HERE WE COME

Kävin eilen OSKKn järjestämässä agilitymöllikisassa Inkan kanssa. Osallistua sai joko mölleihin tai kisaaviin, me osallistuimme mölleihin. Ensikertalaisina minua jännitti hieman... Tuomarimme oli onneksi mukava ja leppoisa, kuten koko muukin kisaporukka, joka toi tilanteeseen "epävirallisuutta". Ratamme oli 16sta esteen pituinen, lähinnä aidoista ja putkista koostuva pätkä. Lisäksi välissä oli A, pituus ja muuri. Rata oli paljon vaikeampi, mitä treeneissä olemme harjoitelleet; monet hankalat mutkat ja esteeltä siirtymiset toivat todellakin miettimistä. Rataan tutustumisessa ja muiden suorituksia katsellessa saattoi tietysti katsoa mallia muilta, mutta omat ja koiran tottumukset määrittelivät lopulta oman "sotasuunnitelman". Minejä oli yhteensä 7 ja Inka pääsi radalle viimeisenä.
Ensimmäisellä kierroksella olimme molemmat hieman epävarmoja. Oman ohjausvirheen vuoksi Inka hyppäsi muurin kahteen suuntaan, josta tuli hylkäys. Lopullinen aika oli 41n sekunnin paikkeilla. Uusintakierroksella olin paljon rennompi ja Inkakin oli varmempi. Turhat lenkurat jäivät pois ja muurinkin suoritimme puhtaasti. Aika parani 33 sekuntiin ja teimme samalla puhtaan radan!! Sijoituimme lopulta hopealle. Ykkössija jäi vajaasta parista sekunnista kiinni, mutta pronssimitalistilla oli meihin jo parikymmentä sekuntia väliä:))
Kisakärpänen puraisi pahasti minua, eli;  KISAKENTÄT, HERE WE COME!! Ties vaikka vanhuksen kanssa vielä virallisiin kisoihinkin pyrkisimme! Varmuutta täytyy vielä hakea mölleistä ja paineensietokykyä on parannettava sekä koiralla että omistajalla..:D

Kenelläs on synttärit?

Tänään Inkalle tuli täyteen 7 vuotta. Se on sitten veteraaniluokkaan siirtyminen ensi vuonna:) Vaikka ikää on jo tuon verran, ei koirasta varsinaisesti huomaa sen vanhenneen. Se on vielä niin virkeä ja eloisa:) Ihmiset aina kyselevät: "Onko toi pentu?"... Onneksi parsoni on suht terve rotu, eli Inka voi hyvällä lykyllä olla ilonani vielä toiset seitsemän vuotta!!
Hyvä juhlapäivä Inkalla on ainakin ollut: sai pari pakettia (no, kirjekuoriin pakattuja herkkuja) ja maittavia makupaloja (ulkona tuoreita vattuja suoraan puskasta ja kotona lihapaloja ynnä muuta ruoanlaitosta ylijäänyttä:).
Nyt lähdemme sankarin ja Ellenin kanssa vielä pihalle ennen nukkumaanmenoa! Huomenna synttärisankarina onkin sitten meidän Otto:DD

Pikainen isku...

...tänne blogin puolelle. Eli video viimeisimmistä JAT-treeneistä!

Apukouluttaja ei tälläkään kerralla päässyt reeneihin, joten omatoimista harjoittelua oli aika paljon. Videossa näkyy siis toinen ohjauskuvio-pätkä, jotka molemmat tehtiin valmentajan avustuksella (kuvioissa esiintyvät aita, rengas ja putki). Omatoimiseen alueeseen kuului pujottelu 4:llä ja 6:lla kepillä (menin Ruutin kanssa jo kuudella erittäin onnistuneesti:))), pöytä, aita (harjoituksena "kasikierto"), sekä aita penturenkaan kanssa.

Olen katsonut nyt möllikisoja Inkalle (ehkä vihdoinkin pitäisi uskaltautua kokeilemaan...). Elokuun lopulla olisi möllit Keuruulla, johon voisin mennä jopa Ruutin kanssa. Sarjat ovat tällaiset:
- Möllien möllit (radalla ei kontaktiesteitä, pujottelua tai rengasta)
- Möllit (radalla ei keinua, pujottelua tai rengasta)
- Kisaavat (radalla voi olla kaikki esteet)

Tehostettua lihaskuntoharjoittelua

Mikä on helppo, halpa ja erittäin hyödyllinen vaihtoehto kuntosalille? No -kodin siivoaminen!
Viime aikoina olen siivonnut aika mainion määrän, sillä rippijuhlani tekevät tulojaan:) Perussiivoamisen ohella myös leipomista on tullut harrastettua tavallistakin enemmän. Kehtaanko edes tunnustaa lopettaneeni eilisen kakkujen ja keksien väkertelyn yhden jälkeen yöllä... Järjestettävää on joka tapauksessa ollut joka päivälle tarpeeksi, mutta voi kuinka jo odotan juhlia!!
Jutun pointti on kuitenkin seuraavanlainen:
 - Jos siivoaminen ottaa päähän, voit ajatella, että mopatessasi ja roskia kuskatessasi teet samalla päivän lihaskuntotreenin (=ajansäästöä)
 - Jos siivoaminen ottaa vieläkin päähän, voit ajatella (hieman säälien) vanhempiasi ja olla oma-aloitteinen, jottei heidän aivan välttämättä tarvitse käyttää koko ääntään työnjohtajana leikkimiseen
 - Jos siivoaminen tökkii pahasti, vika on välillä musiikin puutteesta. Kokeilepa siivousmusaksi vaikka tätä (= "Hoida homma!").
 - Jos aiemmista vinkeistä huolimatta siivoamisen harmittavat ominaisuudet eivät ota poistuakseen sinun mielestäsi, voit tehdä siivoamisesta vähän jännittävämpää. Voit vaikka taistella hirvittäviä vastustajia vastaan harjalla ja huiskulla. Kumpi vie voiton? Toisaalta on ihan mukavaa kilpailla vaikka jonkun perheenjäsenen kanssa nopeimman pyykinviikkajan tittelistä. Häviäjä tarjoaa jätskit, vai??

Tutkimustulos

Olin tänään S-Marketin pihalla kolmen narttukoiramme kanssa (odotimme muuta perhettä kaupasta). Ajankuluksi katsoin ihmisten reaktioita koiriin. Nuoremmat ihmiset eivät pahemmin käyttäytyneet normaalista (ilman koiria) poiketen, mutta lähes jokainen vanhempi ihminen edes hymyili minulle. Hyvin monet tulivat jopa juttelemaan. Mitä voimme siis päätellä tästä?
Todella harva suomalainen tulee juttelemaan tai väläyttää edes hymyä, jos kävelet kadulla. Asia onkin heti toinen, kun kävelet koiran kanssa; ihmiset lähestyvät ja puhuvat paljon helpommin.
Pieni hymy voi parantaa toisen ihmisen päivän. Koiranulkoiluttajana näitä hymyjä saa paljon helpommin, kuin yksin ulkoilevana. Jos jokaisella suomalaisella olisi siis koira, olisivatko suomalaiset paljon helpostilähestyttävämpiä ja- lähestyviä, sekä sosiaalisempia?
Olen huomannut tämän "ilmiön" ennenkin ja iloisena voin vakuuttaa, että koirilla on jokin ihmeellinen voima, joka saa ihmiset lähestymään ja puhumaan:)

Agiruu ja Agiellu

Maanantain JAT-treeneissä harjoiteltiin takaaleikkausta ja persjättöä. Lisäksi menimme A:ta ja keppejä kuudella kepillä.
Alla video takaaleikkausesta. Piti ottaa muutama video ennen täydellistä suoritusta...
Persjättöä harjoiteltiin samalla pätkällä, mutta toisinpäin. En aluksi oikeasti tajunnut, kuinka kovaa minun pitää juosta Ruutin kanssa:D

Menimme keppejä ilman kouluttajaa, mutta onnistui ihan hyvin. Aluksi menin tiukasti Ruuti kytkettynä, mutta parin kerran aikana sain mentyä jo hihna kiinni, mutta maassa laahaten. Vapaaksi en arvannut Ruutia päästää, koska on parempi saada onnistuneita suorituksia, kun edetä liian nopeasti.
A onnistui tällä kertaa todella hienosti; Ruuti pysähtyi kontaktille (namialustalle), eikä takajalat tulleet alas ennen vapautusta. Olen ylpeä Ruutista:)


JSPHK-treeneissä harjoittelimme pientä pätkää, keppejä, pituutta ja keinua.
Menimme keppejä kuudella kepillä. Ellen tuntuu tajuavan kepit esteenä, koska se ei yritä mennä niitä väärin vaan pujottelee oikeasta välistä (toki opastan kädellä kovasti, mutta kuitenkin).

Pituus tuotti hieman tekemistä; Ellen yritti hypätä pituuden tolppien välistä ja kiivetä palkkien yli... Kun kokeilimme yhden palkin pituisella pituudella, este onneksi onnistui:)
Keinua harjoiteltiin ensimmäistä kertaa, eli käytännössä yksi toimi keinun laskijana, jottei koirat vielä joutuneet kolauttamaan itse sitä alas. Ellen-hurjapäätä ei pelottanut ollenkaan!
Pätkälle kuului hyppy, A ja mutkaputki. Ensimmäisellä kokeilukerralla Ellen juoksi A:n ohi (oma ohjausvirhe), mutta toisella kerralla tuli jo "puhdas rata".
Oli taas mukavaa päästä ohjaamaan Ellua, nimittäin viime treenien aikaan olin lomailemassa, jolloin iskä ohjasi Elleniä:)

Kuvat ovat meidän ensimmäisimpiä treenejä. Keppejä menemme siis jo ilman hihnaa...

Viikko suklaan ja juuston maassa

Kesäkuun viimeisenä perjantaina aloin elää unelmaa, jota olin odottanut jo vuoden. Perhe vei minut Pirkkalan lentokentälle, jossa tapasin taas kaikki riparikaverini ja matka Sveitsiin riparille sai alkaa.

28.6 Perjantai
Lähdimme Tampereelle jo päivällä, vaikka kokoontuminen lentokentällä oli vasta kahdeksalta illalla. Kiersimme muutamia kauppoja ja teimme vielä viime hetken hankintoja. Sitten ajoimme Pirkkalaan, jossa tapasin koko leiriporukan. Jännitti aivan älyttömästi ensikertaisena lentomatkustajana; onko kaikki varusteet mukana, pääsenkö turvatarkastuksesta läpi, miten lento menee... Kun olin saanut lähetettyä matkalaukun eteenpäin ja turvatarkastuskin oli takana, stressi onneksi helpotti ja lennon odottaminen alkoi. Ryanairin kone oli myöhässä vajaan tunnin, joten "odotteluaulassa" oli aika malttamatonta ja jännittynyttä porukkaa...
Kun kone lähti kiihdyttämään, minua pelotti aivan sikana. Jauhoin purkkaa ja yritin olla katsomatta ulos ikkunasta...

 Täytyy sanoa, että vaikka lentäminen oli hurjaa, maisemat olivat upeat. Pilvimassa näytti välillä lumelta ja välillä meren aalloilta...

 Ilta laskeutui. Taivas värjäytyi aina vain uuden väriseksi:)

Kun lensimme Italian päällä, koneen sisältä sammutettiin valot. Ulkona loisti kaupunkien tuhannet valot. Me vain jaksoimme ihailla sitä kauneutta...
Italian lentokentältä matkustimme bussilla Sveitsin Asconaan. Olimme perillä aamulla kolmelta tai neljältä... Oli meinaan hieman väsynyttä jengiä!

29.6 Lauantai
Ensimmäinen leiripäivä oli lähinnä palautumista matkustuspäivästä. Pelasimme minulle uusia pelejä, eli koppipalloa ja ihmissutta. Todella hauskoja molemmat! Lisäksi uimme -vesi oli aivan jääkylmää- ja lauloimme leirilauluja. Päivään kuului vain yksi oppitunti sekä iltaohjelma ja iltahartaus.

 Koppiksen pelaamista

Ruoat olivat välillä todella eikoisia, mutta joukossa oli myös tuttuja ruokia:) Joka päivä tarjolla oli myös jälkiruoka...

30.6 Sunnuntai
Ensimmäinen "normaali" leiripäivä. Lämpötila ei ollut kovin korkea (koko loppu viikko olikin täyttä hellettä:). Päivän mittaan meillä oli jumalanpalvelus, oppitunteja, paljon leikkimistä, raamis, iltaohjelma ja- hartaus. Erikoisempana ohjelmana oli vaeltamista. Vuorella otimme paljon kuvia ihanista maisemista:)

 Majoitus Casa Mosciassa

Yllätyin, kun huomasin ensimmäiset palmut Sveitsissä. Kasvillisuus oli muutenkin tosi trooppinen...

Vuoret todellakin näkyivät huoneemme terassilta. En koskaan unohda niitä kauniita maisemia;)

 Kun käveli Casa Moscian puutarhassa, olisi voinut luulla, että kävelee sademetsässä. Suuri vesiputous, tiheä ja monipuolinen kasvisto, upeat kukat...

 1.7 Maanantai
Tänään oli Ascona päivä. Päivällisen jälkeen lähdimme siis kaupungille. Aikaa ei ollut paljon, mutta pieniä löytöjä tein silti:)

Suomessa Mangnumin valikoimasta ei taida löytyä tätä? Mielettömän hyvää ja matkalla söin näitä kyllä ihan urakalla:)

Riparilla laulut olivat yksiä parhaita juttuja:)

 

 Sveitsissä oli todella paljon liskoja. Ruskeita, vihreitä, isoja, pieniä... (Tarkkasilmäinen löytää tästä kuvasta yhden kaverin;)

 2.7 Tiistai
Normiohjelman ohessa katsoimme elokuvaa nimeltä Courageous (todella vaikuttava, suosittelen!), suoritimme radan ja pakkasimme seuraavan päivän pitkälle vaellukselle.

Sotkuinen kämppä -siis kenellä?

Leikitimme sveitsiläisiä pikkutyttöjä vapaa-ajallamme. Vaikka yhteinen kieli puuttui, kommunikointi onnistui hyvin:)

 Kukat olivat todella kauniita ja niitä löytyi vaikka minkä värisinä:)

 Puutarhassa kasvoi viinirypäleitä -harmi vain, että ne olivat vielä raakoja...

3.7 Keskiviikko
Ajoimme bussilla Locarnoon, josta lähdimme valloittamaan erästä vuorta. Onneksi pääsimme välillä hissikyydilläkin, sillä portaita oli ihan kiitettävän paljon...

Vuoren päällä

Matkalla tavattua

 Vuorella oli tosi kylmä ja sateinen keli. Kuumat ranskalaiset vuorikahvilassa tekivät tosiaankin hyvää! Eikä se sadetakki aivan turhaan ollut mukana:)

Iltaohjelmiin kuului aina sketsejä, laulua ja leikkejä. Saimme aina makeat naurut;)

 Hmm? Olivatko lakanat jotenkin paljon käytetty materiaali?:)

4.7 Torstai
Tänään pelasimme aivan ekstra paljon ihmissutta.Yksikin peli kesti puolitoista tuntia, eli siitä voi hyvin päätellä yhteishengestämme jotain♥ Oppituntejakin oli aika paljon -tai siltä ainakin tuntui. Iltahartaus oli pitkä ja hyvä:)

Aloitin ulkoläksyjen opettelemisen vasta leirillä, mutta selvisin kaikista onneksi kunnialla läpi:)

 5.7 Perjantai
Locarnoon shoppailemaan! Tätä tytöt olivat odottaneet koko viikon:)
Tuliaisten lisäksi ostin itselleni aivan ihanan juhlamekon New Yorkerista ja siihen sopivan juhlalaukun Tally Weillistä. Aikaa kaupungilla olisi tietenkin voinut olla enemmän, mutta eihän tämä varsinaisesti ollut edes mikään shoppailuloma:) Kämpille tultuamme menimme heti uimaan -ja vesi oli jopä hieman lämmennyt!

Ihana, paras isosryhmä♥

6.7 Lauantai
Viimeisenä leiripäivänä suoritimme lopputentin, siivosimme huoneita ja pakkasimme tavaroita. Valokuvasimme erityisen paljon. Illalla kaikki olivat aika haikein mielin -"Mä en halua lähteä kotiin!!"

7.7 Sunnuntai
Bussi lähti viemään meitä kohti Italiaa puoli yhdeksältä. Lento oli puoli kahden aikoihin. Olin niin väsynyt, että nukuin lähes koko lennon...

Lumihuippuiset Alpit


Kotona minulle oli iloinen vastaanotto! Pihassa minua odotti upouusi mopo -ja ette arvaa, kuinka yllättynyt olin! Ihmetyksen määrää ei voi kuvailla... Lisäksi pihaan oli katettu lättykestit. Ellen oli pyörtyä jälleennäkemisen ilosta; se nuoli naamani varmaan sata kertaa läpi, hyppi ja vinkui. Oli ihanaa palata taas kotiin, kun huomasi kuinka paljon muut olivat odottaneet paluutani:)

Kiitos kaikille reissuni mahdollistaneille! Viikko oli todella onnistunut ja sanoinkuvaamattoman ihana:) Jää ikävä kaikkia ystäviä ja Sveitsiä, mutta onneksi muistot eivät koskaan katoa<3