Nimensä veroinen kaveri

Tänä kesänä olen ennen kaikkea treenannut agilityä mahtavan paljon. Ruuti on edistynyt todella paljon ja toivon, että pääsemme johonkin jatkoryhmään alkeiskurssin jälkeen.
Yleensä meidän treenit menee todella hyvin, eli Ruuti keskittyy, ymmärtää ja vielä tekeekin. Poikkeus on tietysti vahvistus sääntöön, sillä viime treenit menivät vähän "penkin alle". Ei mitään supermokia, mutta koira oli liian innoissaan ja välillä heitti vähän läskiksi. Pölli kaverin hihnan, ei suostunut menemään mustaan putkeen... Kepit menivät mielettömän hyvin ja pöytään tutustumisessa ei ollut probleemaa, mutta ehkä kuuma ilma vei hieman keskittymistä.

Ellenistä ja Inkasta ei ole ollenkaan kuvia, mutta onneksi Ruutista löytyy pari videota.
Järkkäri ei aina pääse treeneihin mukaan, mutta onneksi on keksitty puhelimet. Laatu ei tietenkään ole sama, mutta tärkeintä on saada edes jonkinlaista materiaalia.

Putki-hyppy -pätkää, jota meillä on lähes jokaisella kerralle eri muunnelmina ja ohjauskuvioden kera. Huomioikaa koiran vauhti, kun omistaja edes yrittää pysyä perässä..:)

Nykyään puomi onnistuu jo paremmin (peppu pysyy kontaktilla) kuin alussa, mutta välillä tullaan ryminällä alas...

Tämmöistä nyt tällä kertaa. Yritän kehitellä joskus parempaa "reenireportaasia":) Ja minä kun ajattelin, että on koko kesä aikaa panostaa blogiin, mutta menoja vaan kehittyy...

Juhannus viidestään

Viime viikon tiistaina minä, Samppa, iskä ja isot koirat lähdimme Lappikiertueelle. Ensimmäinen kohteemme oli Kittilä. Matkalla monet hauskat paikat tulivat tutuiksi: Ii, Simo, Kolari, Äkäslompolo, Sirkka, Hyypiö, Aska... Perinteen mukaan pysähdyimme pikaisesti Vaskikellojen kohdalla. Siellä soittelimme tietysti kelloja...

 ...ja säikähdimme täytettyä sutta kahvion sisällä:)

Yövyimme Levin Hotelli Panoramassa. Se on aivan uusi ja todella hieno hotelli. Siinä todellakin riitti tutkimista!

Ohjelmaamme kuului muun muassa tunturin valloittaminen. Maisemat olivat mielettömät, mutta hyttyset kyllä kiusasivat...

Kivipeltoa oli vaikka kuinka paljon!

 Hieman karuja puita:)

Loman alussa pelättiin, ettei nähdä yhtään poroa, mutta oikeastaan näimme niitä todella paljon. Tunturivaelluksella  meitä vastaan tuli oikein kunnon lauma. Minulla ja iskällä oli silloin molemmilla koirat (onneksi kytkettynä!). Vaihdoimme suuntaa, sillä porot vihaavat ketun näköisiä koiria. Lauma alkoi kuitenkin kiihdyttämään vauhtiaan ja tulemaan meitä kohti äkäisen näköisinä. Juoksimme täysiä karkuun ja olimme valmiita vapauttamaan koiratkin. Onneksi lauma sitten kääntyi. Pian Samppa tuli luoksemme kamera kädessä hihkaisten: "Mä tein toimintaelokuvaa!" Minä ja iskä olimme olleet aivan varmoja, että hullut porot hyökkäävät meidän kimppuumme, mutta osasyyllinen porojen pillastumiseen olikin ollut poroja juoksuttanut Samppa..:)

 Punaiset koirat näyttivät niin kauniilta tunturin maastoa vasten...

 Ruuti hyppää kuin vuohi nousulatua alas

Tunturissa tapasimme myös erittäin harvinaisen kivilajikkeen:D Näitä ei varmasti löydy etelästä!

Aina hotellilla ollessamme minä ja Samppa kävimme lapsille suunnatussa leikkihuoneessa.
"Hei, mä keksin! Ollaan sumopainia noilla pehmusteilla!"
"Okei. Pistetään toi donitsi päälle ja sitten vaan tönitään!"
(Ne on näitä minun ja Sampan luovia ideoita:)

Esimerkki sumohypystä päin seinää

Koirat ottivat todellakin ilon irti hotellielämästä; jopa Otto nukkui ajoittain ihan vieressä!
Välillä on kivaa herätä siihen, että koira käy lipaisemassa naamaa -kotona kun semmoinen ei onnistu...

Samppa oli ottanut mukaan ihan kunnon setin kalastusvälineitä (epäilen, että hänen matkatavaroistaan suurin osa olikin niitä:). Yhtenä päivänä teimmekin pienen kalastureissun Aakenusjoelle. Samppa kalasti; minä ja iskä vain söimme eväitä, katselimme ja kuvasimme.

Samaisena iltana kävimme Luostolla rasteilla. Minulla ainakin oli kivaa. Vähän treenausta suunnistukseen ja uudet juoksutrikootkin pääsivät kokeiluun:)

Perjantaina jätimme Kittilän ja ajoimme Pyhälle. Siellä vietimme yhden mökkipäivän.

Aivan keskustasta löytyi tällainen kaveri. Se ei antanut autojen ja ihmisten häiritä ruokailuhetkeään!

Viikonlopuksi siirryimme Rovaniemelle. Ja syyhän oli tietysti -mikäs muukaan, kun Rovaniemin kansainvälinen koiranäyttely!
Lauantaina junnutuomarina oli Marianne Holm. Minä ja Samppa kilpailimme molemmat Ruutilla. Arvosteluni: kaikki kohdat erinomaista, tuomarin kommentti: "Koiran turhan asennon korjaamisen voi tässä vaiheessa jättää pois." Minulle ei siis sijoitusta, mutta Samppa napsi hienosti kolmannen sijan:)
Sunnuntaina tuomarina oli Tuula Savolainen. Hän oli tiukan linjan tuomari, mutta hyvä kuitenkin.
Samppa kilpaili taas Ruutilla ja saavutti osarin kolmannen sijan.

Minä sain lainakoiraksi ihanan Tenho-käppänän. Koira oli haastava: täysin ventovieras, kaksivuotias uros, kovasti omistajan perään, eikä koskaan esiintynyt muiden, kuin omistajansa kanssa. Olen siis ylpeä, että sain siihen jonkinlaisen kontaktin ja handlattua sen kehässä.

Tuomari tenttasi minua aika lailla: käppänöiden mahdolliset värit, käyttötarkoitus... Onneksi olin selannut koirakirjaa ennen kehäänmenoa!

Mitä nyt?

Arvosteluni: kaikki erinomaista, tuomarin kommentti: "Liioittelematon ja keskittynyt suoritus."
Olin aivan liekeissä tuomarin kommentista! Se tuntui jotenkin niin hienolta...

 Osarin nelosiksi tuli tämä koirakko. Ei mikään huono tulos:)

 Mahtava kesäreissu!! Olen aina ajatellut, että olisi hienoa päästä Lappiin näyttelyyn -ja nyt pääsin!
 Iskän ansiosta me tälle reissulle pääsimme, enkä voi olla kylliksi kiitollinen...

Jämsä Jukola 2013

Tänä vuonna Jämsä sai suuren kunnian järjestää Jukolan suunnistuskilpailun. Tämä todella yhteisöllinen ja mukava tapahtuma ei olisi järjestynyt ilman suunnittelijoita, kilpailukeskuksen paikkojen rakentajia, vapaaehtoisia, sekä tiytysti kovaan kuntoon treenattuja kilpailijoita tsemppaajineen.
Itse lähdin tapahtumaan vain siksi, että se sattui olemaan "aivan takapihalla" ( -kuulutukset ja palkintojenjakojen fanfaarit tosiaan kuuluivat kotipihalle:). Lisäksi olin tapahtumassa toimitsijana ja hommanani oli EMIT -korttien nollaus. Kilpailijoita oli paljon kotimaasta, mutta myös ulkomaalaisten kirjo oli valtava. Pisteelläni jännitin, että kohta joku tulee kysymään multa jotain englanniksi, mutta onneksi kysymykset olivat lähinnä "Is it okay?" -tyyppisiä.

 

 Toimitsijana sain hienot varusteet: punaisen Jukola-paidan ja -putkihuivin. Lisäksi toimitsijat saivat ruoat, jotka olivat mielettömän hyvät...

Jukolan viestin voittajajoukkue

Jukola oli todella hyvin järjestetty. Tunnelma oli hieno; aivan toisenlainen, kuin urheilukilpailuissa yleensä.
Innostuin Jukolasta niin paljon, että aion juosta jossain vaiheessa Venlojen viestin itsekin:D

Agilityä

Nyt meidän kaikki koirat harrastavat agilityä. Luvassa on siis pientä kerrontaa kaikista:)

Ruuti käy treenaamassa kerran viikossa JAT:illa Jyväskylässä Killerillä. Treenit kestävät puolitoista tuntia ja meitä valmentaa varsinaisen valmentajan lisäksi apukouluttaja. Olemme käyneet alkeiskurssia suurinpiirtein maaliskuusta lähtien. Esteet, jotka olemme jo opetelleet ovat hyppy, pituus, rengas, muuri, putki, pussi, kepit, A-este ja puomi. Keppejä harjoittelemme vielä ohjureiden kanssa ja Ruutikin on tajunnut pujottelun:) Puomia harjoittelemme nyt korkeana –ja sekin luonnistuu meiltä!! Ruuti on aina todella innoissaan treeneissä ja koko ajan valmis tekemään jotain. Lisäksi se oppii hirmu nopeasti. Vauhtiakaan ei puutu yhtään… Motivointi on helppoa; palkkioksi kelpaa herkut ja lelut. Ruuti on aivan täydellinen agilitykoira ja haaveilenkin kisoihin pääsemisestä.

Ellen aloitti pari viikkoa sitten alkeiskurssin JSPKH:lla Jämsässä. Kurssilla on todella monta koirakkoa ja treenaamme kerralla noin kaksi tuntia. Myös iskä ja ystäväni Nina ovat mukana:) Olemme harjoittelleet jo hyppyä, putkea, A-estettä, pussia, rengasta ja keppejä. Ellen osaa ja tajuaa ihan hyvin opettavia esteitä:D A:lla ensin jännitti vähän ja rengaskin ihmetytti, mutta kyllä se siitä... Otto on myös tällä samaisella kurssilla ja tekee siis samat asiat Ellenin kanssa.

Inka on päässyt muistelemaan vanhoja taitojaan, kun olen aina Ellenin ja Oton treenien jälkeen jäänyt sen kanssa rataa menevien ryhmään. Radoilla on ollut kaikenlaisia esteitä ja ohjauskuviota. Olen ihan yllättynyt, kun Inka osaa kaiken lähes virheettömästi!! Jopa kontaktiesteet onnistuvat, vaikka aluksi epäilin… Kepeillä pitää vähän muistutella, miten ne menivätkään:) Viime kerralla ohjaaja kehotti meitä menemään mölleihin ja tästä alkaakin möllikisojen metsästäminen!!

Tunnelma oli paras

Viikonloppu hurahti Oriveden näyttelyssä. Lauantaina kisasin Paulan kanssa ja sunnuntaina Ellenin kanssa.

Lauantai oli mitä tunnelmallisin. Näyttelypaikka oli todella kaunis ja Suomen ihana kesäilma suosi meitä koko näyttelyn ajan. Tunnelma oli kuin kesäfestareilta; lämmin ilma, musiikki, mahtava seura.
Lisää kesäfiilistä tästä tästä ja tästä.

 Paula esiintyy ja käyttäytyy aina hienosti näyttelyssä. Se on niin ihana koira:)

Arvostelu oli mitä mainion; kaikkea vain kehuttiin. Yhden puuttuvan hampaan takia koiraa ei vain voitu palkita... No, ei meidän yhteistyö tähän lopu. Vaikkei rotukehissä enää pyörittäisikään, junnuissa meidät varmasti tullaan vielä näkemään:)
Tuloksista huolimatta meillä oli aivan mahtava päivä! Kiitos mukana olleille seurastaan:)

Kuvat: Päivi Vestervik (C)


Olin käynyt Ellenin kanssa perjantaina Mervillä trimmauksessa. Sunnuntaiaamuna selvin onneksi pelkällä kuivaföönauksella. Kasvattajamme osallistui myös Oriveden näyttelyyn, joten hän vielä viimeisteli Ellenin. Sain taas hyödyllisiä vinkkejä puudeleihin liittyen.

Ellen käyttäytyi ihan hyvin kehässä. Esiintyminen meni hyvin, mitä nyt kuumuus vähän laiskisti sitä, mutta kokonaisuudessaan. Pöydällä se pysyi myös yllättävän hyvin. Tuomari romplasi hampaita hirmu tarkasti, mutta Ellen ei siitä hermostunut.

Tulokseksi saimme vain H:n, eli tuomari ei välittänyt Ellenin tyypistä. Olin kuitenkin hieman pettynyt saamaamme arvosteluun.

"Keskikokoa pienempi, kevytluustoinen ja lyhytrunkoinen feminiininen narttu, jolla niukat kulmaukset edessä ja takana. Kokonaisuuteen sopiva pää, jossa kevyt alaleuka ja puuttuvia välihampaita. Hyvät korvat ja silmät. Sopiva kaulan ryhti. Rintakehään tarvisi ulottuvuutta, tilavuuttta ja kaarevuutta. Löysyyttä kyynärpäissä. Hieman matala hännänkiinnitys ja liikkeessä laiskasti kannettu. Saisi liikkua notkeammin. Hyvä karvapeite ja hyvin laitettu."

 -> Kasvattaja kehui Ellenin takakulmauksia näyttelyssä (tosin edellinenkin tuomari olisi toivonut kulmauksia enemmän).
 -> Laskin Ellenin hampaat ja alaleuasta puuttuu onneksi vain p2:set.
 -> Yleensä Ellenillä on aina esiintyessä häntä pystyssä, tosin enhän sitä itse niin hyvin huomaa...
 -> Turkki, josta pelkäsin eniten tulevan noottia -kehuttiin! Hyvin laitetusta turkista menee kiitos Merville:)

Tämä oli vain yhden tuomarin mielipide Ellenistä. Ensi kerralla sitten paremmin:)

 Ellen sai korviinsa patukat!!

 Oma kaunottareni♥

Tampere

Loman alkupuolella minä ja Samppa lähdimme Tampereelle lomailemaan. Tietysti myös Inka ja Ellen pääsivät mukaan...

Tampereelle päin matkustimme junalla. Inka oli boksissa ja Ellen laukussa.

Vietimme perillä viisi mukavaa päivää. Yhtenä päivänä kiersimme Ideaparkin: shoppailimme yhteensä 6,5 tuntia! Tasapuolisuuden nimissä kävimme välillä kalastuskaupoissa ja välillä vaatekaupoissa:) Löysimme kaupoista vaikka mitä ja minäkin sain ostettua muutamat pitkään metsästetyt kesähousut.
Toisena päivänä kävimme sitten IKEAssa (Ideapark -päivänä ehdottamani Ideapark-IKEA -maraton ei saanutkaan kannatusta...). Sieltäkin jotain pientä tuli ostettua.
Päivien aikana ehdimme myös käydä pikaisesti keskustassa, ulkoilla koirien kanssa, syödä paljon jätskiä, pitää hauskaa, leipoa ja olla "kesätöissä" isovanhemmilla.

Muumipeli;)

Maalaiset kaupungissa

Loppuun vielä tunnelmia luokkaretkeltä. Eihän kasiluokka ole enää ajankohtainen, mutta Tampereella sekin oli:)

Kävimme Pyynikin näkötornilla, sekä Vapriikissa. Vapaa-aikana shoppailimme. Hauskaa oli -kiitos hyvän seuran:D

Loma!

Nyt on kasiluokka takana (on ollut jo yli viikon...)! Koulun kevätjuhlat olivat aika pienimuotoiset ja perinteiset. Vaikka KA ei riittänytkään stipendiin tänä keväänä (jäi suurinpiirtein 0,1:stä kiinni:), olin tyytyväinen lappuuni ja keskiarvokin nousi. Juhlien jälkeen loppupäivä olikin aika hulinaa...
Siiryimme kotoa pian naapuriin naapurin tytön ylppäreitä viettämään.

Minulla oli oma pieni hommani -eli toimia muusikkona. Pienin väliajoin soitin muutamat kappaleet pianolla, tässä muutama esimerkki:
Prinsessa Ruususen häämarssi osat 1 ja 2
Tarantella
Kehruulaulu
Mazurka F-dur

 

Juhlissa oli aivan ihanat ruoat! Tunnelma oli kiva ja vieraat olivat mukavia:)

Illalla olin yksin kotona. Ajattelin ottavani kaiken ilon irti yksin olosta. Jossain vaiheessa sain päähäni mennä touhuamaan vähäksi aikaa pihalle. No, minähän lähdin. Paiskasin ulko-oven kiinni -ja niin. Ovi pamahti lukkoon. Se tunne, kun tajusin olevani oven takana ilman avaimia. Aluksi tietysti usutin kotona olevia koiria avaamaan ovea, mutta ne vain haukkuivat. Yritin kuluttaa aikaa pelaamalla jalkapalloa, voimistelemalla ja ruokkimalla kaneja. Aika pian kyllästyin. Olin rättipoikki ja halusin nukkumaan. Tuumasta toimeen! Keräilin kotipihastamme puutarhakalusteiden pehmusteita ja sattumalta ulkona olleita koirien makuualustoja. Ensin linnoittauduin leikkimökkiimme, mutta häivyin pian hämähäkkien ahdistelemana. Siirrin leirini terassille. Vedin vielä pressun ylleni; suojaksi hyttysten pistoilta. Petini oli todella hiekkainen, mutta lopultakin aika mukava. Kaksi tuntia jouduin ulkona odottelemaan perhettäni; välillä torkuin ja välillä vain odotin. Vihdoin he saapuivat pelastamaan minut ja pääsin omaan puhtaaseen sänkyyni nukkumaan! Mahtoi kotiväki olla ihmeissään, kun saapuvan auton ääneen havahtuneena kömmin luolastani ulos...

Minä kesämekossani yöllä terassilla pressun alla pehmusteiden välissä päivittelemässä tilannetta...

Että tällainen aloitus kesälomalle:)