Lähdimme siis lauantaina Jämsästä ajelemaan kohti Kajaania. Iskä suostui taas ystävällisesti viemään minut ja Sampan näyttelyyn. Aamulla herätys ei ollut aivan mahdottoman aikainen, sillä piirinmestaruus oli merkattu alkamaan vasta yhdeltä. Kehät olivat kuitenkin myöhässä ja niinpä meillä oli paikan päällä yllin kyllin aikaa.
Minulla alkoi siis toinen vuosi vanhemmissa. Tuomarina oli Tarja Löfman ja kilpailijoita 20. Otin kisakoirakseni Ellenin. Kilpailu oli ensimmäinen junior handler sille, joten oli arvattavissa, ettei sijoitusta välttämättä tulisi. Olen hirmu ylpeä Ellenistä, ettei se yhtään pelännyt ihmishulinan keskellä. Se liikkui ryhdikkäästi ja häntä pystyssä. Parannettavaa olisi pöytäkäyttäytyminen. Kilpailussa pöydällä, kun tuomari tuli tutkimaan koiraa, Ellen alkoi liikkua ja olisi halunnut pois. Sain kuitenkin näytettyä hampaat tuomarille.
Junnuihin on nyt tänä vuonna tullut uusi, mahtava uudistus eli kirjalliset arvostelut. Hatun nosto tästä päättäneille ihmisille! Arvostelulomakkeeseen arvostellaan seuraavat asiat:
- Liikkeet ryhmässä
- Yksittäisliikkeet
- Seisottaminen
- Hampaiden / purennan näyttäminen
- Yhteistyö koiran kanssa
- Rodun tuntemus
- Yleisvaikutelma
Asiat arvostellaan "rasti ruutuun -menetelmällä" arvosanoin: erinomainen, erittäin hyvä, hyvä tai tyydyttävä. Lomakkeessa mainitaan myös tuomari, näyttelyn tiedot, mahdollinen sijoitus ja tuomarin kommentit.
Sain Ellenin kanssa kaikki erinomaisiksi ja tuomarin kommentti oli:
" Hallitset hyvin vaikean koiran päydällä."
 | ||
| Tässä Ellen♥ siis trimmattuna. Kävimme Jyväskylässä perjantaina trimmissä. |
Sunnuntain junnutuomarina oli Saara Heikkinen ja kilpailijoita oli 33. Porukkaa oli kyllä sellainen määrä, että tuntui kuin kisaajia olisi oikeasti ollut vielä puolet enemmän! Aluksi etsin kisakoiraa näyttelypaikalta, mutta tulosta tuottamattoman etsinnän jälkeen päätin ottaa myös mukanamme olleen Ruutin. Se kun on kuitenkin niin hyvä ja varma koira:)
Pääsimme Ruutin kanssa jatkoon. Tuomari vaihdatti koiria ja sain vaihdossa aivan ihanan suomenlapinkoiran. Ensin se oli hieman harmistunut jouduttuessaan vaihtoon, mutta kiinnostui sitten minusta ja meidän yhteistyö toimi ihan hyvin. Vaihdoimme takaisin omat koirat ja tuomari otti meidät sijoitettavien joukkoon. Ilo oli valtava, sillä sijoittuminen vanhemmissa, varsinkin osakilpailuissa on välillä aika harvinasta herkkua. Sijoituimme viidensiksi! Arvosteluun oli merkitty kaikki muut kohdat erinomaisiksi, paitsi hampaiden näyttö, joka oli erittäin hyvä. Mikä lie siinä sitten vikana... Kommentti oli seuraavanlainen:
" Tunsit hyvin koiran käyttötarkoituksen ja esität sitä rodunomaisesti."
Tuomari oli kehässä kysynyt koiran käyttötarkoitusta ja oli aivan innoissaan, kun selitin muutakin, kuin tylsän "noutaa lintuja" -jutun. Metsällä tollerit ensin houkuttelevat liikehdinnällään linnun esiin ja noutavat ne sitten tietysti, kun linnut on ammuttu.
Näyttelyn jälkeen lähdimme ajelemaan taas kotiin. Autohan oli melko täynnä tavaraa; kaksi häkkiä, kaksi koiraa, kolme ihmistä ja kolmen ihmisen tavarat... ja oli meillä koirillekin tuliaisia! Auto täynnä tavaraa taitaa kuulua koiranäyttelyihin? Onhan siinä oma tunnelmansa, kun vuoroin nukutaan ja puhutaan mukavia rakkaat karvakorvat vierellä:)
Kuvamateriaalia on valitettavan vähän, sillä pallohallissa on aivan äärettömän vaikeaa saada hyviä kuvia. Ne, jotka ovat olleet Kajaanin näyttelyssä, tietävät varmasti kuvien laadun... Yritän kuitenkin tässä lähiaikoina lisätä kuvia sunnuntailta!
