Käytös paranee...

Olin Ellenin kanssa taas mätsärissä viime torstaina. Saisi olla useammin näitä kyllä täällä lähiseudulla:) Mätsäreissä on niin rento tunnelma, kun mikään ei ole kauhean virallista, eikä haittaa jos oma esiintyminen (tai koiran esiintyminen) menee vähän penkin alle... Tässä vaiheessa kehäharjoittelu tekee ennenkaikkea Ellenille hyvää.
Ellenin kehäkäytös oli huomattavasti parempi, kuin viime mätsärissä. Esiintymisessä ei tietenkään ollut mitään vikaa, mutta nyt myös pöytäkäytös oli parantunut. Ylimääräinen vikurointi ja räpiköinti oli poistunut lähes kokonaan. Ei se tietenkään nauttinut tuomarin "lääppimisestä", mutta mitä enemmän harjoittelemme, sitä paremmin Ellen sietää vieraiden ihmisten kopelointia.

Sijoittaessaan jatkoonpäässeitä (muun muassa minä+Ellen:) tuomari juoksutti meitä monen monta kertaa ympäri. Oikein ylpeänä vilkuilin Elleniä, joka selvästi tiesi mitä on tekemässä; pää ylväästi korkealla ja häntä pystyssä se juoksi kuin maailmanvoittaja -pienten koirien punaisten toisiksi. Ei ollut siis BIS-kehään pääseminen kaukana...
Palkinnoksi saimme koiran herkkupussin ja pokaalin sekä ruusukkeen. Olen viime aikoina ajatellut, että voisin mieluummin ottaa pokaalien sijasta vaikka niitä herkkuja...  Pokaaleja kun alkaa löytyä jo ihan ärsytykseen saakka..:)
Toivottavasti tässä tulisi vielä jotain mätsäreitä ennen Oriveden virallista näyttelyä. No, jos ei tule niin lahjattomat treenaa, niinhän se sanontakin menee!!

I love agility

Eilen illalla oli taas agility. Toissa viikolla olin vähän sekoillut, joten ajeltiin iskän kanssa väärään aikaan treeneihin ja jäivät sitten väliin oman tyhmyyden takia... Tällöin minulla oli kamera mukana, mutta eilen se jäi tietysti kotiin, eikä treenikuvia siis vieläkään tullut.
Treeneissä meillä on aina varsinainen valmentajamme sekä apukouluttaja. Kätevä systeemi, sillä kouluttajat pyörittävät omia pisteitänsä yhtäaikaa, jolloin ehdimme käymään enemmän aisioita läpi puolessatoista tunnissa.
Harjoittelimme eilen puomin ylösmenoa ja alastuloa. Käytännössä se tapahtui niin, että puomin päät oli asetettu pöydän vastakkaisille sivuille. Emme ole vielä korkealla puomilla harjoitelleet, mikä on enemmän kuin järkevää ainakin Ruutin kohdalla, jolla vauhtia tuntuu löytyvän vaikka muille jakaa...
Toisella pisteellä oli rengas ja pussi. Olemme ennen aina harjoitelleet penturenkaalla ja olen kokenut renkaan hankalana esteenä Ruutille. Nyt kun käytössä olikin oikea rengas (tosin minien korkeudella) tuntuu, ettei Ruutilla ole minkäänlaisia ongelima sen kanssa. Aiemmin täytyi ihan rautalangasta vääntää, että tuosta pyöreästä kapineesta kuuluu mennä läpi, eikä kiertää, mutta nyt sanon vain käskyn ja koira on läpäissyt (ihan kirjaimellisesti;)) renkaan. Onko sitten mahdollista, ettei koira hahmota penturengasta, joka on kuitenkin lähes kentän värinen ja maan tasolla? (Ajatus katkeaa hetkeksi, kun Ruuti yrittää nyt kiivetä syliini..:) Jokatapauksessa, tuli positiivisena yllätyksenä, että rengas sujuukin meiltä:)
Pussissa ei ollut ongelmia, Ruuti ei pelännyt tai ihmetellyt "lösähtänyttä putkea". Kun ohjasin oikealla kädellä, se ei aluksi mennyt putkeen, mutta pienen yrittämisen jälkeen se tajusi että pussiin menoon ei tarvita välttämättä vasenta kättä.
Valmentaja sanoi minulle kutakuinkin näin: "Teistä tulee kyllä upea pari, kun treenaatte. Ihanaa, kun sulla on noin innokas koira!" Oli kyllä kiva kuulla:)
Olen niin agilityyn rakastunut, että haluaisin omaan kotipihaamme oman agilitykentän. Ehkä Samppa voisi väkertää parit esteet, kun on niin kätevä käsistään? Kuvaan kyllä joku päivä omatekoiset agilityesteeni ulkoa... Voi, taitaa alkaa naurattaa itseänikin!!

Jee, me sijoituttiin!

Viime perjantaina päätin laittaa Ellenin turkin kuntoon lauantain mätsäriä varten. Ennen "parturia" kävimme rantametsässä vähän rymyämässä tyttöjen kanssa. Aivan ihanaa kulkea metsässä, kun polut ovat jo niin sulat ja aurinkokin paistaa lämpimästi:) Tulee ihan kesäinen fiilis! Inkakin saa nauttia viimeisistä viikoista vapaana rannalla, kun jäät ovat vielä järvessä. Sitten kun vesi on uimakelpoista, täytyy pitää tuo vesipeto visusti remmissä rannan läheisyydessä lenkkeillessä...

                                          Tämän näköinen oli Ellen metsälenkin jälkeen...

                                                             Lähdetäänkö näyttelyyn?

                                                    No katsokaa nyt edes kameraan!!

Kovalla työllä sain nuo kaksi istutettua yhteispotrettiin! Yleensä se menee niin, että kun toinen istuu paikoillaan ja katsoo kameraan, toinen on jo karannut viiden metrin päähän... Kuten Inkan ilmeestä näkee, se olisi paljon mieluummin vaikka aamupalalla, kuin valokuvamallina:) Ellenistä ei saa koskaan täysin onnistuneita kuvia, aina näkyy vain musta kasa!

 Lauantain mätsäri oli Jämsän Ammattiopiston järjestämä. Oli hyvin järjestetty, harmillisesti päivä oli vaan todella tuulinen, joten kehässä ja odotellessa oli hirmu kylmä.

                                               Ei se seisottaminen aina onnistu;)

Ellenillä oli kai vähän mököpäivä; kun ei olisi huvittanut seisoa ja kun ei olisi huvittanut olla tuomarin arvostelussa. Siitä olin vähän harmissani, että tuomarin kopeloidessa Ellen ei taaskaan olisi mitenkään suostunut pysymään paikoillaan. Jyväskylän näyttelyssä kaikki sujui ongelmitta, joten nyt on tullut kai takapakkia. Lisää harjoitusta... Kaikki tutut ja puolitut vaan meille käymään -pääsette kopeloimaan koiraani!!
Keskinkertaisesta suorituksestamme huolimatta sijoituimme sinisten nelosiksi. Voi, kun olin tyytyväinen...

Emppu: "Hei tajuutko, me päästiin jatkoon!"
Ellen: "Et viittiis nolata mua kaikkien edessä..."
Kuten sanoin, olin suunnattoman iloinen jatkoon pääsemisestämme:)

Palkinnoksi tuli ruokakuppi, herkkutikkuja ja kuorimaveitsi sekä ruusuke.

Kuulumisia kuvien muodossa

Eilen lähti sitten ilmo Orivedelle. Ellen pääsee vielä nuorten luokkaan -jee! Mietittiin siinä äitin kanssa, että voisi ilmoittaa Ellenin Tuuriinkin, kun ovat siis samana viikonloppuna. Trimmi olisi molemmissa hyvä, eli rahanmeno kun on muutenkin ihan tarpeeksi suuri, säästäisi siinä edes vähäsen... Orivedellä meillä on tuomarina Maret Kärdi ja Tuurissa olisi Maija Mäkinen. Villistuomareista mulla on niin vähän tietoa vielä, ettei oikein "tuomarin mukaan" osaa ilmoittaa näyttelyihin...
Tänään onkin agitreenit illalla, aah ihanaa! Ruuti jäi mulle agikoiraksi ja se oli kyllä hyvä päätös. Se on ihan tykki treeneissä, ihan täydellinen agikoira!! Ollaan päästy harjoituksissa näihin esteisiin: aita, putki, kepit, rengas (vaatii vielä treeninkiä:), muuri ja puomin alastulo. Ruuti ei pelkää mitään ja meininki ja asenne on juuri mahtava. Olisin ilmoittamassa Elleniäkin agilityyn, mutta olen miettinyt, että onkohan se yhtä innoissaan ajatuksesta kuin minä?

                                                        Nirsolle puudelillenikin kelpaa!

                                                             SPECIFIC Small breed

                                                           SPECIFIC Joint support

                                                   SPECIFIC Food allergy management

                                                   Pitäisi aloittaa taas naksutteleminen...

  Otto oli ystävällinen ja pisti suurinpiirtein kaikki talon hihnat suihinsa juoksujen aikaan. Näin on tapahtunut joka ikinen juoksu. Ajattelin, ettei minun koirat saa enää Hurtan hihnoja tai pantoja. Kuvan hihna taisi olla S-Marketista Inkalle. Ellen sai samanlaisen, mutta punaisena. Liekö sitten kissan hihnoja, tai pentukoiran, mutta meidän koirille kelpaa:)

Perheenjäsenet vähän naureskelivat Ellenin kampaukselle: "Liikennevalot! Ja väärässä järjestyksessä!"

                                                                 "Ette nää mua!"

                                                              "Oon piilossa!"

Fantastic four

Istahdin juuri läppärin äärelle työpäivän jälkeen. Tänään oli siis minun viimeinen työharjoittelupäiväni eläinlääkärissä. Nämä neljä päivää ovat kuluneet hurjaa vauhtia ja aivan mahtavaa on ollut! Vaikka olikin jo tiedossa, että viikosta tulisi olemaan hieno, jo ensimmäisen työpäivän jälkeen totesin etten olisi ikimaailmassa osannut kuvitella kuinka hieno viikosta oikeasti tulisi olemaan!! Potilaat olivat pääosin koiria, mutta muutama kissakin vastaanotolla kävi. Urosten kastrointeja oli muutama ja mikä hienointa, pääsin katsomaan operaatioita! Ensimmäisessä leikkauksessa jännitti aika lailla; ensimmäinen työpäivä, ensimmäinen koskaan näkemäni leikkaus jne. Sanoinkin kotiväelle, että osaisin varmaan itsekin kohta kastroida jonkun herran ja iskä vastasi, että voisin harjoitella Otolla... (molemmissa ilmaisuissa oli runsaasti sarkasmia:) Sairaskäyntejä navettaan tuli muutama niitäkin. Olin varmasti aika style ne Snellmannin työhaalarit päällä...  Lehmät ruikkailivat ja huiskuttelivat häntiään niin innokkaasti, että katsoessani navetassa käyntini jälkeen kasvojani peilistä, niissä näkyi jotain ruskeita pilkkuja... uuh, lehmänlantaa! Viimeisenä työpäivänä, eli tänään, teimme enimmäkseen siivous -ja toimistohommia. Se olikin osoitus, ettei missään ammatissa säästy mapittamiselta ja papereiden järjestämiseltä..
Neljän päivän aikana toimenkuvaani kuului "eläinlääkärin töiden seuraaminen ja niissä avustaminen, vastaanoton ja työvälineiden siistiminen/puhdistus". Sen kyllä on huomannut, että olen ollut desinfiointiaineen kimpussa koko ajan, sillä kädet ovat haisseet kloorille koko viikon...
Eläinlääkärin mukaan TET-jakson aikana kiitettävää oli asenne, tunnollisuus sekä ahkeruus, mutta parantamisen varaa olisi oma-aloitteisuudessa.
Kuinkahan sitä näin töissä käymiseen tottunut ihminen osaa taas palata kouluun:)?
Suurkiitos Ullalle minun työllistämisestä täksi viikoksi!
Nämä neljä päivää olivat kertakaikkiaan "fantastic four" :D