Tavoitteita

Unelmat antavat tuulen purjeisiin –niin sitä sanotaan. Ja aivan tottahan se on; kun on unelmia, on helpompi myös tähdätä siihen mihin haluaa. Tästä pääsemmekin hyvin lähellä olevaan aiheeseen, tavoitteisiin.

Minulla on henkilökohtaisia tavoitteita, mutta tavoitteita myös koirien saralla. Pidän Ellenille päiväkirjaa, johon trimmausten (ynnä muiden hoitotoimenpiteiden) lisäksi kirjaan ylös treenimme. Jonain päivänä harjoittelemme tassun antoa, toisena paikkamakuuta ja kolmantena käymme vain lenkillä. Mutta kaikki kirjataan ylös.

Tänä vuonna toivon, että saavuttaisimme ERIn jostain näyttelystä. Ellenin niskatukka on kyllä vähän mallia lyhyt, joten toivottavasti meillä on mahdollisuuksia... Jos ei muuta, niin eiköhän tuomarin saa hurmattua kauniilla hymylläkin?:)

Agilityssä olemme käyneet vain viettämässä hauskaa yhteistä aikaa, ilman suurempia tavoitteita. Kun realistisesti ajattelee, ei tuosta pikku höpsöstä mitään kisatykkiä ehkä edes tulisi:) Mutta loppujen lopuiksi on aika hauskaa kokea onnistumisia harjoituskentällä, vaikkei kisoihin asti pääsisikään:)

Tokon kohdalla olen hyvinkin toiveikas. Laji vaatii paljon sekä ohjaajalta että koiralta, mutta tulevaisuus on valoisa. En ole ohjaajana ehkä huippupäästä, mutta koirasta kyllä löytyy potentiaalia. En voi uskoa, että kukaan koira voi olla niin innoissaan tokoliikkeiden hinkkaamisesta! Yritän pitää harjoitukset lyhyinä ja hauskoina, mutta silti ihmettelen tuon koiran ainaista intoa… Ehkä näin terrierin kouluttamiseen tottuneena jokainen vähänkin miellytyshaluisempi koira tuntuu helpolta:)

Ellenillä on todella hyvä kontakti. Myös mielestäni opetuksellisesti helpoimmat liikkeet, kuten perusasento, luoksetulo ja paikkamakuu sujuvat jo kohtalaisesti.

En tiedä pääsemmekö koskaan kisakentille, vai jääkö liikkeiden treenailu vain omaksi iloksi, mutta tähtäimessä olisi joka tapauksessa möllikisat. Tavoite ainakin on!

Terveyspuolellakin on hyvä olla tavoitteita. Tänä syksynä/talvena aion viedä Ellenin polvi- ja silmätarkkeihin. Tämä olisi tietysti suoraa tietoa kasvattajalle; mitä hänen koiransa on periyttänyt ja tuleeko esille jotain yllättävää, mutta toisaalta tieto olisi hyödyllinen koko Suomen villakoirakansalle; taas yksi terveystulos vertailtavaksi. Ennen kaikkea tieto on myös tärkeä itselleni, sillä tietysti haluan olla perillä koirani hyvinvoinnista! Jos tutkimuksista ei nouse esiin mitään hälyttävää, tiedän myös, että koiraa voi mahdollisesti käyttää jalostuksessa.

Tavoitteita pitää olla, mutta vielä harrastamista ja kisaamistakin tärkeämpää on, että koirani saa olla onnellinen. Kihara turkki, ei kisatuloksia –mutta mitä väliä? Eihän ihmisarvoakaan mitata missikilpailuilla tai koearvosanoilla!! Rajoja, rakkautta ja tekemistä sopivassa suhteessa:)

Kesäkertomus

Koulua on kulunut jo melkein kolme viikkoa, joten eiköhän nyt olisi sopiva väli kesäisten seikkailuiden, sattumusten ja reissujen muisteluun:)


Agility kuului kesääni erittäin paljon. Viikottain treenasin sekä Jämsässä, että Jyväskylässä. Uskaltauduin jopa kaksiin möllikisoihin!!
Näyttelyitä ei tänä vuonna ole montaakaan ollut, mutta onneksi pari kesänäyttelyä osui ohjelmaani. Kesän alussa olleesta Oriveden näyttelystä ei kunniaa sadellut, mutta Rovaniemeltä palasimme kotiin pokaalien kera:) Rovaniemen näyttelyn yhteydessä vietin iskän ja Sampan kanssa loistavan viikon lapissa!

Kesän suurin reissu oli tietysti Sveitsin reissuni ja siihen liittyen mulla oli tietysti konfis ja rippijuhlat♥

Eräänä päivänä olimme Jyväskylässä tyttöporukalla. Ajankuluksi äiti keksi sellaisen paikan, kun  Ysitien lemmikki. Tuolla kuluikin useita tunteja eläimiä katsellessa, ruokkiessa ja sylitellessä:) Seikkailumoodiin pääsi lautalla soutamisella ja nälän sai kuriin ulkona nuotion äärellä. Meillä oli ihana kesäpäivä yhdessä:)

Naapurimme teki perheemme kanssa kesäretket siipirataslaiva Elias Lönnrotille. Vilvoittelimme jätskeillä kuumassa kesähelteessä, katselimme Suomen kauniita maisemia elävän muusiikin soidessa laivan kannella. Määränpäässä herkuttelimme pizzoilla ja uiskentelimme lämpimässä vedessä. Oi -mikä kesä!

Kesällä olin aivan liian vähän frendejen kanssa, mutta onneksi edes muutama kerta nähtiin:) Kävimme Ellan kanssa kerran elokuvissa. Elokuva oli Kauhea Kankkunen 3 (The Hangover), josta saimme kyllä todellakin vuoden naurut!

Tänä kesänä Vinski ja Karamelli pääsivät pihalle lenkkeilemään. Nurmikko maistui molemmille:) Vaikka suunnittelin poikasten teettämistä molemmille täksi kesäksi, ei meille kanivauvoja tullutkaan. Ainoa syy oli oikeastaan kanien sopeutuminen yhteen; hyvien usein erotetut tytöt eivät hyväksy toisiaan enää poikasten saannin jälkeen;( Ja ei kai kukaan rakkaita siskoja halua toisistaan erottaa!!

Olin Tampereella useampaankin kertaan. Mulla oli tietysti omat koirat mukana ja IDEApark tuli tosiaan koluttua pariin kertaan:)

Shoppailin muun muassa Ellenille froteepompuloita, jotka ovat kumilenkkejä hellävaraisempia tukalle. Vähän huvitti H&M:n kassalla; ostan tässä koiralleni hiuslenkkejä...

Ei se lomakaan ikuisuuksia kestä; nykyään aika kuluu koulutehtävien ja muun arkitouhun parissa..:)

Kiitos ♥

                                                                     Konfirmaatio 14.7

"Kuin eilispäivää ollut se ois. Sinut kastepukuun puettiin. Vuodet vieri, nopeaan kuluivat pois. Tänään pukeudut taas valkoisiin."

Tie valmis on
Tänään häneen uskon

"Vaikka aamu olisi pilvinen, auinkoinen tai huolenharmaa, silti se on aina uuden päivän alku."
 
 

"Tartu kiinni uusiin tuuliin ja kulje hetkestä toiseen. Luota elämän purjeisiin, tähän päivään ja huomiseen."

                                                                      Juhlapäivä 21.7

Katkelma:

"Se, että pääsin Alppikselle oli ihan mielettömän mahti juttu. Aivan käsittämätön.

Kun sitten palasin kotiin, kotona odotti rakkaudella valmistellut yllätysjuhlat ja skootteri. En voinut ymmärtää silmiäni ja olin aivan sanaton.

Kun näin juhlavalmistelut, menun ja toisten näkemän vaivan -ajattelin, etten voi näyttää kiitollisuuteni määrää.--

Kun sitten juhlapäivä koitti, olin lumoutunut. Kun minulta sinä iltana kysyttiin, että mitkä on fiilikset, en osannut vastata. En yksinkertaisesti keksinyt tarpeeksi suuria ja voimallisia adjektiiveja kuvaamaan tunteitani."