perjantai 28. syyskuuta 2012

Koirieni luettavaksi erittäin matalalle jääkaapin oveen - eli n. kirsun kohdalle

Rakkaat koiraeläimet!
Astiat, joissa on tassunkuvia ovat teidän ja sisältävät teidän ruokaanne. Muut astiat ovat minun ja ne sisältävät minun ruokaani. Huomatkaa, että tassunjäljen asettaminen keskelle ateriaani ei tee siitä teidän ruokaanne, eikä tassunkuva ruoassani myöskään miellytä minua esteettisenä suorituksena.
   Porraskäytävä ei ole F1 -insinöörien suunnittelema kilparata. Se ei ole olemassa siksi, että saisitte päihittää minut portaiden alasjuoksemisessa. Myöskään kampitus ei auta, koska kaadun alas nopeammin kuin te juoksette.
   En voi ostaa mitään jättisänkyä suurempaa. Tästä olen erittäin pahoillani. Älkää luulko, että aion nukkua sohvalla jotta teidän olisi mukavampi olla. Koirat ja kissat pystyvät oikeasti käpertymään pienieksi palloksi nukkuessaan - teidän ei ole tarpeen nukkua vaakatasossa joka suuntaan levittäytyneenä. Raajojen venyttäminen äärimmilleen ja kielen roikottaminen ulkona tilankäytön maksimoimiseksi on jo silkkaa sarkasmia.
   Viimeisen kerran, kylpyhuoneessa ei ole salakäytävää eikä taikaovia. Jos ihmeen kaupalla ehdin sinne ennen teitä ja onnistun saamaan oven kiinni, sen raapiminenvinkuminen, naukuminen, kahvassa roikkuminen, käpälän työntäminen oven ali ym. temput eivät ole tarpeen - voitte olla varmoja että tulen takaisin samaa reittiä jota menin sisäänkin. Olen myös käyttänyt WC:tä useita vuosia, joten en kaipaa operaatiossa koiraeläinten apua.
   Asioiden oikea suoritusjärjestys on seuraava: suudelkaa ensin minua, sen jälkeen voitte mennä haistelemaan toisen koiran tai kissan takapuolta. Tätä seikkaa tuskin voi korostaa tarpeeksi!
   Vastapalvelukseksi teille, rakkaat lemmikkini, olen liimannut etuoveemme seuraavan viestin:

Kaikille niille ei-lemmikinomistajalle, jotka haluavat käydä luonani kylässä ja kuitenkin valittaa eläimistämme:
1. He asuvat täällä. Sinä et.
2. Jos et halua heidän karvojaan vaatteillesi, pysy kaukanahuonekaluista.
3. Pidän lemmikeistäni enemmän kuin monista ihmisistä.
4. Sinulle lemmikkini on eläin. Minulle hän on adoptoitupoika/tytär, joka on lyhyt, karvainen, kävelee neljällä jalalla ja puhuu hieman epäselvästi.

Muista: koirat ovat monella tavoin lapsia parempia, koska:
1. He syövät vähemmän.
2. He eivät ole jatkuvasti ruinaamassa rahaa.
3. He ovat helpompia kouluttaa.
4. He tulevat kutsumalla, yleensä.
5.He eivät koskaan pyydä saada ajaa autoa.
6. He eivät hengaile huumehörhöjen tai varkaiden kanssa.
7. He eivät polta eivätkä juo.
8. Heidän ei tarvitse jatkuvasti saada viimeisimmän muodin mukaisia vaatteita.
9. He eivät pihistä ja käytä vaatteitasi.
10. He eivät tarvitse miljoonia euroja koulunkäyntiin.

Ja mikä parasta,
11. Jos he sattuvat hankkiutumaan raskaaksi, voit aina myydä heidän lapsensa!

maanantai 24. syyskuuta 2012

Sunnuntailenkki

Eilen kävimme Inkan ja Ellenin kanssa koirakoulu Onnin järjestämällä yhteislenkillä. Ellen otti tilaisuudesta kaiken irti. Se juoksi hullun lailla, tutustui lähes kaikkiin koiriin ja lopuksi löysi mahtavan leikkikaverin: bokserin pennun. Äänitehosteita se ei säästellyt, varsinkaan kun oli häviämässä painimatsin..:) Inka sen sijaan sai lenkkeillä hihnassa, sillä lenkki oli lammen luona. Inka ei nimittäin pysty hillitsemään itseään, kun näkee jonkun vesilutakon, vaan juoksee suoraan sinne uimaan! Jokatapauksessa oli mukavaa käydä yhdessä muiden koirien ja ihmisten kanssa lenkillä. Meillä ja erityisesti Ellenillä oli hauskaa!
Tulin juuri koirien kanssa lenkiltä. Ulkona oli oikea koiranilma ja näkeehän sen koiristakin. Äsken kajahti ilmoille kysymys: "Kuka on havunneulastanut lattian?" No, enhän se minä ollut, vaan minun koirani... Ellen on kuin uitettu rotta. Siinä meidän näyttelykoira: havunneulasia ja lehtiä täynnä oleva vettä valuva koira. Hieman masentava näky, mutta täytyyhän toki muistaa, että villakoirankin pitää saada elää normaalia koiran elämää, kävellä vesilätäköistä ja seikkailla metsässä!

perjantai 21. syyskuuta 2012

Temppuilua

Ellen on kovaa vauhtia oppimassa uusia temppuja. Eihän se Inkaa vielä päihitä, mutta osaamislista kasvaa koko ajan. Muutama päiva sitten Ellen oppi tassunannon. Eihän senkään opettamisessa paljoa aikaa mennyt, kun vain keksin tavan, jolla saan koiran koskemaan kättäni.
Ellenin osaamia temppuja: istuminen, maahan meno, maahan-käskystä istumaan, kieppi, kieriminen maassa, kyljelleen meno, luoksetulo, näyttäminen kummassa kädessä nami on, sivulle tulo (tosin vielä työn alla) ja nyt tämä tassun anto. Lisäksi olemme tietysti välillä näyttely asioita kerrannut. Ellenille on tulossa trimmaus tässä kohta puoliin, joten näyttelyynkin olemme jossain vaiheessa pääsemässä:)
Syyslomalla olemme menossa JH valmennusviikonloppuun. Ruutilla on nyt juoksut meneillään, joten toivotaan parasta, että Ellen tekisi myöhässä...
Ellen täytti maanantaina (17.9) 10 kuukautta! Parin kuukauden päästä onkin sen yksivuotisjuhlat:)

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Näyttelyviikonloppu

Viikonloppu kului taas mukavissa merkeissä. Lauantaina lähdin kaverini koiran kasvattajan sekä kahden kaverini kanssa Äänekosken ryhmänäyttelyyn junnuihin. Nina kilpaili omalla kultaisellanoutajallaan ja Ella omalla cavalierillaan. Minä kilpailin Ruutilla. Tuomarina oli Marko Salmela. Kokemuksesta tiesin heille sanoa, että tämä tuomari voi kysyä kehässä lähes mitä vain -ja sen he kyllä huomasivat! Ninalta tuomari kysyi koiran hampaiden määrää ja Ellalta cavaliereiden sallittuja värimuunnoksia. Vaikka hän oli ensimmäistä kertaa junnuissa, cavalierexperttinä hän tiesi vastauksen leikiten. Minulta tuomari sen sijaan kysyi vain koirani ikää! Minä ja Nina pääsimme viiden sakkiin ja vaikka Ella ei sinne päässyt, selviytyi hän hienosti ensimmäisestä kilpailustaan. Minä sijoituin viidenneksi, tässä tuomarin kommentti: " Esitit koiran hienosti, mutta se seisoi hieman takajalat lytyssä. Muuten olisin sijoittanut teidät neljänsiksi!" Asettelin Ruutin lopussa siis liian lyttyyn... Nina sijoittui kilpailussa kolmanneksi. Hieno päivä! Kotimatkalla kaikki taisivat olla jo hieman väsyneitä, selvä merkki siitä, että on käynyt näyttelyssä! Pysähdyimme syömään "koiranäyttelyruokaa" ABC:lle. Uudet tuttavat Ruuti ja Leevi katselivat meitä mietteliäinä takakontista: " Hei me sentään saatiin ne pokaalit ja ruusukkeet..."

Sunnuntaina Porvoon koiranäyttelyssä oli vanhempia junnuja kilpailemassa 33 kappaletta ja meiltä matkaa näyttelypaikalle kolmisen tuntia, joten mietimme aluksi, kannattaisiko jättää sittenkin väliin... Iskä suostui kuitenkin viedä ja niin Ruuti kyydissämme lähdimme ajelemaan. Tuomarina oli Laura Lehdistö. Pääsimme 10 joukkoon, mutta sijoitusta ei saatu.
Seuraavaan näyttelyyn onkin sitten paljon aikaa...

lauantai 1. syyskuuta 2012

Ticon ensimmäinen näyttely

Tänään lähdettiin aamulla kohti Tampereen ryhmänäyttelyä. Tarkoituksenani oli mennä esittämään kummitätini jackrusselinterrieri Miklaus Milou "Ticoa". Aiemmin olemme nähneet vain yhden kerran; ja silloinkaan emme harjoitelleet näyttelyasoita... Tico oli kuitenkin todella hyvin käyttäytyvä, eikä kehässä ollut mitään ongelmia. Tuomarina oli Anna White. Uroksia oli 18, junioreita noin 10 (tai vajaa). Tico sijoittui kolmanneksi saaden ERIn ja SAn, kera hyvän arvostelun:
 " Good ears. Good head. Good body. Good angulations. Moves well."
Mitään ei haukuttu siis. Paras uros -kehässä ei enää sijoitusta saatu; tuomarilla oli vain valiourokset mielessä:) Kivasti meni, Ticon kanssa oli hauska mennä. Toivottavasti sille tulee joku näyttely eteen! Näyttelyn jälkeen kävimme vielä kummeilla käymässä ja näimme heidän uuden 11-viikkoisen russelin, Pepen. Se oli todella vauhdikas ja pieni! Ovatko Inka ja Ellenkin olleet joskus niin pieniä?
Olin tietysti myös junnukehässä. Kilpailin Ruutin kanssa. Tuomarina oli Anna Brankovic. Viimeviikonloppuiset kuviot jatkuivat: voitimme vanhemmat ja loppukehässä myös nuoremman, joka kilpaili tanskandogilla.