko Adali ihan oikeasti rakastaa perhettään niin paljon kuin väittää, koska hän kaikesta huolimatta jatkaa rikollisen uraansa ja asettaa oman ja perheensä elämän suuren riskin eteen? Vai onko ryöväämisestä tullut pakonomainen tapa, addiktio, jota hän ei voi lopettaa? Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja, tosiaan lukemisen arvoinen.


HEINÄKUU

- Poika joka katosi, Marja-Leena Tiainen
    ~ Nuorille tarkoitettu selkokirja (huomasin vasta kirjastosta palattuani kotona, että tuli sitten selkokirja lainattua :D ), jonka saa sopivasti yhdessä illassa luettua. Kauniisti ja koskettavasti kirjoitettu, lopussa kyllä itketti.

- Nelikätisen soiton mahdottomuus, Stefan Moster (ääni-CD)
    ~ Kirja kertoo äidin ja pojan kylmenneestä suhteesta. Äiti on psykologi ja poika baaripianisti -molemmat töissä saksalaisella loistoristelijällä toisista tietämättään. Kirjassa puhutaan siis kirjaimellisesti nelikätisen soiton mahdottomuudesta ja kaikesta puhutaan musiikin kautta. Pianistillehan tämä oli ihan hauska teos, mutta silti vähän pitkäveteinen.

- Murha Mesopotamiassa, Agatha Christie (ääni-CD)
    ~ Dekkarifaneille! Christiethän nyt ovat aivan klassikkoja. Jos haluaa lukea vähän vanhempaa jännityskirjallisuutta, suosittelen näitä. Mun mielestä on hauska, kun Christien kirjoissa pääsee sisälle vanhanaikaiseen maailmaan! Kaikki on niin erilaista kuin nykyään -murhakeinoista lähtien :D


ELOKUU

- 112 - Vihaan itseäni, Linnea Parkkonen
    ~ Vuoden aivan ehdoton LEMPPARI! Tämän kirjan parissa vietin monenmonta iltaa ja päivää. Luin sitä kotona, matkalla Lappiin... Aivan mieletön kirja, ei riitä sanat kuvaamaan miten vaikuttava ja rankka tämä kirja oli. Sitä lukiessani pystyin samaistumaan täysin kirjan henkilöihin ja voi, kuinka montaa kertaa nauroinkaan, olin vihainen tai kauhuissani henkilöiden puolesta. Erityisesti kirja kuitenkin aktivoi kyynelkanavia. Kirja kertoo anoreksian raadollisesta ja karusta maailmasta niin realistisesti ja kaunistelemattomin sanoin, että ei voi muuta kuin järkyttyä ja vaikuttua kirjailijan kyvystä puhua asioista yhden tarinan kautta. Tarina kosketti mua ihan hirmuisesti ja samalla riipaisi mua jostain tosi syvältä. Mä en ehkä suosittelis tätä kirjaa kauhean nuorelle, mutta toisaalta se ei välttämättä kolahda aikuisellekaan niin paljoa, kuin mitä se mun ikäiselle kolahti. Tämä kirja oli kyllä aivan älyttömän hieno teos, kaikki kunnioitukseni sille!


- Idän pikajunan arvoitus, Agatha Christie (ääni-CD)

- Syyttävä sormi, Agatha Christie (ääni-CD)

- Alkemisti, Paulo Coelho (ääni-CD)
    ~ "Se on symbolinen ja monitasoinen, metaforin puhuva teos, joka kehottaa lukijoitaan pitämään unelmistaan kiinni." (Wikipedia)
Kuuntelin tämän kirjan ehkä vähän "puolihuolella". Kirjan sanoma ei täysin auennut, joten otan sen varmaankin uudelleen käsiteltäväksi myöhemmin :D

- Taivas+Helvetti, Karo Hämäläinen & Mika Mäkeläinen
    ~ Erilaisten yrittäjien vaikeuksien kautta voittoon -tarinoita. Erityisen kiinnostavaa oli lukea itselle tutuista yrityksistä tarinoita. Kirja ei ole tolkuttoman pitkä, mutta mulla kesti varmaan puoli vuotta lukea se :-D


SYYSKUU

- Minun sukuni tarina, Jari Tervo
    ~ Tämäkin on koulun kautta luetuksi tullut. En oikein päässyt makuun tästä kirjasta -ehkä sen kohderyhmä olisi vähän vanhemmat lukijat? Juoni ja aihepiiri ei täysin napannut mukaansa.

- Kaskuja ja anekdootteja kuvataiteen piiristä, Heikki Häiväoja & Brita Nickels
    ~Tässä kirjassa oli lyhyitä tarinoita ja sattumuksia kuvataiteilijoitten piiristä 1930-2010. Kirjassa esiintyvät henkilöt olivat pääosin vieraita mulle, mutta pystyin silti hyvin seuraamaan kirjaa (ehkä jotkut "sisäpiirin vitsit" eivät täysin auenneet, mutta muuten oli kyllä ihan hauskoja tarinoita :).

- Mikael Karvajalka osa 1, Mika Waltari (ääni-CD)
    ~ Tässä kirjassa lukija pääsee matkustamaan Suomen ja Euroopan historiaan 1500-luvulle. Mun mielestä kirjasta käy hyvin ilmi ne ajattelutavat ja maailmankatsomus, jotka omalla ajallaan tuntuivat ihmisistä aivan luonnollisilta, mutta nykyihmisen mielestä aivan absurdeilta. Esimerkki tästä on noitavainot, joita kirjassa kuvataan paljon ja tarkasti. Mun on pakko myöntää, että skippasin muutaman kohdan, jossa erästä päähenkilön elämään tiiviisti liittynyttä noitavainon alaiseksi joutunutta naista kidutettiin. Mulle tuli siitä kauheen paha mieli ja paha olo :'D Waltari on aivan mainio kirjailija ja historian kuvaaja. Kuten Sinuhe Egyptiläisessäkin, tässäkin kirjassa päähenkilö matkustelee ja yrittää elää järkevästi, mutta lopulta tekee kuitenkin vääriä valintoja ja mokailee. Päähenkilön apuna on ystävä, joka kulkee vierellä vuodesta toiseen ja yrittää auttaa hyvillä neuvoillaan.

- Tähtiin kirjoitettu virhe, John Green
    ~ Otin tämän kirjan luettavaksi sen tunnettuuden vuoksi. Kirja, josta kaikki puhuvat ja joka on saanut elokuvanakin huiman menestyksen, oli pakko lukea! Menestyksen salaisuus piilee klassisessa tragediassa -kaksi nuorta rakastuvat palavasti, mutta eivät voi saada toisiaan ikuisesti. Saamisen este on tässä tarinassa molempien nuorten sairastama syöpä. Kirjailija kertoo liikuttavalla tavalla tarinaa, jossa nuoret tutustuvat, rakastuvat ja jaksavat uskoa yhteiseen, terveeseen, tulevaisuuteen. Elämässä onni ei kuitenkaan aina ole myötä ja tarinan lopussa ei voi välttyä kyyneleiltä.


LOKAKUU

- Satavuotias joka karkasi ikkunasta, Jonas Jonasson (ääni-CD)
    ~ Hulvattoman hauska tarina vanhasta miehestä, joka on kyllästynyt istumaan vanhainkodissa ja päättää karata seikkailuun juuri ennen satavuotispäivänsä kahvitusta vanhainkodin ikkunasta. Jos kaipaa viihdettä elämäänsä, tämä on nappivalinta!

- Karkumatka, Anna Gavalda
    ~ Nopeasti luettava novellimainen kirja. Kirja kertoo (jo aikuisista) sisaruksista, jotka ottavat yhden päivän mittaisen irtioton arjestaan. Gavalda kirjoittaa pilke silmäkulmassaan ja osaa naurattaa lukijaansa. Musta tää oli kiva pieni kertomus ja mulle tuli aivan omat sisarukset mieleen tästä kirjasta :')

- Likka, äite ja rouva Obama, Sinikka Nopola (ääni-CD)

- Rivo satakieli, Leena Lehtolainen (ääni-CD)


MARRASKUU

- Paikkaa ja mieltä, Mari Mörö (ääni-CD)
    ~ Lainaan kirjastosta joskus teoksia sillain, että valitsen vain jonkun (ääni)kirjan sattumanvaraisesti hyllystä. Joskus tulee hyvä valinta, joskus huono. Tämä kirja tuli valituksi juuri tällä tavalla. Ei erityisen tunteita kuohuttava kirja, mutta kyllähän se siinä meni.

- Mikael Karvajalka osa 2, Mika Waltari (ääni-CD)



JOULUKUU

- Kauheimmat runot, Antti Holma (ääni-CD)
    ~ Kauheita, mutta kauheen hauskoja runoja! :D Holma jäljittelee ja parodioi suomalaisia runoilijoita ja alapäähuumori kukoistaa. Eihän näitä jaksaisi loputtomiin kuunnella, vaikka hauskoja ovatkin, mutta yhden CD:n (vieläpä Holman itsensä lukemana ;) jaksoi hyvinkin nauraa. Anni kuunteli nämä runot myös ja taisipa mainita lempparikseen ABC:n. Mun suosikki taas oli Luomiskertomus, joka sitten melkein kokonaan opeteltiin ulkoakin :D

- Pistelevä villapaita, Heli Karhumäki (ääni-CD)
    ~ Kristillisiä murretarinoita itse Karhumäen elämästä. Nopeasti kuunneltavissa, hauskalla murteella kerrottuja tapauksia ja pohdintoja.

- Tulitikkuja lainaamassa, Maiju Lassila (ääni-CD)
    ~ Ihanan suomalainen kertomus miehestä, jonka piti lähteä lainaamaan tulitikkuja tutultaan. Matka mutkistuu, kun hän tapaa ystävänsä matkalla ja matkanteko jatkuukin aivan muualle. Välillä ryypätään ja riehutaan, sitten suunnitellaan kosintaretkeä ja joudutaan poliisin käsittelyyn. Hauska ja etenevä tarina, joka tapahtuu Suomen historiassa, jos näin voi sanoa :D Kirjailijan tyyli iski kyllä muhun ja kommelluksiin joutuvat henkilöt jaksoivat huvittaa.

- Alex ja pelon aika, Marja-Leena Tiainen (ääni-CD)
    ~ Tosi ajankohtainen (tosin jo jonkin aikaa sitten kirjoitettu) nuorten kirja. Alkuasetelmana on onnellinen arki, mutta hyvin pian kirjan päähenkilö, 14-vuotias Alex, joutuukin ahtaalle, kun politiikkaan jollain lailla sekaantuneet isä ja isoveli katoavat. Alex päätyy kaduille ja myöhemmin hän pääsee pakomatkalle Suomeen. Kirjan tapahtumapaikkana on maa, jossa ihmisoikeuksia poljetaan ja "väärä" poliittinen suuntautuneisuus voi käydä kalliiksi. Kirja herätti ajatuksia pakolaisuudesta ja pakolaisista. En tiedä, onko väärin linkittää Mark Twain tähän yhteyteen, mutta mun mielestä tässä kirjassa oli myös pieni häivähdys Tom Sawyeria. Ehkä teinipojan näkökulma ja poikamaiset seikkailut aiheuttivat tämän assosiaation? :)



Tässäpä muutama arviointi ja arvostelu viime vuodelta! Yhteensä kuuntelin siis 20 ääni-CD:tä ja luin 12 kirjaa. Katsotaan, meneekö tuo lukema rikki tänä vuonna! :)